Hjallis Harkimo järkytti poliittista kenttää pari viikkoa siten eroamalla kokoomuksesta ja synnyttämällä yhdessä mm. Mikael Jungnerin ja Tuomas Enbusken kanssa Liike Nyt -liikkeen. Mistä on oikein kysymys?
Harkimo on ollut mukana varsinaisessa poliittisessa päätöksenteossa vasta kolmisen vuotta, mutta on jo nopeasti huomannut, että monet ihmiset ovat kyllästyneitä politiikkaan. Suoraan sanoen monista tuntuu, etteivät he voi vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin. Poliitikot kun eivät oikein tunnu pitävän lupauksiaan. Lisäksi Harkimon mukaan keskustelu on sekavaa ja päätöksenteko vaikeaa. Suomea pyörittää pieni eliitti ja asioiden politisointi monesti estää uudistusten tehokkaan eteenpäin viemisen. Hyvänä esimerkkinä Sote-uudistus, joka on ollut poliittisen väännön kohteena jo aivan liian kauan, mutta valmista ei vaan tunnu tulevan. Eduskunnassa tuntuu olevan käynnissä oma hiekkalaatikkoleikkinsä, jossa kulloinkin oppositiossa istuvat aina muistavat vastustaa hallituksen esityksiä, vaikka olisivat itse asiaa olleet viemässä eteenpäin edellisessä hallituksessa. Mutta vastustaa pitää, kun se kuuluu poliittiseen kuvioon. Tiedättehän, hallitus vastaan oppositio. Pitää olla eri mieltä.
Tuntuuko tutulta? Kyllä, tätä mantraahan kaikki hokevat kahvipöydissä ja toriparlamenteissa. Poliitikot ovat syvältä, niihin ei voi luottaa ja kansan kusettaminen jatkuu huolimatta siitä, mikä puolue hallitusta vetää. Politiikka on rikki, on monissa vaalilauseissa mainittu jo vuosia sitten, joten kyllä tämä meidän kaikkien tiedossa on ollut, kukaan ei ennen Harkimoa ole vain tajunnut tehdä tästä kansanliikettä.
Jos katsotaan tämän uuden liikkeen ns. asialistaa, niin luulenpa, että me kaikki voisimme allekirjoittaa nämä Liike Nyt -nettisivulta löytyvät lauseet. ”Puhutaan asioista suoraan ja selkeästi. Rakennetaan alusta vuorovaikutukselle, jotta kaikki voivat osallistua ja tulla kuulluiksi. Etsitään ratkaisuja ja tehdään päätöksiä, jotka perustuvat enemmän asiantuntemukseen ja Suomen etuun. Vähemmän aatteisiin ja vanhanaikaisiin rakenteisiin.”
Kyllä minä ainakin voisin lähteä noilla linjauksilla tekemään Suomelle tulevaisuutta. Olen itse aina kyseenalaistanut tämän vanhoihin aatteisiin nojaavan päätöksenteon, joka oikeasti vain hidastaa järkevää päätöksentekoa. Kun pitää olla aatteellisista syistä jotain mieltä, vaikka järki sanoisi, että asiat pitäisi hoitaa toisin. Miksei hyvä idea, tulee se sitten oikealta tai vasemmalta laidalta, voi olla hyvä kaikkien mielestä? Eikä voi olla niin, että kun päätöksiä on Suomessa tehty tällä sapluunalla 100 vuotta, on niitä tehtävä näin myös seuraavat sata vuotta.
Vaikka agenda kunnossa olisikin, niin se, mihin Liike Nyt voi kompastua, on johtavat henkilöt. Julkkishahmot Harkimo, Jungner ja Enbuske kun ovat kansan riveissä kovasti kiisteltyjä persoonia, eivätkä todellakaan ole mitään vaatimattomia ”taunotasalakkeja”, joissa olisi paljon samastumispintaa tavalliselle tuulipukukansalle. Monia saattaa jopa ärsyttää tämä hieman arrogantti kolmikko.
Mielenkiinnolla odotankin, miten Liike Nyt kehittyy lähikuukausina. Onko tässä jonkun suuremman alku vai muistellaanko tätäkin joskus 10 vuoden päästä yhtenä poliittisena epäonnistumisena? Ketkä lähtevät mukaan ja ketkä taas pitävät tätä vain Harkimon uutena julkisuustemppuna? Monet puolueet ovat tyrmänneet puheissaan Harkimon ja kumppanit. Ymmärrettävää, sillä tässä kyseenalaistetaan koko poliittinen toimintakulttuuri. Juuri poliitikkojen tulisi nyt kuitenkin herätä ja poksauttaa rikki oma kuplansa, sillä politiikka tarvitsee juuri tämänkaltaista ravistelua tänä päivänä. Kansan pitää tuntea olevansa osa päätöksentekoa. Siitähän demokratiassa on pohjimmiltaan kyse.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi