Yli 85-vuotiaiden määrä on jo nyt kaksinkertaistunut 20 vuodessa ja määrä kaksinkertaistuu seuraavien 15 vuoden aikana. Seuraava vuosikymmen tuleekin olemaan palveluiden todellinen testi. Nyt, jos koskaan, on viimeinen hetki edes yrittää varautua tulevaan. Jo 1990-luvulla vanhuspalvelut olivat keskeinen leikkauskohde. Sen jälkeen tarpeet ovat kasvaneet hurjasti, samaan aikaan palvelut eivät.

Meillä on käsillä tilanne, jossa ikäihmisten määrä kasvaa, vanhustenhoito vähenee. Sen saatavuus oli laskussa ennen hyvinvointialueiden aloittamista, mutta nyt moni niistä on päättänyt vähentää radikaalisti erityisesti ympärivuorokautisen hoidon saatavuutta. Myös kotihoitoa vähennetään. Vanhustenhoitojärjestelmämme ei ole ollut mitenkään valmistautunut vanhusten määrän kasvuun, vaikka se on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä.

Suomalainen vanhushoiva on kaukana muista Pohjoismaista. Itse asiassa muiden Pohjoismaiden tasolla suomalainen vanhushoiva ei ole ollut koskaan. Suomi on samassa kelkassa Itä-Euroopan maiden kanssa linjaa yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger, jonka mukaan Suomessa pitäisi käyttää vanhuspalveluihin vuosittain kaksi miljardia nykyistä enemmän, jotta yltäisimme pohjoismaiselle tasolle. Kyse ei ole tämänhetkisen hallituksen, edellisten hallitusten tai hyvinvointialueiden toimista. Palveluihin ei yksinkertaisesti ole haluttu panostaa, vanhusten hoivaa ei nähdä tarpeeksi tärkeänä. Kaikki keskeiset toimenpiteet tähtäävät säästämiseen. Eivät palveluiden parantamiseen, saatavuuteen tai henkilökunnan työolojen parantamiseen, Kröger sanoo. Ympärivuorokautisen hoivan jatkuva vähentäminen on tehnyt kotihoidosta kotiin tuotavaa laitoshoitoa. Laitoshoitoon pääsevät pahasti muistisairaat ihmiset.

Johtavat tutkijat ovat puhuneet ainakin 30 vuoden ajan, että henkilöstötarpeita täytyy suunnitella. Tämä tarkoittaa koulutuksen lisäksi sitä, että työolot ja palkkaus järjestetään reiluiksi, jotta alalle halutaan. Nyt näin ei ole. On outoa, etteivät päättäjät ole nähneet, tai halunneet nähdä, tätä huolestuttavaa kehitystä, vaikka kaikilla meillä on edessä vanheneminen ja kaikkien meidän tulisi olla huolissaan siitä, minkälaiset vanhuutemme viimeiset vuodet ovat. Vanhukset ovat ansainneet ihmisarvoisen kohtelun ihan loppuun asti. He ovat kannatelleet meitä veronmaksajina ja yhteiskuntamme tärkeinä jäseninä koko elämänsä ajan ja nyt on meidän vuoromme auttaa ja kantaa heitä. Palvelut eivät vähene, jos niitä ei vähennetä. Kysymys on tahdosta ja nyt sitä pitäisi löytyä. Ei säästetä vanhuksiamme hengiltä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kun Trumpin valinta USA:n presidentiksi viime vuoden lopulla selvisi, niin tuskin kukaan uskoi millä vauhdilla ja tarmolla hän alkaa muokkaamaan maailmaamme uuteen asentoon. Trumpin tekemiä päätöksiä ja ajatuksia tuntuu ohjaavan ennen kaikkea hurja kostonhimo. Nyt on hänen aikansa kostaa kaikki kokemansa ”vääryydet” edelliseltä presidenttikaudeltaan. Kaikki varmasti osasivat odottaa erikoisia käänteitä ja uskomattomia tilanteita, mutta Trump on yllättänyt kaikki länsimaalaiset poliitikot viime aikaisilla lausunnoillaan Ukrainasta. Väitteet siitä, että Ukrainan presidentillä ei olisi valtaoikeuksia ja että Ukraina olisi aloittanut sodan, ovat todella pöyristyttäviä väitteitä Yhdysvaltojen presidentiltä ja ovat kuin suoraan Kremlin propagandakoneiston oppikirjasta. Mitä Ukrainan olisi pitänyt tehdä silloin kun Venäjä hyökkäsi? Trumpin mukaan ilmeisesti luovuttaa maansa taistelematta tyytyväisenä Putinille, koska tyhmäähän sellainen on, että taistelisi itsenäisyytensä puolesta?

Ilmeisesti Trumpilla on niin kova halu saada rauha aikaan Ukrainassa, että hän on käytännössä valmis myymään Ukrainan Venäjälle? Tärkeämpää Trumpille tuntuu olevan se, että Venäjän kanssa pitäisi nopeasti päästä tekemään kauppaa. Onhan sodan vuoksi ”tuhlattu” jo monta hyvää diiliä, kun Venäjä on ollut pakotteiden alla. Lisäksi tietenkin bisnesmiestä kiinnostaa Ukrainan isot mineraalivarat. Ne Trump aikoo saada lähitulevaisuudessa haltuunsa, jotta Ukrainan tukeminen ei olisi niin kannattamatonta. Tässä meillä mies, jonka ainoa ajatus on tehdä rahaa keinolla millä hyvänsä. Toinen hyvä esimerkki pöyristyttävästä ehdotuksesta on se, että Gaza voisi olla uusi Riviera, kunhan palestiinalaiset vain siirretään muualle. Kuka olisi uskonut, että tämänkaltainen ehdotus tulisi Yhdysvaltojen presidentiltä?

Jo ennen rauhanneuvotteluja Trumpin hallinnosta on kerrottu, ettei Ukrainalla ole mitään mahdollisuuksia saada menettämiään alueita takaisin ja Natoon ei ole myöskään mitään asiaa. Tämäkin on kuin suoraan Putinin oppikirjasta. Ilmeisesti on selvää, ettei Venäjä myöskään joudu minkäänlaiseen vastuuseen sotarikoksistaan. Samalla Trump on tylyttänyt myös Eurooppaa ja muita Nato-maita. Vaikuttaa vahvasti siltä, että transatlanttinen liitto USA:n ja Euroopan välillä vetelee viimeisiään, sillä tällä hetkellä tunnelma Euroopan maiden johtajien keskuudessa on se, ettei Yhdysvaltoihin voi jatkossa luottaa. On otettava aloitteet puolustuksesta ja Ukrainan auttamisessa omiin käsiin. Vaikka Trump on toivottavasti vain neljä vuotta vallassa, näyttää siltä, että hänen jees-miehensä ovat vallanneet kaikki merkittävät pestit maan hallinnossa. Todennäköistä on, että myös seuraava maan presidentti on näitä Make America Great Again -miehiä. Esimerkiksi varapresidentti J.D. Vance voisi olla Trumpin työn jatkaja, jollei itse ”Messias” yllättäen jatka virassaan. Se ei pitäisi olla mahdollista, mutta Trump on näyttänyt, että kaikki on mahdollista. Jopa se, että Trump puhuu itsestään kolmannessa persoonassa.

Mitä sitten Suomen pitäisi Trumpista ajatella? Isoimman liittolaisemme johdossa on umpiarvaamaton bisnesmies, jolle kaikki on myytävissä ja ostettavissa. Myös kaikki periaatteet ja arvot. Kaikki mitä ennen pidettiin maiden välisissä suhteissa melkein kiveen hakattuina, on nyt kyseenalaistettu. Toisaalta itäpuolella majailee sotaisa rosvovaltio, jonka kanssa tuskin lähdetään välejä lämmittelemään. Ei käy kateeksi Euroopan johtajia, joiden on nyt tasapainoiltava Trumpin kanssa. Häntä kun ei parane suututtaa, mutta kun ei ihan kehtaisi madellakaan. Miten sopii presidentti Stubbin arvopohjainen liberalismi tähän hetkeen ja tasapainoiluun Trumpin kanssa?

Aina kun luulen, ettei maailma enää tämän hullummaksi voi muuttua, niin kyllä se vaan muuttuu. Ja nimenomaan hullummaksi. Pelonsekaisin ajatuksin odotan mitä kaikkea Trump tulee saamaan aikaan seuraavien neljän vuoden aikana. Jo nämä kaksi ensimmäistä kuukautta ovat näyttäneet , että mitä tahansa on odotettavissa, kun diilikuningas Donald J. Trump on puikoissa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ei ole helppoa olla tällä hetkellä lahtelainen urheilujännäri. Sarjassa pysyminen tuntuu olevan juuri nyt vaikeaa lajista huolimatta. Viime kaudella koripallon puolella Lahti Basket putosi pääsarjasta, samoin kävi jalkapallossa FC Lahdelle. Salibandyssä LaSB on tällä hetkellä sarjan selkeä peränpitäjä ja Pelicans on isoista satsauksistaan huolimatta vaarassa joutua jopa karsintoihin.

Varsinkin Pelicansin nopea pudotus kahden edellisvuoden hopeasta taisteluun sarjapaikasta on suorastaan hämmentävä. Kaiken piti olla kunnossa. Pelaajabudjettia nostettiin ja monet avainpelaajat jatkoivat joukkueessa. Kaikki lähti kuitenkin menemään päin seiniä alusta lähtien. Kahta voittoa enempää ei peräkkäin ole kauden aikana tullut ja peli on ollut ailahtelevaa, niin pelien välillä kuin pelien sisälläkin. Myös toimistolla on sekoiltu enemmän kuin tarpeeksi. Esimerkiksi tiedotus on ollut sekavaa ja some-puolen ylilyöntejäkin on nähty. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että koko organisaatio ja focus olennaiseen on hukassa.

Vaikka näennäisesti joukkueen kasaus oli onnistunut, on näin jälkikäteen helppo sanoa mitkä asiat joukkueen kasauksessa menivät pieleen. Ihan isoinpana mokana näen sen, että päävalmentajaksi hankittiin 3 miljoonan joukkueelle täydellinen noviisi, jonka kannukset eivät tähän hommaan riittäneet. Toinen moka oli se, että kauteen lähdettiin kahdella kakkosmaalivahdilla. Kolmanneksi joukkueesta puuttui johtava, kiekollinen puolustaja. Lopullinen niitti oli se, ettei joukkueeseen saatu ykkössentteriä ja kun kakkosvaihtoehto Patrik Carlsson on ollut loukkaantuneena pitkään, on jouduttu nojaamaan keskikaistalla pelaajiin, jotka eivät johtavaan rooliin ole valmiita. Lisäksi voidaan todeta, että kallein pelaaja eli Ryan Lasch ei todellakaan pelaa sillä tasolla mikä on miehen palkka.

Nyt Pelicans on huonossa kierteessä. Peli ei kulje ja valmentajana on kakkosvalmentajana aloittanut Jussi Taipale, jolla ei ilmeisesti ole minkäänlaista kykyä kääntää laivaa. Myös yleisö on hylännyt joukkueen ja kauden aikana on nähty useampi nippa nappa yli 2000 katsojan peli. Tämä taas on johtanut siihen, että ottelutuottoja Pelicans on todennäköisesti menettänyt jo noin puoli miljoonaa euroa ja nyt maata kiertävät jo huhut siitä kuinka laskuja on maksamatta ja pelaajia aiotaan kaupata. Tuttua takavuosilta. Itse aloittaisin Laschin kauppaamisella, sillä isoin palkka ei korreloidu kentällä tehoina, kuin korkeintaan ylivoimalla.

Vielä on toistakymmentä peliä aikaa kääntää laiva. Playoff-pelit voitaneen kyllä unohtaa tältä kaudelta, mutta playout-pelit pitäisi yrittää välttää viimeiseen asti. Nykyisellä itseluottamuksella varustettu pelikaanilauma olisi suupala Jukureille ja sitten vastassa olisikin nousua havitteleva Jokerit. Olisihan se todella noloa, jos Juhis Aaltonen ja Ben Blood pudottaisivat Pelikaanit Mestikseen?

Vaikka virheitä on tehty ja kausi on mennyt odotuksiin nähden penkin alle, ei joukkuetta hylätä. Nyt, jos koskaan, joukkue tarvitsee tukea yleisöltä. Helpointa on kannattaa joukkuetta silloin, kun menestystä tulee. Todelliset kannattajat astuvat esiin silloin, kun vaikeudet ovat suurimmillaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi