Sen lisäksi, että Posti toimittaa meille päivittäin kirjeet ja lehdet, saa sieltä nyt tilattua ruohonleikkuunkin. Ruohonleikkuri pitää asiakkaalla itsellään toki olla, mutta postinjakaja hoitaa itse leikkuutyön. Jo on aikoihin eletty, oli ensimmäinen ajatukseni lukiessani uutisen. Löytyyhän itseltänikin historiaa kyseisen yrityksen leivistä yli kahdelta vuosikymmeneltä. Mietin, että kauas on tultu niistä ajoista, jolloin postimies kulki reittinsä läpi ylpeästi valtion virkamiehenä virkapuvussaan. Aikana jolloin postimies uskallettiin kutsua kotiin kahvillekin, sillä hän, jos kukaan oli luotettava, jokapäiväinen tuttumme. Ajat kuitenkin muuttuvat ja niin ne tekevät postissakin.

Viime viikolla suoritettiin Lahden alueella, tarkemmin Hollolan puolella, ensimmäinen ruohonleikkuu Postin toimesta ja kas kummaa, hommahan toimi. Seuraava Postin suunnittelema ja tarjoama maanlaajuinen palvelu saattaa olla ruokakassien kotiintuominen vanhuksille tai tarkastuskäynnit yksin asuvien vanhusten luona. Kokeiluja on jo eri alueilla suoritettu ja kokemukset ovat olleet pääosin hyviä. Kaiken kaikkiaan tarkoitus olisi kasvattaa Postista eräänlainen nykyajan ”naapuriapu”, kun se vanhan ajan pyyteetön naapuriapu on vain enää kaunis muisto tässä kiireisessä maailmassa. Onhan tiedossa, että kotona yksin asuvien vanhusten määrä on jatkuvasti kasvussa.

Posti siis laajentaa tarjontaansa kovalla tahdilla. Kaiken takana on tietenkin se, että kirjeiden ja lehtien lähetysmäärät ovat jatkuvassa laskussa. Ihmiset saavat laskunsa verkossa, kirjeensä sähköpostitse ja lehdet luetaan pääosin netissä. Jostain pitää siis kaivaa korvaavaa työtä työntekijöille. Säröääniäkin Postin uudet tehtävät ovat aiheuttaneet, sillä kaikki postinjakajat eivät ole suostuneet ruohoa leikkaamaan. Niinpä leikkuuta suorittavat vain vapaaehtoisesti tehtävään ilmoittautuneet. Lisäksi mm. Suomen Yrittäjät ovat älähtäneet epäreilusta kilpailusta, mitä se toki onkin, jos asiaa katsotaan vaikkapa kotipalveluja tarjoavan pienyrityksen näkökulmasta. Postihan joka tapauksessa käy kaikkien ovien takana, kun taas pienyrittäjälle jo matka uuteen työkohteeseen on uusi kulu.

Sen lisäksi että Posti etsii lisätöitä jakajilleen, on se myös kovin halukas luopumaan viiden päivän jakeluvelvoitteestaan. Kovin ymmärrettävää tämäkin, sillä ainoastaan yritysten luulisi olevan tänä päivänä ainoita, joilla on tarvetta saada postinsa edelleen joka arkipäivä. Toinen esillä ollut säästökeino on kerrostalojen jakelun siirtäminen ala-aulassa sijaitseviin lokerikkoihin nykyisen luukkujakelun sijasta. Ratkaisu, joka kelpaisi muuten meille ilmaisjakelulehdillekin. Tämä tosin, kuten myös tuo jakelupäivien harventaminenkin, vaatisi lakimuutoksen.

Jos edellä mainitut säästökeinot toteutuvat jollain aikavälillä, tarkoittaa se sitä, että laajoja irtisanomisia on luvassa. Tai sitten Postin täytyy toivoa, että erilaiset oheistoiminnot, kuten edellämainittu ruohonleikkuu saavat tuulta siipiensä alle. Ja eipä se ruohonleikkuukaan enää niin kauhean naurettavalta tunnukaan, jos sillä säästytään irtisanomisilta, vai mitä?

Onhan näitä työtehtäviä mitä postinjakaja voisi tulevaisuudessa tehdä. Itselleni vanhana postinjakajana tuli heti mieleen, että perheen koiran voisi antaa jakajalle mukaan lenkille. Itse olen tätä postinjakajana työskennellessäni kerran kokeillutkin jo 90-luvulla. Kerinkalliolla irtipäässyt saksanpaimenkoira halusi nimittäin jyrsiä nilkkaani niin kiivaasti, että juoksi pyöräni perässä kaksi korttelia. Sai siinä jakaja ja koira kivan yhteisen lenkin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomen medialla on uusi lempipoika. Teemu Selänne on jo kaukaista muinaishistoriaa ja Mikael Granlundin ilmaveivi ei ole enää mitään. Nyt kaikki haluavat palan Patrik Lainetta, tuota jääkiekkoilun uutta ihmepoikaa, teinisensaatiota ja kieltämättä myös erittäin lahjakasta jääkiekkoilijaa. Anna meille meidän jokapäiväinen Patemme pyytää kansa ja mediahan antaa, vaikkei pyydettäisikään. Netti ja sanomalehdet pullistelevat Paten hulvattomia letkautuksia, jotka oikeasti eivät ihan niin hulvattomia ole ja sosiaalinen media täyttyy toinen toistaan hauskemmista Pate-meemeistä. Pate sitä ja Pate tätä. Luultavasti tähän mennessä mielipidettä Patesta ja Paten pelaamisesta on kysytty melkein kaikilta, paitsi ehkä paavilta. Toisaalta, kuka on paavi Pateen verrattuna?

Elämme siis melkoista Patemanian aikaa. On oikeastaan vaikea käsittää, että puhutaan joukkuelajista nimeltä jääkiekko, sillä niin vallitseva hahmo Pate tällä hetkellä mediassa on. Hetkittäin tuntuu siltä, ettei Suomen maajoukkueessa ketään muita pelaajia olekaan. Sinänsä hyvä saavutus, kun muistetaan, että joukkueessa pelaa sellaisiakin NHL-tähtiä kuin Mikko Koivu ja Aleksander Barkov. Niin ja Mikke Granlund, mutta hänen suurimmat hetkensähän koettiin jo viisi vuotta sitten, kun ilmaveivi oli maailman ainoa merkittävä uutinen. Eipä ole toista ilmaveiviä sen jälkeen herralta nähty, joten Mikke taitaa olla jo menetetty tapaus median kannalta katsottuna.

Tämä kaikki todistaa sitä, että Suomi on todellinen kiekkokansa. Ja mikäpä sen makeampaa kiekkokansalle, että meillä on maailman ykköstalentti riveissämme. Kerrankin suomalainen pelaaja on kaiken huomion keskipisteenä ja mikä parasta, maailmanlaajuisesti. Ja sitä paitsi, jos kävisi niin hassusti, etttei Pate ensi syksynä Atlantin takana breikkaisikaan, on medialla varastossaan toinen nuorukainen, joka voidaan pikaisesti palauttaa otsikoihin. Niinpä, muistatteko vielä Puljujärven? Kyllä, sama nuorukainen joka säväytti kaksikymppisten kotikisoissa vuodenvaihteessa. Pulju sitä ja Pulju tätä lauloi media silloin. Puljujärven aikuisten kisat jäivät väliin loukkaantumisen vuoksi, joten totaaliselta Puljumanialta vältyttiin, ainakin toistaiseksi.

Onneksi medialla on vielä kokonainen joukkueellinen potentiaalisia tulevaisuuden pateja ja puljuja odottamassa vuoroaan, sillä 18-vuotiaiden kultajoukkue on vielä aika pitkälti mediassa käsittelemättä. No, oli se seuraava kultapoika sitten kuka tahansa, niin siitä voidaan ainakin olla varmoja, että mediassa överiksi menee.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kilpailu- ja kuluttajavirasto ilmoitti tällä viikolla, että jatkossa ”Ei mainoksia”- teksti ovessa tai laatikossa ei estä jakajaa jakamasta toimituksellista tekstiä sisältäviä ilmaisjakelulehtiä. Siis sellaisia lehtiä, kuin esimerkiksi kädessäsi oleva Omalähiö-lehti. Sen sijaan kuluttajansuojalaki estää jatkossakin jakajia jakamasta mainoksia sellaisiin kotitalouksiin, jotka ovat kieltäneet sen ”Ei mainoksia” tai ”Ei ilmaisjakelua” -kylteillä postiluukuissaan. Kilpailu- ja kuluttajavirastosta ei osata vielä kertoa, kattaako mainoskielto myös ilmaisjakelulehtien välissä jaettavat mainokset.

Meillä Omalähiössä on toimittu näin jo vuosia eli lehtemme on tipahtanut luukusta, vaikka ovessa on ollutkin mainoskielto. Joku tietysti kysyy, miksi ihmeessä olemme näin tehneet. Emmekö kunnioita asukkaan tahtoa? Kyseessä on yksinkertaisesti ollut käytännön kokemus. Jossain vaiheessa, vuosia sitten, mekin kokeilimme sitä, että emme jaa Omalähiötä mainosluukkuihin. Saimme kuitenkin viikottain niin paljon yhteydenottoja siitä, ettei mainoskielto suinkaan koske lehteämme, vaan ainoastaan mainoksia. Monet kokivat siis lehtemme vähintäänkin tarpeelliseksi, osa jopa välttämättömäksi. Aikamme näin positiivista palautetta saatuamme päätimme jatkaa lehtemme jakelua myös mainoskieltoluukkuihin. Kaiken kaikkiaan olen Omalähiössä oloni ajan eli viimeisten seitsemän vuoden aikana ottanut vastaan ainoastaan viisi valitusta siitä, että lehti on jaettu luukkuun, vaikka asukkaalla on ovessaan mainoskieltokyltti. Omalähiön jakelunhan on aina kuitenkin voinut estää tarvittaessa ”Ei ilmaisjakelua”- tekstillä ovessaan tai laatikossaan. Näin myös jatkossa.

Osansa on varmasti ollut myös sillä, ettei lehtemme välissä ole joka viikko kymmeniä mainoksia, sillä käsittääkseni eniten ihmisiä ärsyttää tässä mainostenjakelussa se, että kotiin kertyy jo viikossa tuhoton määrä paperijätettä. Paperijätettä, joka on ihan itse kannettava roskikseen asti. Itse mainosten en usko ihmisiä niin paljon ärsyttävän. Muutenhan he kieltäisivät itseltään myös television katselun ja tilatut lehdet, ne kun molemmat sattuvat sisältämään molemmat todella paljon erilaisia mainoksia. Eihän ilmaisjakelulehti, varsinkin, jos se on asiallisesti toimitettu, eroa juuri lainkaan tilatusta sanomalehdestä. Molemmissa on toivon mukaan paljon kiinnostavia juttuja ja sitten tietenkin niitä mainoksia.

Mainokset voivat tosiaankin ärsyttää silloin tällöin, mutta toisaalta ajatellen, millä muulla tavoin yrittäjä voisi asiakkaansa tavoittaa? Kadulla huutelemalla vai kiertämällä ovelte ovelle esittelemässä tuotettaan? Ai niin, kaupustelu ja kerjääminen kielletty- kylttihän löytyy jo useimpien kerrostalojen ala-aulasta. On myös hyvä ymmärtää se, että ilmaisjakelulehden ainoa tulolähde on mainosmyynti. Mitä vähemmän lehdessä on mainoksia, sitä varmemmin lehden tulevaisuus on vaarassa. Ilman rahaa kun valitettavasti ei tehdä yhtään lehteä, ei ilmaisjakelu- eikä tilauslehteä.

On vain ja ainoastaan lehden toimituksen oma valinta, mikä on lehdessä toimituksellisen tekstin ja mainosten suhde. Joskus näkee ilmaisjakelulehtiä, joissa on vain yksi tai kaksi toimitettua juttua ja loput sivut täynnä mainoksia. Ymmärrettävästi tälläinen julkaisu saattaa helposti tuntuakin pelkältä mainokselta. Niinpä me täällä Omalähiön toimituksessa olemme yrittäneet pitää jo 38 vuotta huolta siitä, ettei lehtemme olisi pelkkkä mainospläjäys, vaan olemme aina pyrkineet tekemään aidosti etelälahtelaista lehteä, jossa on paljon luettavaa. Sellaista lehteä joka on kiva saada luukusta sisään, vaikka ovessa mainoskieltokyltti olisikin. Tällä linjalla aioimme jatkaa myös tulevaisuudessa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi