Hallitus selvittää parhaillaan, voisiko valtion maantie-, rata- ja vesiväyläverkon ylläpidosta ja kehittämisestä vastata valtion yhtiö. Ideana on korvata liikenneverot ainakin osaksi tiemaksuilla. Selvityksestä suurimman huomion on varastanut idea autoihin asennettavasta sim-kortista, jolla autoilua voitaisiin valvoa. Kansalainen maksaisi autoilusta ainoastaan käytön mukaan, mikä mullistaisi nykyisenkaltaisen autoverotuksen.
Projektia vetävä liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner perustelee näin mullistavaa muutosta toimintatapoihin sillä, että nykymuodossaan valtion liikenneinfrastruktuuri on budjetissa pääosin kuluerä, joka kilpailee valtion muiden välttämättömien kulujen kanssa. Jos nykytilaan ei tehdä mitään muutosta, korjausvelka kasvaa, uudet liikennehankkeet jäävät toteuttamatta ja Suomen kyky saada EU-rahoitusta Suomen väyläinvestointeja varten heikkenee entisestään. Bernerin mukaan valtion yhtiö, joka vastaisi tieverkosta, merkitsisi budjetin alijäämän pienenemistä ja vähentäisi verojen keräystarvetta eli kokonaisveroaste laskisi.
Keskeinen hyöty kansalaisille tässä ns. Bernerin mallissa on, että se tarjoaisi toivottavasti laajan kirjon erilaisia liikenteen palveluja tai palvelupaketteja, joista voisi valita mieleisensä. Hyöty on myös se, että asiakas maksaisi vain siitä, mitä käyttää. Bernerin mukaan ei ole tarkoitus seurata kansalaisia, vaan ajettuja kilometrejä. Autojen paikannus toteutettaisiin matkapuhelinverkkojen avulla eräänlaisella ”autojen digiboksilla”, joka asennettaisiin konepellin alle. Vaikka asiakas hankkisi paikannukseen perustuvan palvelun, varmistetaan hänen yksityisyydensuojansa lailla. Vaatimus on, että laitteet ja niihin liittyvät palvelut ovat helppokäyttöisiä, tietoturvallisia ja yksityisyydensuojan turvaavia, Berner lupaa.
Hyvä jos näin on, mutta täytyy muistaa se tosiseikka, että jos tietoa kerätään autoilijoista sim-kortilla, tarkoittaa se sitä, että tieto on olemassa ja silloin se on myös tarvittaessa käytettävissä. Myös hakkeroinnin mahdollisuus kannattaa ottaa huomioon, sillä uskon, että ajotiedot, joita autoon asennettava laite keräisi, kiinnostaisi varmasti monia tahoja.
Monet, myös minä, pitävät autojen seuraamista sim-kortin avulla erittäin arveluttavana ja riskialttiina, Orwellilaisena toimintana, jossa kansalaisia kytätään DDR:n Stasin tavoin. Julkisuudessa onkin nostettu esiin myös vaihtoehtoisia tapoja maksaa tai kerätä tietoa ajokilometreistä. Esimerkiksi perussuomalaiset nostivat vaihtoehdoksi katsastuksen yhteydessä tehtävät kilometrimäärien tarkastukset. Järkeenkäypä ehdotus, jossa helposti selviää vuoden aikana ajetut kilometrit ilman sen tarkempia paikannuksia. Muita esille tulleita keinoja ovat olleet tietullit, polttoaineveron nostaminen sekä aikaan perustuva seuranta ja kiinteä kuukausi- tai vuosimaksu. Näille kaikille yhteistä on se, ettei erityistä seurantalaitetta autoon tarvita. Kuukausimaksut voisivat olla ikään kuin autojen Netflix eli kuukausimaksullinen palvelu ja samalla autoilija voisi välttää paikannuksen ostamalla tiemaksun pakettina.
No, päätyy hallitus sitten mihin tahansa keinoon autoilun seurannassa, on selvää, että se tulee vaikuttamaan myös autokauppaan, sillä jatkossa vähäpäästöisimmillä autoilla ajavat maksaisivat ajamisesta vähiten. Se mitä liikenne- ja viestintäministeriö ehdottaa selvitykseksi ja mitä kaikkia keinoja se pitää sisällään selviää ensi viikon torstaina. Hallituksen päätös hankkeen valmistelun jatkosta on tarkoitus tehdä huhtikuun lopun kehysriihessä ja tavoitteena on, että valtionyhtiö aloittaisi vuoden 2018 alussa, mikäli hallitus erikseen näin päättää.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi