Kun on tämän viikon aikana seurannut mediasta puolustusministeri Stefan Wallinin kujanjuoksua Dragsvik-kohussa kaikkine ”absoluuttisine faktoineen”, ei voi kuin ihmetellä. Ihmetellä siis sitä, mitä kaikkea pajunköyttä meille päättäjien toimesta oikein syötetään ja sitä, ettei ole olemassa mitään syytä, joka saisi vallankahvasta tiukasti kahdella kädellä roikkuvan poliitikon myöntämään, että on valehdellut, saati siten, että myöntäisi erheensä ja eroasi suoraselkäisesti toimestaan.
Jo peruskoulun yhteiskuntaopin tunnilla opin, ettei ministeriltä vaadita paljon. Perusvaatimuksena on perustuslain 60 § mukaan oltava rehellinen ja taitavaksi tunnettu Suomen kansalainen. Ei mielestäni liikoja pyydetty, mutta Wallinilta tuo rehellisyyskohta ei ole mennyt ihan nappiin. Riittääkö siis, jos on vähän epärehellinen, mutta täyttää kuitenkin nuo muut ylläolevat ehdot?
Wallinin moka on totaalinen, jos hän todellakin on salannut ns. poliittisen ohjauksen Dragsvik-asiassa pääministeriltä ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan istunnossa vai voiko tässä uskoa enää pääministerinkään sanaa? Taitaa Katainenkin jotain salata?
Wallin on samalla tehnyt karhunpalveluksen koko hallitukselle ja tietenkin kaikille suomenruotsalaisille. Kuka jatkossa uskoo ensimmäistäkään hallituksen lausuntoa tai kannanottoa? Tai laajemmin ajatellen, kuka uskoo jatkossa yhdenkään poliitikon sanaan? Sanoja vääntelemällä rimpuillaan vastuusta, kun suoraselkäinen mies ottaisi vinkistä vaarin ja häipyisi takavasemmalle. Toisaalta melkoinen kielitieteilijä saa olla, jos haluaa saada jotain selkoa tämän päivän poliitikkojen jargonista. Selvää kyllä tai ei -vastausta on turha odottaa.
Jupakan yhteydessä suomenruotsalaisista on tehty, kiitos Wallinin, salamyhkäinen etuoikeutettujen salaseura, joiden etuja ei leikata kielipoliitikkaan vedoten. Ikäänkuin ruotsinkielisen vähemmistön ei tarvitsisi osallistua säästötalkoisiin kielensä takia. Heja Stefan! Hurraavat varmasti Wallinin puoluetoveritkin.
Vanha sananlasku ”Valheella on lyhyet jäljet” pätee näköjään vielä, onneksi.
Jatkossa päättäjien olisi syytä kertoa kaikki päätöksiin liittyvät faktat kerralla, jotta tämänkaltaisilta farsseilta säästyttäisiin. Sen verran realisti kuitenkin olen, että eiköhän seuraava poliittinen farssi odottele jo oven takana.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi