
Meidät suomalaiset tunnetaan maailmalla varsinaisina talvi-ihmisinä. Lumi ja pakkaset ovat meille tuttuja jo pienestä pitäen ja pienet pakkaset tai pyryt eivät meitä paljon liikuta. Näin siis ennen.
Näyttää nimittäin siltä, että meistäkin on kasvanut ihan oikeita keskieurooppalaisia, sillä nyt kun lunta ja pakkasta taas riittää muutaman vähälumisemman talven jälkeen, on kaikki sekaisin. Niin ja toista talvea peräkkäin jo!
Junat eivät kulje, aurat eivät ehdi/osaa aurata, ihmisiä pitää varoittaa liukkaudesta ja lumisateista ja monet eivät enää osaa pukeutua oikein talvisäähän. Onko VR varautunut pelkästään keskieurooppalaiseen ilmastoon, kun nykyjunat eivät kulje pakkasella?
Kyllä ennen junat kulkivat säällä kuin säällä. Mitä hyötyä on yli 200 km/h kulkevasta junasta, jos se ei kulje?
Vähemmän teknologiaa ja enemmän toimivuutta kiitos!
Myös auraajat ovat pulassa, kun nyt olisi oikeasti hommia. On tainnut Lahden kaupunki vähentää aurausurakoitsijoiden määrää dramaattisesti vähälumisina talvina ja nyt sitten kalusto ei enää riitäkään, kun lunta piisaa.
Me miehet pidimme ennen talvella pitkiä kalsareita, tänään pitkät kalsarit kuuluvat lähinnä yli 70-vuotiaiden garderobiin.
Nykynuorilla on tapana kyllä pitää pipoa kesällä ja varsinkin sisätiloissa, mutta kun kunnon pakkaset iskevät, kuljetaan ilman pipoa. Onneksi meille talviuusavuttomille suomalaisille on sentään keksitty tekstiviestipalvelu, joka varoittaa liukkaudesta. Vaikeahan sitä on tietää ilman tekstiviestiä, että on liukasta näin talvella.
Tiedän jo miten tämä jatkuu: Ensi vuonna onkin taas vaihteeksi leuto ja vähäluminen talvi ja VR kertoo meille, että leuto talvi tuli yllätyksenä, joten junat saattavat myöhästellä…
Petri Salomaa
päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi

Keskon pääjohtaja Matti Halmesmäki aiheutti viime viikolla pienen myrskyn kansalaisten keskuudessa arvioidessaan, että debit-pankkikorttia käyttäviltä asiakkailta saatetaan tulevaisuudessa periä muutaman sentin lisämaksu korttiostosta.
Pohdinnan toi ajankohtaiseksi Luottokunnan uusi hinnoittelu, joka moninkertaistaa pienimpien korttimaksujen provisiot helmikuun alussa. Kaupan kustannusten arvioidaan tämän takia kasvavan 60 miljoonaa euroa vuodessa. Luottokunta perii debit-korttimaksusta vähintaan neljä senttiä, mutta enimmillään 75 sentin provision.
Kyseessä on siis selkokielellä maksamismaksu eli maksaisimme siitä, että saamme maksaa ostoksista kortilla. Melkoista pelleilyltähän tämä tuntuu, kun juuri on saatu suomalaiset käyttämään kaupassa korttia. Kuitenkaan kaupat ja pankit eivät halua, että ihmiset palaavat pelkästään käteisen käyttöön, joten melko mielenkiintoisessa pattitilanteessa ollaan. Yksikään kaupparyhmä ei varmasti yksin uskalla ottaa maksua käyttöön, sillä se tietäisi melko varmasti asiakkaiden siirtymistä muihin kauppoihin.
Minusta Halmesmäen olisi kannattanut pitää koko juttu omana tietonaan ja kaikessa hiljaisuudessa siirtää tuokin kustannus suoraan tavaroiden hintoihin, niin tätäkään kohua ei olisi noussut. Sentti hintaa lisää jokaiseen tuotteeseen ja kateongelma olisi ohi ilman kohua. Eikös yleensäkin kaikki lisäkulut maksateta meillä kuluttajilla?? Tosin me suomalaiset olemme niin kivaa ja kilttiä kansaa, että meitä on helppo vedättää, täällä kun on tapana totella, ei kapinoida.
Jossain Välimeren maassa oltaisiin tässä vaiheessa jo barrikaadeilla polttopullot käsissä….
Petri Salomaa
päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomen Akatemian tällä viikolla julkaistussa laajassa tutkimuksessa ilmeni, että joka viides suomalaisnuori on saanut 21 vuoden ikään mennessä hoitoa mielenterveysongelmiinsa. Tutkimuksen mukaan vanhempien köyhyys altistaa lapset pahoinvoinnille sillä vanhempien toimeentulo-ongelmien kasvaessa myös lasten huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus ja kouluttamattomuus näyttävät lisääntyvän.
Köyhyys sinänsä ei tuota kielteistä sosiaalista perimää vaan vanhempien ja perheen heikompi kiinnittyminen yhteiskuntaan.
Näin latelee siis Suomen Akatemia ja täällä ainakin istuu yksi huolestunut isä. Eihän köyhyys kuitenkaan estä sitä, etteikö lapsiaan voisi kasvattaa vastuuntuntoisiksi kansalaisiksi. Ei hyvä kasvatus vaadi rahaa vaan sitä että antaa lapselle aikaa.
Ovatko nykyajan vanhemmat niin itsekeskeisiä hölmöjä, että taloudellisten vaikeuksien tullen unohtavat vastuunsa isinä ja äiteinä?
Nyt näyttää tutkimuksen mukaan siltä, että kun perheen vanhemmilla alkaa taloudellinen alamäki, he unohtavat lapsensa ja jäävät surkuttelemaan kovaa kohtaloaan kotiin tai baaritiskeille ja vastuu lapsen kasvatuksesta sysätään mm. koululle, poliisille tai sosiaalihuollolle.
Toinen huomionarvoinen seikka on nykyajan trendi, jossa lasten kanssa halutaan olla kavereita. Harva tuntuu nykyään muistavan, että meillä vanhemmilla on vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä ja joskus on tehtävä sellaisiakin päätöksiä, joista lapsi ei pidä.
Vanhempien tulisi muistaa, että he antavat pääosin lapsilleen ne roolimallit ja elämänarvot, joita lapset seuraavat omassa elämässään.
Tähän jos mihin sopii vanha sanonta ” Mitä kylvät, sitä niität”
Petri Salomaa
päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi

Vuosi 2011 on saatu käyntiin mukavassa pakkaskelissä. Vuoden vaihtuminen innoittaa usein meitä uudistamaan elämäntapojamme ja ikäänkuin haluamme puhdistaa itsemme viime vuoden epäonnistumisista ja huonoista tavoista. On siis aika aloittaa uusi elämä. Tunnetuin vaihtoehto lienee ns. tipaton tammikuu, mutta olisiko syytä miettiä teemoja myös muille kuukausille? Nythän parannus elämäntapoihin kestää vain yhden kuukauden eli tammikuun ja sehän ei missään nimessä enää riitä tässä alati kiihtyvässä elämänrytmissä.
Miltä kuulustaisi mm. huumeeton helmikuu, makkaraton maaliskuu, keskioluton kesäkuu tai läskitön lokakuu? Vaihtoehtoja olisi varmasti monia ja jokainen voisi napata elämänparannusteemakseen itseään eniten miellyttävän per kuukausi. Olisi siinä facebookissa elvisteltävää ja kaverit olisivat kateellisia, kun joka kuukausi olisi eri teema. Jos esimerkiksi tipaton tammikuu epäonnistuu, niin uusi mahdollisuus yrittää tulisi jo helmikuussa eikä vasta vuoden päästä. Nyt tietysti joku ihmettelee, miksei voisi pitää joka kuukausi tipatonta elämää. No tietenkin voi pitää, mutta olisihan se kovin tylsää ja ei ollenkaan niin mediaseksikästä jauhaa sitä samaa vanhaa tipaton-teemaa kuukaudesta toiseen. Ei saa jäädä tuleen makaamaan!
Itsekin haksahdin tähän ”uusi vuosi – uusi elämä”- juttuun, sillä aloitin uuden vuoden innoittamana hyötyliikunnan eli kävelen joka päivä töihin ja töistä kotiin, yhteensä 7 kilometriä per päivä.
Nyt on jo kolme päivää takana, saas nähdä kuinka kauan tätä jaksaa….
Petri Salomaa
päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi