Käsissäsi on vuoden 2013 viimeinen Omalähiö. Vuoden viimeiseen lehteen sopinee pieni katsaus siitä, mistä kaikesta vuoden mittaan lehdessämme kirjoiteltiin.

Vuosi alkoi presidentti Niinistön uuden vuoden puheella, jossa presidentti toivoi, että kansallisen eheyden puolesta hyvätuloiset suomalaiset alentaisivat hieman palkkojaan. Lahden toriparkki kyseenalaistettiin ja valtuuttu Kalle Aaltonen shokeerasi epäsopivalla pukeutumisellaan.
Helmikuussa ääriliikkeet nousivat esiin, kun äärioikeisto heilutteli puukkoa Jyväskylässä.
Samaan aikaan lähikirjastojen tulevaisuus huoletti. Helmikuussa vertailtiin myös vankilan ja vanhainkodin oloja keskenään. Se, että vankila voitti, ei lienee ollut kovinkaan suuri yllätys kenellekään.

Maaliskuussa hevosenlihaa löytyi kaikkialta ja toriparkille myönnettiin 20 miljoonan euron laina.
Kansalaisaloite otettiin käyttöön ja Launeen koulun homeongelmat jysähtivät valtakunnan julkisuuteen, kiitos aktiivisten vanhempien. Huhtikuussa todettiin sanomalehtien olevan ahdingossa, kun ihmiset lukevat lehtensä netissä. Lisäksi mietittiin opettajien oikeuksia poistaa häirikköoppilaat väkipakolla koulun tiloista. Kuntakosintakin heräsi Päijät-Hämeessä kevään tullessa henkiin.
Toukokuu toi tullessaan esiin ikiaikaisen ikiliikkujan eli koirankakkakeskustelun.
Poliittisissa piireissä harrastettiin änkyröintiä ja populismia, ainakin jos uskomme lahtelaisia kuntapäättäjiä.

Kesäkuussa todettiin Lahden olevan suurten myllerrysten keskellä, kun joka puolella puretaan vanhaa ja rakennetaan / suunnitellaan uutta. Samalla toinen etelälahtelaisia koskeva ikiliikkuja eli kehätiekeskustelu nytkähti eteenpäin. Väärään suuntaan tosin. Verottaja otti kovan kannan ns. aikapankkijärjestelmään. Jostainhan se valtion velka on maksettava, eikös juu?
Elokuussa Launeen koululla lukukausi aloitettiin parakeissa ja etelälahtelaisille lyötiin luu kurkkuun kehätieasiassa. Eipä ihme, että tilastot kertoivat etelälahtelaisten menevän hautaan aikaisemmin kuin muualla Lahdessa.

Syyskuussa lama nosti todella päätään, sillä kävi niinä päivinä, että koko kaupunki oli pantava säästökuurille. Samoihin aikoihin jysähti pommi, kun Nokian puhelintoiminta myytiin Microsoftille. Hollolaa toivottiin kovasti mukaan kuntauudistusselvitykseen. Vaikka väkisin.
Lokakuussa perinteisen perussuomalaisoharin järjesti herra Hirvisaari tuomalla natsiystävänsä eduskuntaan kuvattavaksi käsi ojossa. Sosiaalipummi Tatu nostatti keskustelua sosiaaliavun saajista ja samaan hikeen mietittiin vankiloiden lomakäytäntöä ja sitä onko vankila liiankin mukava paikka nykyään. Lokakuu päättyi onneksi positiivisilla uutisilla kun peliyhtiö Supercell myytiin Japaniin yli miljardilla eurolla.

Marraskuussa vietettiin Omalähiön 35-vuotisjuhlia ja Pekka Himasen Kestävän kasvun malli-tutkimus julkaistiin. 700 000 eurolla saimme tietää, että Suomi on kateuden ja häpeän maa. Myönnän että olen kateellinen ja häpeän sitä… Kevan johtajien edesottamuksista riitti tavallisilla tasamaan tallaajilla ihmeteltävää. Kohtuullisuutta vaadittiin yleisesti.
Joulukuussa juhlittiin itsenäisyyttä 96:n kerran. Pääosan juhlasta varastivat kiakkovieraat mellakoinnillaan. Tavallaan ympyrä oli sulkeutunut, sillä tammikuussa presidentti vaati kohtuullisuutta hyväosaisten palkoissa, loppuvuodesta sitä tai itse asiassa luokkasotaa vaativat mellakoivat kiakkovieraat.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2014!

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Itsenäisyyspäivänä Tampereelle hilluivat kiakkoaktivistit. Tällä kertaa eivät kyseessä olleet Tapparan tai Ilveksen fanit vaan ihan oikeat anarkistit, joiden sanoma oli suunnattu pienelle sikailevalle porhokerholle. Nähtävästi siis niille, jotka ottivat osaa presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoon Tampere-talolla.

”Rikkaat juhlivat, köyhät laskevat senttejä ja keskiluokka pelkää tippuvansa hyvinvoinnistaan kadulle.” julistivat nämä Jutila-naamareilla ja lätkämailoilla varustetut intomielet.
Nämä anarkistit taisivat olla kotoisin sieltä poliittisen kentän äärivasemmalta, mikä on kivaa vaihtelua siihen, että tässähän on jo melkein totuttu äärioikeistolaisiin hörhöihin, joita mukavasti myös uusnatseiksi kutsutaan.

Vaikka sanoma olisi kuinka hyvä tahansa, niin täytyy sanoa, että se hukkuu helposti mellakoinnin ja rähinöinnin alle. Itse mellakasta ja sen seurauksista tuleekin itse pääaihe ja se tärkeäksi koettu sanoma jää taustalle. Puhutaan pidätettyjen määrästä, rikotuista ikkunoista, hakatuista hevosista jne. Mutta kuka puhuu kiakkoaktivistien sanomasta? Eipä juuri kukaan, joten jos anarkistien ainoa tarkoitus oli saada sanomansa läpi, siinä epäonnistuttiin pahasti. Sen sijaan ns. suuri yleisö tuomitsi kiakkoaktivistit alimpaan helvettiin idiootteina jotka polttivat Suomen lipun, hakkasivat hevosia ja poliiseja ja rikkoivat ikkunoita

Mutta tähän on kuulkaas totuteltava. Suomi ei ole enää mikään lintukoto kaukana pahasta maailmasta. Samantyyliset mellakat tulevat jatkossa yleistymään sitä mukaa, kun kansa kokee eriarvoisuuden yhteiskunnassamme lisääntyvän. Ja totuuden nimissä on myönnettävä, että eriarvoisuus on lisääntynyt. Rikkaat ovat entistä rikkaampia ja köyhät entistä köyhempiä. Nämä ääriryhmät niin oikealta kuin vasemmalta tulevat keräämään lisää kannattajia, sillä yhteiskuntaan tyytymättömien ja sen kelkasta pudonneiden määrä on kasvussa. On nimittäin aina helpompi syyttää ongelmistaan yhteiskuntaa kuin itseään.

Vielä joku aika sitten olin varma, ettei suomalaisia saa houkuteltua barrikadeille muuta kuin ilmaisilla bussikuljetuksilla ja ilmaiskahveilla, mutta nyt näyttää siltä, että Suomessakin mellakat ovat tulevaisuudessa erittäin todennäköisiä. Nytkö se luokkasota taas alkoi?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomen itsenäisyydenaika lähenee jo kiivaasti kunnioitettavaa 100 vuoden rajapyykkiä. Toisaalta 96 vuotta itsenäisyyttä on historian mittapuussa hyvin lyhyt aika. Vanhimmat varmat todisteet ihmisasutuksesta Suomen alueella ovat Lahden Ristolasta ja Orimattilasta noin 8900 eKr. eli täällä on asuttu jo yli 11 000 vuotta. Siihen nähden tuo itsenäisyyden 96 vuotta on mitätön aika, mutta onhan siinäkin ajassa kaikenlaista ehditty.

Ihan ensimmäiseksi nuori valtio selvitteli välejään sisäisesti. Verisesti tietenkin. Sen jälkeen piti käydä parit sotaisat ”neuvottelut” ison naapurin kanssa, ennen kuin selvisi kumpi vie ja kumpi vikisee. Sotavuosien epävarmuuden jälkeen elettiin jälleenrakennuksen aikaa, jolloin luotiin perusta suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. On eletty pitkä Kekkosen aika ja oltu rähmällään ensin Neuvostoliiton, myöhemmin Euroopan unionin suuntaan.

Suomesta on vuosien varrella rakentunut vankka tietoyhteiskunta, jossa teknologia näyttelee suurta roolia. Hetken saimme ylpeillä myös maailman ykköskännykällä. Suomalainen koulujärjestelmä kerää kehuja maailmalla, vaikkeivat viime vuosien tulokset ihan ykköseksi enää ylläkään. Suomalaisille urheilu on tärkeä asia. Suomalainen kaipaa voittoja ja voittajia saatiinkin. Ensin lähinnä yleisurheilussa ja hiihdossa, mutta myöhemmin on menty kovaa enää autoilla.

Suomalaista pidetään maailmalla äärimmäisen rehellisenä, mutta hieman jurona ihmistyyppinä. Suomessa ei paljon small talkia arvosteta. Pitää olla asiaa, jotta suu aukaistaan, muuten pysytään hiljaa. Paitsi tietenkin humalassa, mutta silloin kyseessä onkin enemmänkin big talk ja silloin on muiden parempi vain kuunnella.

Vaikka tänä päivänä paljon puhutaankin lamasta, työttömyydestä ym. negatiivisesta, niin myönnettävä se on: Suomi on maailman paras paikka meille suomalaisille. Hyvää itsenäisyyspäivää!

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi