Olen viime viikot kovasti yrittänyt seurata Rion olympiakisoja. Yle tarjoaa meille penkkiurheilijoille hurjan määrän lähetyksiä monista eri lajeista ympäri vuorokauden. Kisojen seuraamista haittaa tietenkin merkittävä aikaero, sillä mielenkiintoisimmat lajit tuppaavat tulemaan televisiosta keskellä yötä. Niinpä on pakko myöntää, että en edes muista, koska viimeksi olen katsonut näin vähän olympialaisia. Ja minä sentään pidän itseäni varsinaisena urheiluhulluna. Yksi syy siihen on tietenkin se tosiseikka, etteivät suomalaiset urheilijat realistisesti ajateltuna taistele mitaleista kovinkaan monessa lajissa. Jaksaako kukaan valvoa yön läpeensä sen vuoksi, että haluaa nähdä kuinka suomalaiset karsiutuvat jo ennen varsinaisia finaaleja tai kisaavat sijoista ynnä muut. Ei, me suomalaiset urheiluhullut haluamme mitaleita. Edes taistelua niistä.
Mitä on tapahtunut tälle ennen niin maineikkaalle pohjoiselle urheilukansalle? Ennen muinoin meillä oli sentään yleisurheilu, jossa olimme vahvoja. Mitaleita tuli liukuhihnalta mm. kestävyysmatkoilta. Jossain vaiheessa suomalaiset pitkänmatkanjuoksijat olivat urheilumaailmassa suorastaan käsite, hieman samalla tapaa kuin nyt ovat vaikkapa Kenia tai Etiopia. Huippujuoksijoita kasvoi vuodesta toiseen. Sama kehityskäyrä on näkymässä nyt keihäänheitossa, tuossa viimeisessä suomalaisessa yleisurheilun linnakkeessa, joka on pikkuhiljaa murenemassa käsiin. Enää ei ole itsestään selvää, että finaalissa heittää kolme suomalaista, hyvä että edes yksi heittäjä saadaan finaaliin.
Melkoinen muutos on tapahtunut suomalaisessa urheilukentässä viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Ennen niin vahvat suomalaislajit kuten mm. mäkihyppy, yleisurheilu, ralliautoilu ym. ovat vajoneet kadoksiin. Hiihtolajeissakin toinen pohjoinen pikkumaa Norja lyö muille luun kurkkuun. Kuka olisi uskonut parikymmentä vuotta sitten, että suurimmat toivomme olympialaisista löytyvät naisten painista, naisten nyrkkeilystä, naisten taekwondosta ja naisten purjehduksesta. Hyvä, että naiset vielä kisaavat tosissaan, kun miehet näyttävät lopettaneen Suomessa tykkänään huippu-urheilun.
Selityksiähän kyllä löytyy. Kilpailu on maailmalla kovaa, olemme pieni kansa, muissa maissa satsataan paljon rahaa huippu-urheiluun, doping, olosuhteet jne. Onhan näitä selityksiä. Fakta on se, että ainoa laji, jossa me suomalaiset enää maailmalla pärjäämme on jääkiekko. No, hyvä että edes siinä. Kukahan tekisi aloitteen, että jääkiekko pitäisi saada myös kesäolympialaisiin? Ei ole helppoa olla menestystä odottava urheiluhullu Suomessa tänä päivänä. Kyseessähän on vähän sama asia, kuin lahtelainen, joka odottaa Suomen mestaruutta jääkiekossa tai jalkapallossa. Onneksi olympialaiset loppuvat pian.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi