UPM ilmoitti viime viikon lopulla lopettavansa Kaipolan paperitehtaan toiminnan ja irtisanovansa 450 tehtaan työntekijää. UPM:n johtaja Pesonen siirsi vastuuta Kaipolan tehtaan sulkemisesta valtiovallalle ja viittasi korkeisiin palkkakustannuksiin, korkeaan sähköveroon ja korkeaan dieselveroon. Tästä suivaantuneena pääministeri Marin kysyi, miksi tehdas piti lopettaa juuri nyt, kun olemme keskellä historiallista kriisiä ja kantaako UPM mielestään yhteiskuntavastuuta jakamalla miljoonaosinkoja johtajilleen samalla kyseenalaistaen työntekijöiden korkeat palkat.
Viime viikko onkin sitten kiivaasti kaivettu poteroita niin työnantaja- kuin työntekijäpuolellakin. Myös oppositio, varsinkin kokoomus, on nyt löytänyt itselleen hyvän keppihevosen, jolla nostaa profiiliaan. Vasemmistohallitus on liian työntekijämyöteinen, eikä ymmärrä yrittämisestä mitään huudellaan kokoomuksen riveistä. Sikäli ei mikään ihme, sillä kokoomuksen suurimmat tukijat löytyvät melko usein juuri näiden isojen yrityksien johtoportaista. Varmasti taustalla piilevät niin tulevat kuntavaalit, kuin se, että Sipilän porvarihallitus, joka harjoitti ns. työnantajaystävällistä politiikkaa, on vaihtunut punavihreään hallitukseen. Poliittinen asetelma on muuttunut Suomessa aika tavalla ja se tuntuu kismittävän yrittäjien piireissä ilmeisen paljon.
Mistä sitten on oikein kysymys? Yksinkertaisesti sanottuna paperiteollisuus vetelee viimeisiään, ainakin Suomessa. Digitalisaatio on vähentänyt paperin tarvetta maailmalla isosti ja nyt kustannuksia pitäisi vähentää, sillä ison paperitehtaan ylläpito Suomessa on kallista puuhaa. Kalliimpaa kuin muualla. Välimatkat ovat isot ja palkat korkeat verrattuna halpatyömaihin. Toimintaa on tuettu valtion toimesta jo vuosia, sillä ala on monesti nähty tärkeimpänä vientituotteenamme. Siihen vedoten paperityöntekijöiden palkkoja on korotettu vuodesta toiseen. Työmarkkinakierros on aina alkanut sillä, että paperimiesten palkat pitää saada kuntoon. Ja kuntoonhan ne on saatu. Samalla on sahattu omaa oksaa. Nyt UPM:n Pesonen sitten kertoo, että palkat ovat aivan liian isoja. Sikäli ironista, että Pesonen itse veti osinkoja liiveihinsä viime vuonna 7 miljoonan euron verran. Jokainen varmasti tajuaa, etteivät työntekijät halua pudottaa palkkojaan, eihän Pesonenkaan luopuisi edes osasta osinkojaan?
Yksinkertaisesti Suomella ei ole keinoja taistella vastaan, jos nämä suuryritykset haluavat siirtyä ulkomaille jatkamaan toimintaansa. Niille on tarjolla siellä pienempi verotus, paljon halvempi työvoima ja pienemmät kuljetuskustannukset, sanalla sanoen suuremmat voitot. Eihän UPM tappiota ole Suomessakaan tehnyt, mutta ulkomailla sitä odottavat isompi voitto ja isommat osingot. Tämä taas tarkoittaa sitä, että suuryritysten valuminen Suomesta tulee jatkumaan, riippumatta siitä, mistä poliittisesta suunnasta hallitus on, sillä tätä muuttoliikennettä on jatkunut jo vuosikaudet ja sitä on kovin vaikea pysäyttää jatkossakaan.
Siksi onkin varsin typerää, että hallitus ja yritykset nyt kiistelevät näkyvästi, kun niiden pitäisi tehdä vahvaa yhteistyötä ja aktiivisesti etsiä yhdessä keinoja pitää nämä suuryritykset ja työpaikat maassamme. Koska on kovin epätodennäköistä, että kaikki suuryritykset voidaan Suomessa pitää, tulisi hallituksen panostaa nyt pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja helpottaa niiden toimintaa sekä henkilöstön palkkaamista. Joku voi pitää tuota pienenä näpertelynä, mutta luvut puhuvat puolestaan. Suomen yrityksistä 93% on alle 10 hengen yrityksiä ja koko 2000-luvulla uudet työpaikat Suomessa ovat syntyneet pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Vuosina 2001-2018 pk-yritykset loivat työpaikkoja yli 150 399 hengelle. Pk-yrityksillä on varaa ja halua kasvaa, jos niiden toimintamahdollisuuksia vain ymmärretään parantaa.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi