Lahti ei ole kahminut jääkiekossa mitaleita, vaikka varsin pitkät perinteet meillä lajin parissa ovatkin. Ja en todellakaan laske lahtelaiseksi jääkiekkomitaliksi Viipurin Reippaan kultaa vuodelta 1928. Se toistaiseksi ainoa oikea lahtelainen mitali eli hopea napattiin peräti 11 vuotta sitten ja tällä kaudella meillä lahtelaisilla kiekkojännäreillä on taas mahdollisuus nauttia mitalipeleistä. Aika harvinaista herkkua siis.

Ylen kiekkoasiantuntija Topi Nättinen taisi kertoa ennen kiekkokauden alkua kausiennakossaan, että jos liigasta olisi mahdollista pudota, niin Pelicans olisi tällä kaudella vaaravyöhykkeessä. Myös muut mediat rankkasivat turkoosin lahtelaisjoukkueen kategoriaan ynnä muut. Nyt kun Pelicans pelaa mitalipeleissä oltuaan runkosarjassakin jo nelonen, on meidän helppo naureskella Lahdessa näille median ja asiantuntijoiden kausiennakoille. Totuuden nimissä on kyllä myönnettävä, etten muista ensimmäistäkään lahtelaista kiekkojännäriä, joka olisi uskonut tällä kaudella näkevänsä Pelicansin pelaamassa mitaleista, joten kyllä tämä kauden suurin yllätys ehdottomasti on.

Miksi sitten ennakot menivät noinkin pahasti metsään? Vuotta aikaisemmin kausiennakoissa hehkutettiin Pelicansin nuoriso-osastoa ja sen potentiaalia. Nostettiin esiin Vilenin ja Jämsenin veljekset, Haatanen, Tukiainen, Patrikainen jne. Kun viime kaudella se nuorten potentiaali ei oikeastaan missään vaiheessa realisoitunutkaan, media unohti nämä ison potentiaalin omaavat lahtelaispelaajat seuraavan kauden arvioissaan. Ikään kuin se valtava potentiaali olisi jonnekin kadonnut, vaikka suurin osa kavereista on iältään vasta 19-22 vuotiaita. Samalla kyseenalaistettiin myös valmentaja Niemelän osaaminen, koska viime kausi ei niin loistokas ollutkaan.

Vaan toisin kävi. Nyt tuo lahtelaisnuorten esiinmarssi on tapahtunut kovalla ryminällä ja samalla joukkueeseen hankitut ulkomaalaispelaajat ovat tehneet juuri sitä mistä heille maksetaankin eli ratkaisseet otteluita. Jasek, Brygmann ja Kelleher ovat tehoillaan ratkaisseet ottelut ja Bartosak hoitanut torjuntatyöt mallikkaasti, kun samalla Pelicansin omat nuoret kasvatit ovat hoitaneet omat tonttinsa hienosti.

Tampereella on odotettu umpitamperelaista finaalia vesi kielellä jo vuoden päivät. Ovatko Ilveksen ja Tapparan pelaajienkin ajatukset jo siinä unelmafinaalissa, vaikka välierätkin ovat vielä pelaamatta? Onko tässä Pelicansin ja Hifk:n sauma iskeä, varsinkin kun Antti Tuiskun Nokia Areena-konserttien vuoksi kaksi ensimmäistä peliä pelataan poikkkeuksellisesti haastajien kotiluolissa? Pelicans-pelaajien kehonkieli voitetun KalPa-sarjan jälkeen oli selkeä. Focus oli jo asetettu seuraavaan vastustajaan. Vielä ei voitettu mitään, tähtäimessä on Kanada-malja. Turkoosia niskaan ystävät ja hallille kannustamaan!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla alkaneet vaalitentit ovat olleet varsin mielenkiintoisia. Huomaa selkeästi, että kolmen suuren puolueen väliset erot ovat todella marginaaliset. Tämä taas tarkoittaa sitä, että puolueiden väliset erot on saatava selkeästi esiin tenteissä. Mikä on se syy, miksi juuri meitä kannattaa äänestää?

Vaikka yleisesti halutaan puhua talousvaaleista, niin vahvasti näyttää siltä, että näistä vaaleista on tulossa myös arvovaalit. Ja sehän tarkoittaa tietenkin sitä, että tenteissä tunteet nousevat pintaan ja äänenpainot nousevat. Varsinkin Sanna Marin ja Riikka Purra tuntuvat olevan tukkanuottasilla jokaisessa tentissä, onhan Marin kertonut jo aikaa sitten, ettei perussuomalaiset kelpaa demareille hallituskumppaniksi. Petteri Orpo tuntuu vain myhäilevän tyytyväisenä taustalla, sillä kokoomuksen seura kelpaa juuri nyt kaikille hallitusneuvotteluissa. Samalla Orpo tekee itsestään jollain tapaa hajuttoman, mauttoman ja värittömän, kun samaan aikaan Marin ja Purra nostavat kierroksia.

Ihan ensimmäisenä estradille astelivat kuitenkin pienpuolueet, joita oli kaikkiaan 13. Joukossa oli muutama puolue, jonka olemassaolosta en edes tiennyt, mutta hienoa, että myös pienpuolueet saivat laatuaikaa isolla kanavalla parhaaseen katseluaikaan. Tentti herätti kohdallani ehkä enemmän sympatiaa, kuin äänestysinnokkuutta kyseisiä pienpuolueita kohtaan. Verrattuna isoihin puolueisiin nämä pienet olivat huomattavan paljon kohteliaampia toisiaan kohtaan, eikä ammattipoliitikon varmuutta kameroiden edessä moneltakaan löytynyt. Kaikenlainen toisen päälle huutaminen loisti poissaolollaan, mikä teki tentin seuraamisesta vaivatonta. Muutama foliohattuteoriakin kuultiin mm. koronahuijaukseen ja Ukrainan sotaan liittyen. Suoranaista rasismiakin mukaan mahtui, olihan paikalla ainakin kolmen puolueen verran rasistisiksi määriteltäviä tahoja. Aika avoimesti he kuitenkin ajatuksiaan saivat kertoa ja itse asiassa olivat jopa silminnähden ylpeitä rasismistaan. Lainsäädännössä on vain kuulemma joitain ongelmia eri rotujen syrjintään liittyen…

Isojen puolueiden tentit ovatkin olleet sitten enemmän TV-viihdettä kuin asiaohjelmia, joista kansalainen saisi jotain tietoa. Toisen päälle puhuminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, eikä huutamiseltakaan ole säästytty. Itse katselen mielelläni nämä isojen puolueiden tentit niin, että jokainen puolue käsitellään erikseen omassa ohjelmassaan ja jokainen saa yhtäläisen puheajan ilman että kukaan keskeyttää. Ei tarvitse Harkimonkaan lähteä studiosta kesken tentin, kun ei omasta mielestään saa tarpeeksi puheaikaa.

En oikein ymmärrä sitä, mitä arvoa tällaisella keskinäisellä väittelyllä ja huutamisella on. No, viihdearvoa varmasti, mutta eihän vaaleissa äänestetä siitä, kuka väittelee parhaiten tai kenellä on kantavin ääni ja osaa härskeimmin keskeyttää toisen puheenvuoron. Itse kaipaan nimenomaan tietoa puolueiden linjauksista liittyen talousasiohin, koulutukseen, terveydenhoitoon, kulttuuriin jne. Vaalijärjestelmämme toimii niin, että vaikka äänestämmekin henkilöä, niin ääni päätyy kuitenkin loppujen lopuksi puolueelle, vaikkei ehdokas itse läpi pääsisikään. Puolueiden sisälläkin ehdokkailla on erilaisia näkemyksiä, mutta yleensä eduskunnan äänestyksissä kansanedustajat äänestävät ryhmäkurin mukaan eli puolue päättää mitä mieltä edustaja on. Ylen nettisivuilta löytyy muuten vallan mainio puoluekone. Kävin vastailemassa tuohon ja täytyy myöntää, että puolue joka oli lähimpänä omia ajatuksiani (79 prosenttisesti!) oli minullekin todellinen yllätys. Puolue, jota en ole koskaan vaaleissa äänestänyt. Täytyypä tutustua tarkemmin, sillä vielä on aikaa äänestyspäivään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Omalähiö on ilmestynyt Etelä-Lahdessa jo pian 45 vuotta. Etelälahtelaisille lehti on siis varsin tuttu ja olemmekin saaneet ilmestymisalueellamme lempinimen Etelä-Lahden Pikkujättiläinen.

Nyt kuitenkin pitelet käsissäsi historiallista Omalähiötä, sillä tämä kyseinen numero jaetaan poikkeuksellisesti koko Lahden kaupungin alueelle. Etelälahtelaiset saavat lehtensä perinteisesti perjantaina ja muu Lahti seuraavana keskiviikkona. Tämä tarkoittaa sitä, että liki 36 000 uutta taloutta pääsee nyt ensimmäistä kertaa tutustumaan lehtemme paperiversioon.

Lyhyesti kerrottuna Omalähiö on puolueista riippumaton lähiölehti, jota kustantaa pieni perheyritys Salomaan Kirjapaino Oy. Meillä ei siis ole takanamme ison mediakonsernin tukea, vaan olemme täysin itsenäinen toimija lahtelaisessa mediakentässä ja tämä näkyy myös sivujemme sisällössä. Uskallamme ottaa kantaa ja kertoa reippaasti oman mielipiteemme. Omalähiön sivuilta löydät sellaisia juttuja, joita et muista lehdistä löydä, sillä teemme paljon ilmestymisalueeseemme liittyviä mielenkiintoisia juttuja.

Varmasti joku nyt ihmettelee, että miksi ihmeessä etelälahtelainen lehti ilmestyy nyt koko Lahden alueella. Yksi syy on tulevat eduskuntavaalit. Haluamme, että ihmiset olisivat kiinnostuneita politiikasta, päättäjien mielipiteistä, puolueiden linjauksista ja kävisivät äänestämässä. Me valitsemme ne ihmiset, jotka tekevät tärkeitä päätöksiä, jotka koskevat meidän kaikkien elämää. On vaalista toiseen outoa, että toistuvasti vaalien suurin puolue on nukkuvien puolue. Siksi esittelemme tämän lehden sivuilla mahdollisimman laajasti ehdokkaita ja heidän mielipiteitään, jotta sinun olisi helpompi päättää kenelle kallisarvoisen äänesi annat. Aivan sama ketä henkilöä tai puoluetta äänestät, kunhan äänestät.

Toinen syy on se, että tämä vuosi on lehtemme 45. vuosikerta eli haluamme samalla juhlistaa lehtemme pitkää taivalta ja tarjota pienen maistiaisen Omalähiön maailmasta koko Lahdelle. Onhan Omalähiö Lahden vanhin ilmaisjakelulehti vielä elossa olevista lehdistä.

Jos nyt innostuit lehdestämme, niin älä huolehdi vaikkei seuraavat numerot luukustasi tippuisikaan siellä junaradan pohjoispuolella. Niin tulevat, kuin menneetkin Omalähiöt löytyvät näköislehtenä osoitteessa www.omalahio.fi

Tervetuloa tutustumaan Omalähiöön!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Päivittäistavarakauppiaat ovat jälleen aktivoituneet näin eduskuntavaalien aikana vaatimaan viinejä ruokakauppoihin. Josko seuraava eduskunta olisi niin edistyksellinen, että viinien saaminen ruokakauppoihin vihdoin onnistuisi? Asiasta on taitettu peistä jo vuosikymmenet, eivätkä argumentit puolesta ja vastaan ole käytännössä muuttuneet miksikään. Kun Suomi liittyi 90-luvulla EU:hun moni kuvitteli, että se automaattisesti tarkoittaisin myös Alkon monopolin murenemista. Näinhän ei sitten käynyt. Ihan niin eurooppalaisia meistä ei ole vieläkään tullut, että alkoholi olisi vapautettu valtion monopolista.

Päivittäistavarakauppiaat haaveilevat eurooppalaisesta alkoholikulttuurista, jossa ruoan kanssa samalle hihnalle voi kassalla nostaa myös alkoholia sisältävät ruokajuomat. Kieltämättä on vähän hassua, että tässä asiassa Suomi on edelleen Ruotsin kanssa takapajula, jossa valtio valvoo ihmisten alkoholin käyttöä tarkasti. Ikään kuin valtiolla olisi avain Pandoran boxiin, joka vääriin käsiin joutuessaan ajaisi suomen kansan helvettiin ja ikuiseen kännitilaan. Sinänsä aika vanha ja luutunut katsontakanta mielestäni. Siihen ettei suomalaisille voi myydä alkoholia mistä kaupasta tahansa, vedoten siihen ettei suomalainen osaa käyttää alkoholia, on ikivanha jargon, jota on toisteltu jo kieltolakiajoista. Muistatteko kuinka helvetti piti olla irti, kun keskiolut tuli kauppoihin? Tai alkoholijuomat kioskeihin? Näin ei kuitenkaan ole käynyt, ei meillä eikä muuallakaan Euroopassa. Pitäisiköhän pikku hiljaa valtionkin alkaa luottaa kansalaisiinsa?

Olen aika varma, että kyse on hyvin pitkälti myös rahasta. Viinien myynti on valtiolle ja Alkolle rahakasta kauppaa, jossa liikkuu isot rahat. Alkoholijuomia myytiin Alkosta viime vuonna yli 80 miljoonaa litraa. Arvioidaan, että pelkästään viinien myynnistä tilille napsahtaa vuodessa yli 700 miljoonaa euroa. Eihän valtio ja Alko halua tällaisesta rahasammosta irti päästää. Ja kohtalaisen ymmärrettävää on myös se, että päivittäistavarakauppiaat haluaisivat osansa tästä tulonjaosta.

Viimeisimpien tutkimusten mukaan 65% suomalaisista haluaisi viinit ruokakauppoihin. Iso osa kansasta siis. On kuitenkin totta, että Suomessa on arviolta puoli miljoonaa alkoholin väärinkäyttäjää ja tämä on tietenkin mahdollisessa uudistuksissa muistettava. Jos viinit jollain ilveellä saataisiin ruokakauppoihin, tarkoittaisi se myös sitä, että valvontaa kaupoissa tulisi selkeästi lisätä, sillä erilaiset häiriötekijät varmasti myös lisääntyisivät kassoilla. Ongelmia tässä viinit ruokakauppaan -asiassa varmasti on paljonkin ratkottavana, mutta onko Alko ja valtio valmis edes keskustelemaan asiasta?

Suomi on jo voittanut Euroviisut ja jääkiekon maailmanmestaruuden ja olympiakullan. Olisiko nyt vihdoinkin aika saada myös viinit ruokakauppoihin, niin kuin muuallakin Euroopassa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Räpläämme älypuhelimia enemmän kuin haluamme myöntää, useita tunteja päivässä ihan riippuvuudeksi asti. Nykyteknologian liiallisen käytön epäillään tekevän meistä masentuneempia, stressaantuneempia ja huonompia keskittymään. Yhdysvalloissa tehty tutkimus vihjaa, että jatkuvasti kännyköitään räpläävien vanhempien lapsilla on kaiken huipuksi enemmän käytöshäiriöitäkin. Ei hyvältä kuulosta.

Aivotutkijat ovat huolissaan myös kovin trendikkäästä multitaskauksesta. Usein ajatellaan, että kyseessä on erittäin tehokas ihminen, koska hän pystyy tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Asialla on kuitenkin varjopuolensa. Monen asian tekeminen yhtä aikaa on tehnyt ihmisistä lyhytjänteisiä. Kun aivot tottuvat poukkoilemaan asiasta toiseen, ne ottavat sen yleiseksi toimintatavakseen. Vaikka keskittymiskykyvajeesta kärsivä ihminen saisi mahdollisuuden tehdä asioita rauhassa, hän keskeyttää itse itsensä. Hänen mieleensä tulvii jatkuvasti uusia asioita, jotka estävät täysipainoisen paneutumisen työn alla olevaan asiaan. Aivot käyvät yksinkertaisesti koko ajan ylikierroksilla. Tätä ei helpota jatkuva informaatotulva, jonka esimerkiksi juuri älypuhelin mahdollistaa. Uskomatonta, mutta totta, että jotkut kuuntelevat äänikirjatkin nykyään nopeutettuna.

Älypuhelin vaikuttaa varmasti myös muistiin. Kuinka monet asiat joudutkaan nykyään tarkistamaan älypuhelimesta? Harva käyttää enää omaa muistiaan, kun vastaukset löytyvät niin helposti puhelimesta. Sama asia matematiikan suhteen. Miksi laskea päässälaskua, kun kaikilla on puhelimessaan taskulaskin, jolla ratkoa helpotkin päässälaskut?

Meidän olisikin järkevää alkaa antamaan aivoille lepoa muulloinkin kuin yöllä. Aivot nauttivat, kun ne saavat lepo- ja palautumisaikaa muulloinkin kuin nukkuessa. Elämän tyhjät hetket ja mitääntekemättömyys tekevät aivoille hyvää, ne ovat aivojen ja mielen hyvinvoinnille tärkeää ja kehittävää aikaa. Kun malttaa laskea älypuhelimen käsistään, istua alas ja vaikkapa katsoa ikkunasta aukeavia maisemia, pääsevät aivot raksuttamaan oppimansa tiedon järjestelyn, yhdistelyn ja varastoinnin parissa. Näennäisen tyhjäkäynnin aikanakin aivot koko ajan järjestelevät tietoa ja tallentavat asioita muistiin.

Kokeile antaa aivoillesi välillä lepoakin tässä hektisessä maailmassa, uskon että se kannattaa pidemmän päälle.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi