Tällä viikolla on ollut paljon puhetta vihapuheesta ja törkyviesteistä, joita päättäjät, niin kunta- kuin valtiopuolellakin saavat toistuvasti. Viesteissä toivotaan mm. poliitikon kuolemaa, vaimon raiskausta ynnä muuta mukavaa. Valitettavasti törkyviestien määrä on ollut koko ajan lisääntymään päin. Tämän tekee tietenkin helpoksi se, että lähes tulkoon kaikki päättäjät liikkuvat ahkerasti sosiaalisessa mediassa, on se sitten facebook, twitter tai instragram, niin viestin lähettäminen joko yksityisesti tai julkisesti on vain yhden enter-näppäimen painalluksen takana. Tämän lisäksi paljon uhkailuja, haukkumisia ym. lähetetään suoraan sähköpostitse. Mikä ihme meihin suomalaisiin on mennyt?
Milloin meistä, tavallisista kaduntallaajista, on tullut ihmisiä, jotka toivovat kuolemaa päättäjälle ja tämän perheelle tai sitä, että joku raiskattaisiin? Minkälainen on ihminen, joka voi toivoa tällaista toiselle ihmiselle, jota ei edes tunne?
Yksi syy on tietenkin se, että palautteen antaminen on niin helppoa. Suoraan sanoen jopa liian helppoa. Ennen vanhaan piti nähdä vähän vaivaakin, jos halusi haukkua kansanedustajan tai kunnanvaltuutetun. Palaute piti lähettää postin kautta kirjeitse tai sitten piti kaivaa jostain esiin päättäjän puhelinnumero, eikä osoitteen ja puhelinnumeron saaminen ollut ennen kovinkaan helppoa. Siinä kirjettä kirjoittaessa tai puhelinnumeroa metsästäessä se pahin kiihko usein ehti jo haihtumaan ja palaute jäikin sitten loppujen lopuksi antamatta. Tosin jos se pahin kiihko ja viha ei ehtinyt laantumaan, saattoi käydä niin, että päättäjä sai kirjeen, joka sisälsi esimerkiksi ulostetta. Ei kovin mukavaa sekään, vaikkei henkeä uhkailtukaan.
Nyt on toisin. Valitettavasti kaikki pahimmat ihmisten aivopierut sosiaalisessa mediassa saavat aina myös eniten huomiota. Ja huomiostahan tällaiset ihmiset juuri nauttivat. Tänä päivänä on tullut tavaksi, niin perinteisessä kuin sosiaalisessakin mediassa, ettei mikään ns. normijuttu kiinnostaa oikein ketään. Juttua pitää ryydittää extra-mega-super-hyper -sanoilla. Samoin on käynyt poliitiikkojen saaman palautteen kanssa. Mitä rankempaa palautetta antaa, sitä paremmin sen saa esille. Jotkut perustelevat vihapuhettaan kertomalla vihaviestin olleen ns. läppä. Kunhan halusin vähän herätellä kaveria jne. Kääntämällä asian toistepäin, ymmärtää kuitenkin asian vakavuuden. Mitäpä jos itse olisit saanut vastaavanlaisen viestin, jonka lähetit? Suhtautuisitko siihen kevyesti vai alkaisitko vilkuilla selkäsi taakse pimeällä kujalla? Mistä vastaanottaja voisi tietää, että mitään hätää ei oikeasti ole. Joku vain toivoo minun kuolemaani…
Päättäjiä voi ja pitääkin arvostella, mutta järki käteen siinäkin. Joskus on ihan oikeasti hyvä laskea kymmeneen ja rauhoittua. Joissain tapauksissa alkolukko näppäimistöön voisi olla myös hyvä ratkaisu. Ennen enterin painamista kannattaa aina miettiä sitä, miltä tuntuisi itse saada tämänkaltainen viesti. Voisinko kertoa oman kantani rakentavammin? Kaikenlaiset henkeen tai terveyteen liittyvät uhkaukset eivät kuulu terveen ja tasapainoisen ihmisen ”työkalupakkiin”, silloin kun asioista keskustellaan. Eniten tässä kaikessa pelottaa se, milloin uhkaukset muuttuvat vihapuheesta fyysiseksi väkivallaksi. Väkivalta kun usein alkaa siitä mihin järki loppuu.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi