Nykyään meillä kaikilla taitaa olla älypuhelin kasvanut käteen kiinni. Varsinkin koululaisten kännykän käytöstä oppitunneilla ollaan nyt huolissaan. Hallitusneuvotteluissa nousi hiljattain esiin halu kieltää kännyköiden käyttö kouluissa kokonaan tai ainakin niin, että sitä saisi käyttää ainoastaan opetustehtäviin liittyvissä asioissa. Koulut saavat kyllä jo nykyään kieltää kännyköiden häiritsevän käytön oppituntien aikana. Koulu voi myös edellyttää, että mobiililaite on häiriötä aiheuttamattomassa tilassa opetuksen aikana. Nykylainsäädännön nojalla koulut eivät kuitenkaan voi asettaa koko koulupäivän kattavaa kieltoa. Ne eivät myöskään voi kieltää oppilaita tuomasta kännykkää kouluun.

Tästä juuri onkin ollut hallitusneuvotteluisssa kyse. Tulisiko kännyköiden käyttöön kouluissa säätää ihan oma lakinsa? Lain tulisi olla niin yksiselitteinen, ettei tulkinnanvaraisuutta tule, muuten opettajilla on edessään loputon eipäs-juupas suo tarvottavanaan. Ranskassa tällainen laki tuli hiljattain voimaan, joka pitää sisällään kännyköiden täyskiellon kouluissa. Älypuhelimet ja muut laitteet on pidettävä suljettuna koulupäivän ajan repussa tai jätettävä kotiin. Koulupäivien aikana varsinkin sosiaalisen median jatkuva vilkuilu tai erilaisten pelien pelaaminen puhelimella vahingoittaa oppilaiden keskittymiskykyä. Keskittymisen taito on välttämätön kaikelle pitkäjänteiselle toiminnalle kuten työlle ja oppimiselle ja keskittymistä oppii vain ja ainoastaan keskittymällä.

Itse uskon, että kännykkäkiellolla kouluissa olisi monta positiivista vaikutusta oppimiseen, joten sitä olisi syytä kokeilla. Ja eihän tämä kännyköiden tuijottaminen ole pelkästään koululaisten ongelma. Sama vaiva vaivaa meitä aikuisiakin päivä päivältä enemmän. Milloin sinä olet viettänyt päivän ilman älylaitetta? Tai edes työpäivän? Yhtä hyvin voisimme olla huolissamme meidän työssäolevien työkyvystä, sillä väitän, että monella meistä kuluu työpäivänkin aikana monta hetkeä puhelinta vilkuillen. Näin ainakin itselläni, mutta olen selittänyt asian itselleni niin, että toimittajana minun tulee olla koko ajan ajan hermolla, joten uutisia on seurattava herkeämättä.

Tarkistin puhelimestani oman päivittäisen ruutuaikani keskiarvon. Se oli noin 4 tuntia päivässä! Tämä tieto kyllä hätkähdyttää, sillä se pistää miettimään sitä, onko noin suuri aika lainkaan järkevää ja tarpeellista? Tulisinko pienemmälläkin ruutuajalla tarpeen? Kieltämättä myös multitaskaus eli samaan aikaan työskentely pöytäkoneella ja puhelimella on lisääntynyt. Sillä aikaa kun pöytäkone ruksuttaa, niin odotellessa teen muita töitä puhelimella. Ei tämä keskittymiskykyä ainakaan paranna tai rauhoita aivojen toimintaa? Ei ihme, että erilaiset keskittymisvaikeudet ja mielenterveysongelmat ovat nostaneet viime vuosina päätään yhteiskunnassamme. Toki maailmanlaajuinen pandemia ja Ukrainan sota ovat sellaisia asioita, jotka kyllä vähintäänkin alitajunnaisesti ovat vaikuttaneet meidän kaikkien henkiseen hyvinvointiimme. Uskon, että aivojen olisi todella hyvä välillä hengähtää kaiken tämän digitaalisen ähkyn keskellä eli jätä se puhelin välillä kotiin ja lähde vaikka luontoon kävelylenkille tuulettumaan ja rauhoittumaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

62 prosenttia suomalaisista kannattaa tuoreessa kyselyssä parveketupakoinnin täyskieltoa Suomessa. Terveysjärjestö Suomen Ash ry:n teettämissä kyselyissä kiellon kannatus on noussut neljän viime vuoden aikana, sillä vuonna 2019 parveketupakoinnin täyskieltoa kannatti alle puolet vastaajista. 64 prosenttia vastaajista kannattaa lakimuutosta, joka antaisi asuntoyhtiöille oikeuden kieltää tupakointi asunnoissa ja parvekkeilla enemmistöpäätöksellä. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä ehdotti lakimuutosta alkuvuodesta.

Itsekin kerrostalossa asuvana olen törmännyt kyseiseen ongelmaan. Naapurissamme asuu varsinainen ketjupolttaja, joka polttaa asunnossaan sekä parvekkeella. Moni voi ajatella, että onpa ihmisillä pienet ongelmat, mutta jos ei itse tupakoi, niin se haju todellakin häiritsee. Haju on epämiellyttävä ihmisille, jotka eivät tupakoi, eikä kai kukaan voi tupakansavua kauhean terveelliseksikään väittää? Ympäristön tupakansavu on syöpävaarallinen seos ja terveyshaitta, jonka pitoisuudelle ei ole voitu osoittaa turvarajaa. Esimerkiksi WHO:n tupakkapuitesopimus velvoittaa suojelemaan kansalaisia tupakansavulta.

Tupakkalain mukaan tupakointi on kielletty kaikissa kiinteistön yhteisissä tiloissa. Meidänkin taloyhtiössä on erillinen tupakkapaikka pihan perällä, jottei kukaan polttaisi pihalla ikkunoiden alla ja savu leijailisi asuntoihin. Sen tähden onkin hieman ihmeellistä, että taloyhtiö on tällä hetkellä voimaton silloin, jos asukas polttaa parvekkeellaan. Eikö silloin savu nimenomaan kulkeudu naapureiden parvekkeiden ja ikkunoiden kautta sisään? Hyvin yksinkertainen ratkaisu tähän olisi se, että enemmistöpäätöksellä tupakointi voitaisiin kieltää koko taloyhtiössä, mukaan lukien asunnot. Nyt tupakoinnin kieltäminen parvekkeilla tai asunnossa on taloyhtiöissä vaikea prosessi, joka edellyttää kaikkien osakkeenomistajien hyväksyntää. Monessa taloyhtiössä se on osoittautunut jopa mahdottomaksi, kun vähintään aina se yksi osakas vänkää vastaan.

Suomessa julkiset tilat ja työpaikat on jo saatu savuttomiksi, eikö olisi jo aika saada myös kerrostaloasunnot parvekkeineen savuttomiksi? Asia on noussut taas enemmän esille, kun koronaepidemian vuoksi moni alkoi työskentelemään kotona etätöissä. Tupansavun haitat koskevat pääsääntöisesti kerrostaloasuntoja, joita Suomen asunnoista on peräti 47% ja niissä asuvia asukkaita noin 2 miljoonaa eli ongelma koskee todella isoa osaa suomalaisista.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomen jäyhä kansa alkaa taas pikkuhiljaa heräilemään talvihorroksestaan. Kevätaurinko lämmittää talvesta kankeita luita ja viimeisimmätkin kevään merkit ovat täällä taas. En nyt tietenkään puhu jääpeitteestä vapautuneista järvistä tai kukkaan puhkeavista kasveista vaan niistä todellisista kevään merkeistä. Niistä, joista me suomalaiset keräämme valtavan energiapiikin kohti kesää ja joiden voimalla jaksamme taas seuraavan pitkän ja pimeän talven. Eli puhutaanpa hetki jääkiekon MM-kisoista ja euroviisuista.

Jääkiekon MM-kisat on jokakeväinen karnevaali, joka tuntuu keräävän vuosi vuodelta enemmän ja enemmän kierroksia, eikä mikään ihme, onhan Suomi nähty finaalissa jo kolmena peräkkäisenä vuotena. Maha ei tunnu vieläkään olevan täysi, vaan jälleen tänä keväänä Suomen joukkue ja suomalaiset lähtevät metsästämään vain ja ainoastaan kultaa ja kunniaa sekä pitkiä ja kosteita bileitä. Vaikka jääkiekko ei kiinnostaisi pätkääkään, niin on aina kiva lähteä mukaan tähän karnevaaliin, laittaa Suomen pelipaita päälle, hassu peruukki päähän ja vielä hassummat aurinkolasit silmille. Kyllä lähtee!

Entäpä sitten euroviisut? Ihan aina ei ole niissä kisoissa onnistuttu, mutta myös euroviisut on nousemassa koko kansan karnevaaliksi, ainakin silloin kun näyttää siltä, että menestysmahdollisuuksia saattaisi olla. Tänä vuonna Suomen edustaja Käärijä on nostanut odotukset liki taivaisiin ja jo ennen viisufinaalia Helsinki ja Tampere kamppailevat siitä, kummassako kaupungissa ensi vuoden viisut vedetään, kun tänä vuonna Cha Cha Cha hakee voiton Liverpoolista. Ja toden totta on pakko myöntää, etten muista vastaavaa hypeä suomalaisen viisuedustajan ympärillä ennen kilpailua ja kilpailun aikana. Lordi tietenkin poikkeuksena, mutta tuntuu että Käärijä-hype on vielä kovempi kuin Lordilla vuonna 2006. Käärijä on hahmo, joka kiinnostaa ihmisiä ja biisihän on täyskymppi juuri näihin bileisiin. Ennustan, että kyllä se voitto sieltä tulee. Jopa varmemmin kuin jääkiekosta ja Cha Cha Cha raikaa vielä pitkään pitkin maailmaa. Halusit tai et.

Ihan nuorimmat lukijamme eivät varmasti muista, mutta me hieman vanhemmat muistamme hyvin, kuinka joskus sanottiin, että ennemmin helvetti jäätyy kuin Suomi voittaa lätkän MM-kultaa tai euroviisut. No, nyt haetaan jääkiekossa jo mestaruutta nro 5, puhumattakaan siitä, että plakkarissa on myös olympiakulta. Euroviisuissakin ikuinen nollakerholainen Suomi hakee jo toista täysosumaa. Never say never eli älä koskaan sano ei koskaan. Elämä on ihmeellistä ja ihmeellisiä asioita tapahtuu. Pääsimmehän me Natoonkin. Ei kai vaan Suomesta pikkuhiljaa ole kuoriutumassa Euroopan napa, jota ihaillaan ja seurataan muualla kadehtien?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaiseman liikuntaraportin mukaan suomalaisten liikuntatottumukset tai oikeammin niiden puute on huolestuttavalla tasolla. Tämä tarkoittaa sitä, että liikkumattomuus tulee aiheuttamaan jo lähitulevaisuudessa merkittäviä ongelmia yhteiskunnalle. Yhtenä indikaattorina varusmiesten kuntotulokset ovat laskeneet vuosi vuodelta. Liikkumisen määrä vähenee, jolloin kestävyys- ja lihaskunto heikkenee. Samaan aikaan paino nousee. Esimerkiksi varusmiesten paino on noussut keskimäärin kahdeksan kiloa vuodesta 1993. Pelkästään se on iso tekijä, mutta samaan aikaan laskeneet kuntotulokset aiheuttavat jo työ- ja toimintakyvyn heikkenemistä.

Liikkumattomuus lyhentää työuria, vie ennenaikaiselle eläkkeelle ja vie taloudellisen kantokyvyn. Olemme vaikeuksissa, jos emme kykene näitä koko ajan laskeneita käyriä kääntämään. Liikkumattomuus on paitsi yhteiskunnallinen ongelma, se aiheuttaa myös yksilölle haittaa. Liikunnan puute altistaa sydän- ja verisuonisairauksille tai kakkostyypin diabetekselle, joka on vahvasti elintapasidonnainen sairaus. Jo pelkästään sen hoitoon kuluu jopa kymmenen prosenttia vuotuisista terveysmenoista.

Meillä on paljon ammatteja, joissa pitäisi olla hyvässä kunnossa. Miten poliisi, sotilas, rajavartija tai pelastaja voisi aloittaa työuransa, jos kunto ei yksinkertaisesti vaativaan työhön riitä? Liike tehostaa aivojen palautumista ja siksi työikäisten kannattaa lisätä liikkumistaan. Ihmisen tuki- ja liikuntaelimistö on tehty käyttämistä varten. Nykykehitys on kuitenkin päinvastainen, suomalaiset liikkuvat yhä vähemmän. Tämä johtaa kalliisiin yhteiskunnan ja terveydenhuollon kustannuksiin.

Liian vähäinen liike ja runsas istuminen ovat isoimmat riskitekijät. Suositusten mukaan reilu tunti reipasta liikettä päivässä riittää, jotta istumisen terveyttä huonontavia vaikutuksia voisi vähentää. Ja kyse ei todellakaan ole mistään hikijumpasta tai kovista juoksutuloksista. Perusliikunta, kuten kävely, pyöräily ja uinti sekä työmatkaliikunta ovat kivijalka kaikelle terveydelle ja hyvinvoinnille.

Se, että nykyään istutaan paljon ja liikutaan vähän, on arveltu aiheuttavan pelkästään terveydenhuollossa yli 3 miljardin kustannukset vuosittain. Olisiko tässä mietinnän paikka, kun tuleva hallitus miettii kovasti niitä säästökohteita? Kansan takamus pitäisi saada nostettua ylös penkistä jollain keinolla ja liikettä lisättyä kokonaisvaltaisesti. Se, jos mikä olisi säästöä, jos jokainen meistä pitäisi huolta omasta kunnostaan. Paine terveydenhuollossa vähenisi ja kustannukset laskisivat. Samalla oma olokin kohenisi ja kaikenlaisten terveydenhoitopalveluiden ja lääkkeiden käyttö vähenisi. Ja tämä ei vaatisi mitään muuta kuin sen, että jokainen meistä ottaisi itseään niskasta kiinni ja kiinnittäisi huomiota omaan liikkumiseensa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lähde: Taloussanomat 18.4.2023