Hallitukseen kevään kehitysriihi sisältää ehdotuksen työsuhdepyörien verovapauden poistamiseksi. Voimaan tullessaan muutos poistaisi edun vuoden 2026 alusta lähtien. Edun menettäisivät ensi vuodesta eteen päin myös ne pyörän omistajat, joiden aiemmin tehty sopimus jatkuu.
Alan yrittäjille työsuhdepyörien kauppa on ollut viime vuodet tärkeä lisä liikevaihtoon, koska työsuhdepyöräjärjestelmä on mahdollistanut yhä useammille kuluttajille laadukkaampien pyörien hankinnan. Työsuhdepyöräkauppa on myös edistänyt merkittävästi työpaikkaliikenteen siirtymistä autoilusta pyöräilyyn sekä pyöräilijöiden keskuudessa siirtymää sähköpyöräilyyn.

Sähköpyörät ovat laajentaneet työmatkapyöräilyn sellaisillekin kuluttajaryhmille, joille se ei aiemmin ole ollut mahdollista tai käytännöllistä. Sähköpyörä tarjoaa pitemmän käyttösäteen kuin perinteinen polkupyörä, joten sillä voi helposti taittaa matkoja, joihin aiemmin käytettiin autoa. Liioin sähköpyörä ei vaadi yhtä paljon voiman käyttöä, joten se sopii myös vähemmän liikunnallisille ihmisille.

Työpaikkapyöräilyn kasvu on samalla edistänyt myös merkittävästi vihreää siirtymää ja terveyttä. Hallitus on linjannut, että se haluaa edistää kansan liikkumista. Voidaankin hyväällä syyllä kysyä, miten työsuhdepyörien veroedun poistaminen on yhdistettävissä hallituksen vahvaan tahtoon edistää liikuntaterveyttä? Työsuhdepyörien ansiosta on saatu liikkeelle muun muassa keski-ikäisiä miehiä, jotka muuten eivät välttämättä liikkuisi muutoin kuin autolla.

Samalla on jo ehditty vaikeuttaa pyöräliikkeiden myyntiä merkittävästi. Joidenkin laskelmien mukaan pyörien myynti on laskenut keskimäärin 60 prosenttia hallituksen kerrottua verovapauden poistumisesta. Hallitus on linjannut monesti olevansa myös yrittäjän puolella. No, se ei tunnu koskevan kuitenkaan pyöräyrittäjiä, joille työsuhdepyöräkauppa on ollut merkittävässä taloudellisessa roolissa. Uhkakuvana on monen pienen pyöräkaupan häviäminen lähitaulevaisuudessa.

Kansa pitäisi saada taas liikkumaan, sillä sosiaali- ja terveyspalveluihin uppoaa vuosi vuodelta enemmän ja enemmän rahaa. Työsuhdepyörä on loistava porkkana siirtymisessä terveydelle hyödylliseen työmatkailuun. Toivottovasti hallitus näkee valon ja peruuttaa tämän typerän säästötoimen, joka ei oikeasti pidemmällä ajanjaksolla edes säästä mitään, pikemminkin päinvastoin. Olisi mukava yllätys, että edes joskus päättäjät näkisivät hieman pidemmälle kuin huomiseen.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kaupungin strategiana näyttää olevan se, että jos jostain rakennuksesta halutaan päästä eroon, se yksinkertaisesti jätetään tyhjilleen niin pitkäksi aikaa, että loppujen lopuksi se on pakko purkaa, koska sen korjaaminen tulisi liian kalliiksi. Annetaan rakennuksen ikäänkuin alkaa itsekseen maatumaan. Hyvä esimerkki tästä on Salinkallion koulurakennus. Kun ensimmäiset merkit huonosta sisäilmasta ilmaantuivat, tehtiin joitain korjauksia, mutta varsin pian keksittiin, ettei koko koulua edes tarvita, kun on mukamas fiksumpaa rakentaa keskustaan koulu, jossa on yli tuhat oppilasta. Mitäpä Lahti tällaisella pikku koululla tekisi? Mitäpä sillä on väliä, että todistetusti isoissa kouluissa myös ongelmat ovat isoja.

Nyt Lahden tarkastuslautakunta suosittelee koulurakennuksen purkamista. Koulua on ylläpidetty noin 100 000 – 150 000 eurolla per vuosi. Miksi on ylläpidetty, jos mitään kunnon suunnitelmaa ei ole ollut olemassakaan tulevaisuutta tai uudelleenkäyttöä varten? Olisiko tässä voitu säästää pitkä penni veronmaksajilta toteamalla heti, että koulua ei aiota korjata, joten puretaan se heti? Mielenkiintoista olisi tietää myös se, onko kaupunki aktiivisesti yrittänyt kaupitella rakennusta yksityisille tahoille? Esimerkiksi yksi näyttävä myynti-ilmoitus kaupungin omilla nettisivuilla? Yksityisellä taholla yleensä innovatiivisuus ja ideointi on huomattavasti kovemmalla tasolla kuin julkisella puolella, koska kyseessä on on omat, eivät veronmaksajien rahat. Nyt rakennus on päässyt jo niin huonoon kuntoon, ettei sitä ilmeisesti voida enää pelastaa ja Lahti pääsee pian suunnittelemaan sen purkamista ja tekemään alueelle uutta kaavaa. Eiköhän tilalle saada joku kiva kerrostaloalue? Se, jos mikä olisi lahtelaista junttimaisuutta pahimmillaan.

Itse mietin, että voitaisiinko koulu kuitenkin vielä saneerata ja muuttaa esimerkiksi yhteisölliseen asumiseen? Talossa on iso ruokasali kahvila- ja ravintolatoimintaan. Juhla- ja liikuntasaliakin voisi vuokrata urheiluseuroille tai harrastajaryhmien käyttöön? Itse olen pyöritellyt ajatusta myös jonkinlaisesta etelälahtelaisten pienyrittäjien keskittymästä tai keskuksesta, jossa luokkahuoneissa toimisi eri alojen pienyrittäjiä, erilaisia yhdistyksiä ja muita toimijoita. Yhdistämällä useat pienet yritykset saman katon alle saataisiin enemmän ns. vipuvartta yritysten näkyvyyteen, myyntiin ja markkinointiin. Lounasravintolallekin olisi jo paikka ja keittiö valmiina. Hieman samaan tapaan kuin vaikkapa Askon vanhassa tehdasrakennuksessa on tehty. Esimerkiksi Omalähiön toimitus voisi varsin hyvin toimia tuon kaltaisessa pienyrittäjien yhteisössä. Mahdollisuuksia Salinkalliolla olisi monia, mutta löytyykö kiinnostusta, visioita ja tekijöitä? Ja ennen kaikkea, mistä löytyy tarvittava määrä yksityistä rahaa?

Salinkallion koulu on luokiteltu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi rakennukseksi. Sen purkaminen ei onnistu ilman, että vanhaa kaavaa arvioidaan, toisaalta kiinteistön terveellinen ja turvallinen käyttö ei ole mahdollista ilman isoa kokonaisvaltaista peruskorjausta. Kaupungilla ei ole ilmeisesti halua koulua enää korjata, joten yksityinen puoli on se, johon nyt kannattaisi satsata, jotta Salinkallion upea rakennus saisi jatkaa olemassaoloaan. Ensin pitäisi tietenkin koulu ns. perata läpi ja kartoittaa korjauksen tarpeet ja saada remontille jonkinlainen hintalappu, jotta koulua voitaisiin kaupitella myös yksityisille yrittäjille.

Annetaanko rakennuksen vain homehtua ja lahota paikalleen tekemättä mitään? Nyt näyttää siltä, että paine koulun purkamiselle alkaa kaupungintalolla kasvaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Sunnuntaina vietetään äitienpäivää. Itse lähetän äitienpäivä-terveiseni omalle äidilleni ensimmäistä kertaa fiktiivisesti pilven reunalle. Tänä vuonna jää ensimmäistä kertaa äitienpäiväkahvit kakkuineen Mamman luona juomatta, mutta onneksi muistot äidistä lämmittävät.

Äitienpäivän kunniaksi Tilastokeskus on kerännyt äideistä 10 faktaa, joita ilman on vaikea, muttei suinkaan mahdotonta elää. Tiesitkö sinä, että:

Suomessa on lähes 1,6 miljoonaa äitiä, joilla on joko biologisia tai adoptoituja lapsia. Heistä 550 000 on myös isoäitejä alaikäiselle lapsenlapselle.

Suurimmalla osalla äideistä on kaksi lasta (44,3 prosenttia äideistä). Yhden lapsen äitejä on 24,3 prosenttia ja kolmen lapsen äitejä 21,3 prosenttia. Kymmenellä prosentilla äideistä on neljä lasta tai enemmän.

65 prosentilla 15–88-vuotiaista naisista on lapsia. Vanhemmassa naisikäluokassa on huomattavasti enemmän äitejä: 64–88-vuotiaista naisista 86 prosenttia on äitejä.

Isoäidit olivat vuonna 2022 keskimäärin noin 61-vuotiaita lapsenlapsen saadessaan. Isoäitien keski-ikä oli hieman yli 68 vuotta.

Suomessa syntyi vuonna 2022 yhteensä 44 951 lasta. Eniten lapsia syntyi elokuussa (4 067 lasta eli 9,05 prosenttia vuoden lapsista).

Vuonna 2022 72 naista tuli ensimmäistä kertaa äidiksi adoptoimalla lapsen.

Ensimmäisen lapsensa saanut äiti oli toissa vuonna keskimäärin 29,6 vuotta vanha. Kaikkien synnyttäjien keski-ikä oli 31,2 vuotta. Yli 45-vuotiaille äideille syntyi 187 lasta.

Perhebarometrin mukaan 85 prosenttia 20–45-vuotiaista suomalaisista toivoisi tai olisi toivonut itselleen lapsia ihanteellisessa versiossa elämästään. Suurin osa pitää ihanteellisena lapsilukuna kahta lasta. Suurin osa saa tätä vähemmän lapsia.

Naisten kokonaishedelmällisyysluku eli keskimääräinen lapsiluku oli vuonna 2022 Tilastokeskuksen vuodesta 1776 alkavan mittaushistorian matalin. Luku laski 1,32 lapseen. Vielä sata vuotta sitten naiset saivat keskimäärin 3,2 lasta.

Tahatonta lapsettomuutta on kokenut 16 prosenttia 30–74-vuotiaista naisista. Heistä yli puolet on hakeutunut lapsettomuushoitoihin tai -tutkimuksiin. Noin puolet hoitoihin hakeutuneista on saanut lapsen niiden avulla.

Onnea äidit!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi