Kuntaliitosselvitys käy kuumana ja selvitystyötä tekevät selvitysmiehet kiertävät ahkerasti kuntia. Huhtikuun aikana on järjestetty kuulemistilaisuuksia kaikissa kuudessa eri kunnassa, jotka selvityksessä mukana ovat. Myötämielisyyttä kuntaliitoksia kohtaan on löytynyt tilaisuuksissa kohtalaisen vähän, mutta vastaavasti vastustajat ovat olleet liikkeellä hieman ahkerammin. Mitään suuria yleisömassoja tilaisuudet eivät ole kuitenkaan keränneet. Kertooko se sitten siitä, että suurimpaa osaa ihmisiä asia ei oikeastaan edes kiinnosta? Kokevatko ihmiset asian niin, että pakkoliitos on joka tapauksessa tulossa ja asiaan ei oikeastaan voi vaikuttaa?

Lahden ympäristökunnissa on arvioitu, että Lahden motiivit kuntaliitokseen olisivat kovin itsekkäät. Lahden huono talous kuulemma kaipaa lisää verotuloja ympäristökunnilta. No, tuskinpa Lahden taloutta pelastetaan pelkästään ympäristökuntien asukkaiden verotuloilla.
Lahti aloittaa ensi viikolla YT-neuvottelut. Kaupungin kassa on pahasti vajaa, mutta ehkäpä tässä on takana myös se, että nyt olisi YT-neuvottelujen kautta mahdollisuus saada järkeistettyä työvoimakustannuksia ennen kuin kuntaliitokset tapahtuvat. Sen jälkeenhän kuntien työntekijöillä on peräti 5 vuoden irtisanomissuoja, eikä säästöjä ainakaan sitä kautta saataisi heti käytäntöön.

Monelle meistä kuntaliitokset on tunnepuolen asia ja siinä ei aina järkisyytkään auta. Hollolalaisesta ei helpolla saa lahtelaista ja päinvastoin. Sen vuoksi onkin keskusteluissa väläytelty uuden kunnan nimeksi Salpausselkää. Ikävä kyllä hollolalaiset, hämeenkoskelaiset, iittiläiset, kärköläläiset ja nastolalaiset: Lahti-nimi pitää säilyttää uuden kunnan nimenä, sillä Lahden hyvää tunnettavuutta niin koti- kuin ulkomaillakin ei saa hassata vain sen takia, että niin oltaisiin kaikille mieliksi. Samalla lorotettaisiin ureat omille nilkoille, kun valtava promootiotyö uuden nimen tunnetuksi tekemiseksi pitäisi aloittaa aivan alusta.

Selvittäjien esityksen pitäisi valmistua elokuussa ja kuntien valtuustot päättävät syyskuun lopussa, syntyykö uusi kunta. Varmaa on, että uusi kunta syntyy, mutta epävarmaa on se, ketkä kaikki siinä ovat mukana. Uusi kunta aloittaa toimintansa vuoden 2017 alusta.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tämä ei voi olla kenellekään enää yllätys: Lahden kaupunki on talousahdingossa. Maanantaina kaupunginhallitukselle esitettiin tälle ja seuraavalle vuodelle yhteensä 37 miljoonan euron säästötavoitetta, joka edellyttää YT-neuvottelujen aloittamisesta välittömästi. YT-neuvotteluiden pyrkimyksenä on välttää irtisanomisia ja lomauttamisia, mutta ne tulevat kyseeseen jos muilla toimenpiteillä ei saavuteta tavoitteita. Kaupunki pyrkii uudistamaan toimintatapoja, pienentämään henkilöstökustannuksia mm. keskittämällä tukipalvelut. Kustannusten karsinta sulkee myös kaupungin toimipisteitä ja supistaa palvelupisteiden aukioloaikoja. Kauniita sanoja, mutta pidän jonkinlaisena ihmeenä ellei lomautuksiin ja irtisanomisiin jouduta turvautumaan. YT-neuvottelut koskevat kaikkia kaupungin työntekijöitä, joita on kaikkiaan 6562, josta vakinaisia palvelussuhteita oli 4859, määräaikaisia 1477. Voin hyvin kuvitella, että varsinkin määräaikaisten työpaikat ovat nyt vaakalaudalla.

Miten tähän on tultu? Minne Lahden rahat ovat kaikonneet? Yksi perustavaa laatua oleva syy on tietenkin kaikkia kuntia huolestuttava huoltosuhdeluku, joka tarkoittaa sitä, että kuntien huollettavien määrä (lapset, eläkeläiset, työttömät) nousee suhteessa työtätekevien määrään eli väestö vanhenee. Lahden kohdalla lisäksi työttömyysluvut ovat maan korkeimpia suurista kaupungeista. Nämä kaksi asiaa kutistavat kaupungin tuloja merkittävästi. Samaan aikaan Lahti on ollut panostamassa tulevaisuuteen aloittamalla mm. toriparkin ( n. 20 milj.€) ja matkakeskuksen ( n.18 milj.€) rakentamisen. Lahden koulut ovat yksi toisensa jälkeen osoittautuneet homepommeiksi ja niinpä lahtelaisten koulujen remontointiin ja uudisrakentamiseen hassataan parissa vuodessa noin 54 miljoonaa euroa ja tästä puuttuu vielä Launeen koulun korjauskustannukset. Viimeisimpänä korjattavien listaan on tullut hiihtostadionin pääkatsomo, tulostaulu ja ylikulkusilta. Huh!

Kaikesta ei voi syyttää huonoa johtamista, sillä osa menoista ( mm.koulut) on yllättänyt päättäjät ns. housut kintuissa. Toisaalta päättäjät eivät ole halunneet tehdä vaikeita säästöpäätöksiä ajoissa, vaikka mm. huoltosuhdeasia ja kasvava työttömyys ovat olleet tiedossa jo jonkin aikaa, puhumattakaan alati kasvavista sosiaali- ja terveysmenoista. Yksityisessä yrityksessä moisesta taloudenpidosta saisi varmuudella monon kuvan persuuksille. Pitäisiköhän Lahden seurata Pukkilan kunnan esimerkkiä ja laittaa pari riviä eurojackpottiin viikottain? Jaa miksikö juuri eurojackpottiin? No, kun kotimaisen loton pikkupoteilla ei Lahtea vielä pelasteta…

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hallituksessa käy nyt juuri kova tuuletus. Viime viikkojen ajan ovet ovat käyneet kuin Stockmannin pyöröovet hulluilla päivillä, kun ensin vasemmistoliitto luopui hallituspaikastaan ja ministerit Arhinmäki ja Kyllönen korvattiin tekemällä hallituksen sisäinen salkkujako. Lisäksi useampi ministeri aikoo havitella paikkaa Euroopan neuvostossa tulevissa eurovaaleissa.

Isoin paukku oli kuitenkin pääministeri Kataisen eroilmoitus, joka yllätti monet. Kansan syvät rivit ja oppositio ovat syyttäneet Kataista jopa rintamakarkuruudesta. Sikäli outoa, että viime aikoinahan monet ovat toivottaneet Kataisen vähintään alimpaan helvettiin hallituksen säästötoimenpiteiden vuoksi. Nyt kun mies sitten jättää hallituksen, onkin hän rintamakarkuri? Uusilla vaaleillakin on jo spekuloitu, mutta se nyt on ollut lähinnä vain opposition märkä uni. Eiköhän hallituspuolueista löydy vielä muutama pätevä henkilö korvaamaan lähteneet? Toivottavasti.

Siinä olen kyllä samaa mieltä, että hallituksen ja sen ministerien tulisi pystypäin kantaa vastuu tekemistään päätöksistä kautensa loppuun asti ja johtaa joukkoja edestäpäin eikä suinkaan luikkia pakoon Eurooppaan. Siitä tulee kuva, ettei oikein itsekään usko tekemiinsä päätöksiin.

Toisaalta asiassa on myös inhimmillinen puoli. Voin uskoa, että henkilökohtaisesti nämä viime ajat ovat olleet päättäjille kovia. Teet päätöksiä suuntaan tai toiseen, niin aina löytyy varmasti joku taho, joka valittaa. Aina kun yhteen suuntaan kumartaa, tulee samalla pyllistäneeksi toiseen. Tänä päivänä päättäjiin kohdistuva paine on kova monesta suunnasta ja usein herjaaminen menee mm. sosiaalisessa mediassa henkilökohtaisuuksiin ja klikkauksista innostunut iltapäivämedia säestää vieressä. Kyllä siinä kovempikin kasvo jossain vaiheessa antaa periksi.

Varmasti monelle poliitikolle tulee näinä päivinä helposti mieleen ajatus, että työskentely Euroopan neuvostossa olisi varmasti paljon helpompaa, paineettomampaa ja kaiken lisäksi myös rahallisesti kannattavampaa kuin ottaa jatkuvasti p**kaa niskaan täällä Suomessa. Vai voiko joku oikeasti väittää, että tietää tarkasti mitä euromeppimme ovat tehneet tai saaneet aikaan Brysselissä ja Strasbourgissa viimeiset neljä vuotta?
Euroopassa työskennellessään on aikaa hieman vetää henkeä ja samalla saada uuden perspektiivin Suomenkin asioihin. Puhumattakaan siitä, ettei tarvitse ryvettyä päivän politiikasssa.

Mielenkiinnolla jo odotan eurovaalien ehdokasasettelua. Silloin nähdään kuinka moni nykyhallituksesta loppujen lopuksi sinne Eurooppaan haikailee ja kuka päätyy kataiseksi kataisen tilalle?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tämän viikon Omalähiö voi aiheuttaa lukijalleen outoja tunteita. Jutut ja juttujen tekijät ovat kyllä tuttuja, mutta jotain on silti muuttunut. Kyllä, jotain on todellakin muuttunut, sillä olemme uudistaneet lehtemme ilmettä muuttamalla kirjasinfonttia niin tekstissä kuin otsikoissakin. Otsikointia on tällä tavoin saatu kevennettyä ja helppolukuisuutta samalla lisätty. Vinjetit (= vakiopalstojen koristeena olevat kuviot tai logot) on yhtenäistetty niin, että niissä käytetään jatkossa lehtemme tuttuja värejä, oranssia ja sinistä. Tavoitteena on aiempaa kevyempi, yhtenäisempi ja iloisempi ilme, vaikka jutuissa itsessään painoarvoa riittämiin olisikin. Selvän eron näkee, kun avaa tämän viikon ja viime viikon lehden vierekkäin.
Omalähiössä ei näin mittavaa yleisilmeen uudistusta ole tehty sitten 90-luvun lopun, jolloin siirryimme mustavalkoisesta lehdestä neliväripainatukseen. Samalla myös lehden fyysinen koko muuttui hieman isommaksi, joten muutos oli silloin aika iso.

Joku voi tietysti kyseenalaistaa koko uudistuksen. Ja niinhän uudistuksien kanssa helposti tehdäänkin. On helppo rakastaa ja pitää kiinni vanhasta ja tutusta. Eikö vanha ilme enää kelpaa? Mitä siinä on vikaa? Samaa minäkin alussa mietin, kun ajatus uuden ilmeen tuomisesta lehtemme sivuille heräsi. Tuoko se lehdelle jotain uutta ja mitä hyötyjä uudesta ilmeestä on vanhaan verrattuna? Aikamme toimituksessa kysymyksiä ilmaan heitettyämme päädyimme uudistamaan ilmettämme osaavan ammattilaisen Veera Smidtin kanssa ( kts. haastattelu sivu 7).

Se, että lehti uudistaa ilmeensä on merkki siitä, että lehti haluaa kehittyä. Merkki siitä, ettei se halua jäädä lepäämään laakereilleen, vaan haluaa yhä kehittyä, niin sisällöltään kuin ulkoasultaankin. Uudistuksen tekeminen on kuitenkin tarkkaa puuhaa. Uudistuksen pitää olla jokaisen huomattavissa, mutta samalla pitää muistaa pitää kiinni omista juuristaan ja niistä asioista, jotka ovat olleet hyväksi todettuja. Muutos pelkän muutoksen vuoksi on kaiken kaikkiaan turha.

Eli sisällöltään Omalähiö on ja pysyy edelleenkin etelälahtelaisten vahvana äänenkannattajana. Se on selkärankamme ja tukemme myös tulevaisuudessa. Pieni kasvojenkohotus silloin tällöin ei kuitenkaan ole pahaksi.
Toivottavasti te lukijat otatte uuden ilmeemme yhtä innokkaasti vastaan kuin me täällä toimituksessa olemme sen ottaneet.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi