Eipä luistanut suomalaisten suksi eikä mäkikotkienkaan lennot aiheuttaneet hurraa-huutoja Seefeldissä. Keihästä emme ole osanneet heittää enää aikoihin ja rallissa sekä formuloissa palkintosijat ovat työn ja tuskan takana. Oikeastaan vain jääkiekko suomalaisten perinteisistä lempilajeista pitää vielä pientä kansaamme urheilevan maailman tietoisuudessa. Ja myönnettävähän se on, että jääkiekko on globaalisti ajatellen aika pieni laji.
Ei kuitenkaan ”mithään häthää”, kuten Sami Jauhojärvi asian ilmaisisi, sillä e-urheilu, jota ennen vanhaan kutsuttiin tylsästi tietokonepelaamiseksi, on nostamassa meitä ylös suosta, jonne olemme entisenä urheilun suurmaana uppoamassa. Miljoonat ihmiset seuraavat peliturnauksia ympäri maailman ja palkintopotit huitelevat jo miljoonissa euroissa. Esimerkiksi vuonna 2017 suomalaisen e-urheilijan tulot nousivat ensimmäistä kertaa miljoonaluokkaan, kun maailmanmestari Lasse Urpalainen tienasi yhteensä 1,8 miljoonaa euroa. Usko tai älä, siis ihan vain pelaamalla Dota 2 -tietokonepeliä voitokkaasti. Moni perinteinen urheilulaji voi vain haaveilla moisista palkintorahoista ja huimista katsojamääristä, joita e-urheilu tänä päivänä vetää.
Raha liikkuu e-urheilun pelikentillä hurjissa lukemissa ja se, jos mikä, on omiaan varmistamaan sen, että jatkossakin e-urheilun palkintorahat tulevat olemaan isoja. Digital Trendsin mukaan mobiilipeleillä oli yhteensä noin 34,7 miljardin euron liikevaihto vuonna 2016, kun pc-pelit nettosivat samassa ajassa 31 miljardia euroa ja konsolipelit 5,2 miljardia.
Kansainvälinen olympiakomitea on pohtinut e-urheilun nostamista olympialaisten näytöslajiksi Pariisissa 2024. Tämä on nostattanut perinteisten urheiluniilojen kulmia kurttuun ympäri maailmaa. Monen mielestä kyse ei ole urheilusta ja pakko on myöntää, että itsekin kuulun tähän urheilujäärien tervaskanto-osastoon. En ymmärrä, millä ihmeen järjellä pelien pelaaminen on muka urheilua? Pelaamista kyllä, muttei urheilua. Samalla tavoin voidaan sitten ajatella, että kun pienenä poikana pelasin 70-luvulla Kimbleä ja Afrikan tähteä, niin se olikin urheilua. No, enhän minä ymmärrä sitäkään, että joku kuvaa videoita elämästään youtubeen ja sitä seuraa sitten satojatuhansia katsojia. Lisäksi nämä tubettajat repivät tuloja, joista tällainen tavallinen duunari voi vain haaveilla.
Joka tapauksessa tämä on hyvä uutinen kaikille niille, jotka tuskailevat sen kanssa, että oma lapsi ei liiku koneensa äärestä mihinkään ja pelaa tietokonepelejä päivät ja yöt läpeensä. Saattaa ollakin niin, että siellä sohvalla löhöilee peliohjain kädessä se perheen tuleva miljonääri ja olympiavoittaja eli ihka oikea urheilusankari. Äiti ja isä voivat sitten ottaa osaa menestykseen huoltojoukkoina ja pitää huolen siitä, että pelaajamestarin käden ulottuvilla on tarpeeksi energiajuomaa ja naposteltavaa. Onhan se helpompaa kuin lapsen kuskaaminen jäähallille tai futistreeneihin iltamyöhään. Positiivista on myös se, että e-urheilussa ei voi jäädä kiinni dopingista, joten kansallinen häpeäkuormamme dopingiin liittyen ei enää tästä kasva.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi