Urheilussa kaikki on sallittua, kunhan voitetaan?

Lahdessa on eletty viime viikot jääkiekkohuumaa, kun kaupungin kiekkoylpeys Pelicans on pelannut upeita finaaleja. Halli on ollut täynnä ja torillekin on kehitetty upea Pekko Park, jossa peliä voi seurata turkoosissa yhteisössä. Tämä onkin vetänyt paikalle tuhansia lätkäfaneja kokemaan yhdessä finaalihuumaa. Hienosti ideoitu niin Pelicansilta kuin Lahden kaupungiltakin. Peli on ollut kovaa kaukalossa ja mediapeliäkin on perinteisesti pelattu, kun tuomareihin ja jäähytasapainoon on haluttu vaikuttaa. Kaiken kaikkiaan upea lätkäkevät meille lahtelaisille riippumatta siitä, voitetaanko hopeaa vaiko peräti kultaa.

Pieni kauneusvirhekin on finaalikiimassa nähty Pelicansin toimiston puolelta. Viime pelissä katsomoon roudattiin Kultamekko-Iidana tunnettu julkisuushahmo, joka on on tehnyt Tapparan maalivahti Heljangosta rikosilmoituksen. Somepersoona syyttää Tappara-maalivahti Christian Heljankoa seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joka tapahtui Vainion ollessa vielä 17-vuotias. Vainion näyttäminen hallin videoscreenillä tulkittiin yritykseksi häiritä Heljangon keskittymistä peliin. Pelicans on kieltänyt provosointiyrityksen, mutta onhan se nyt aivan selvä, että provosoinnista nimenomaan oli kyse. Pelicans oli itse kutsunut Vainion peliin ja pohtinut jopa, että kyseinen henkilö pudottaisi avauskiekon? Tässä kohtaa olisi ehkä syytä vain nostaa toimistolla käsi ylös typerän virheen merkiksi, sillä kysymys on pitkälti siitä, kuinka pitkälle ollaan valmiita menemään voiton tavoittelussa, niin että se enää täyttää tyylikkyyden kriteerit? Ja täytyy muistaa, ettei Heljankoa ole suinkaan tuomittu vielä mistään, rikosasia on vielä täysin kesken. Siihen nähden myös fanikatsomon pedofiili-huudot maistuivat varsin oksettavilta.

Siihen on jo Suomessakin totuttu, että fanikatsomot kyllä provosoivat, psyykkaavat ja mollaavat vastustajia surutta ja rankastikin, mutta vastustajan provosointi ei mielestäni missään nimessä kuulu Pelicans-organisaation tehtäviin. Voitetaan se peli siellä kaukalossa ja jos ei voiteta, niin voidaan kuitenkin poistua kaukalosta pystypäin, ilman että tehdään itsestämme typeryksiä. En usko, että pelaajistakaan kukaan arvostaa moista pelleilyä. Jos hävitään, niin hävitään, mutta tyylikkyys olisi syytä kuitenkin säilyttää loppuun asti.

Toivottavasti Pelicansin toimisto otti tästä oppia, eikä vastaavia typeriä ylilyöntejä nähdä tulevaisuudessa. Kaukalossa taistellaan viimeiseen asti, mutta mauttomuuksiin kaukalon ulkopuolella ei kannata sortua. Muutenhan Pelicansin kevät on ollut meille kannattajille silkkaa juhlaa. Kiitos siitä Pelicans!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lätkäkevät

Lahdessa eletään turkoosia lätkäkevättä. Pelicansin ja Tapparan väliset finaalit käynnistyivät tämän viikon keskiviikkona. Tämähän alkaa tulla ihan tavaksi, vastahan siitä on 11 vuotta, kun Pelicans oli viimeksi finaalissa… No, leikki sikseen. Tällä hetkellä Lahti elää jääkiekosta. Torille on pystytetty 3000 henkeä vetävä Pekko Park -teltta, jossa ne, jotka eivät lippua finaaleihin ehtineet ostamaan, voivat katsoa pelejä Pelicans-henkisessä ympäristössä. Molemmat Lahdessa pelattavat finaalit myytiin loppuun 10 minuutissa! Kyllähän lahtelaisistakin urheiluhulluja näköjään kuoriutuu, kunhan vaan sitä menestystä tulee.

Aika harvoin muuten Lahdessa on isojen pallopelien finaaleja pelattu. Pelicans oli viimeksi finaalissa vuonna 2012. Sitä edellisen kerran lahtelainen palloilujoukkue finaalissa taisi olla koripallon puolella Namika Lahti vuonna 2009. Jalkapallon puolella joudutaan menemään aina vuoteen 2008, kun edes pronssinen mitali on tänne saatu. Sitä ennen puhutaankin sitten 1990-luvun alkuvuosista, jolloin elettiin Kuusysin kultaisia vuosia.

Finaalipaikka oli iso yllätys, sillä Pelicans pudotti välierissä Ilveksen, joka oli omasta ja mediankin mielestä jo varma finalisti. Tampereella on odotettu paikallisfinaalia kuin kuuta nousevaa ja tänä keväänä sen piti viimeinkin toteutua, kun Ilves sai välierissä vastaansa piskuisen yllättäjäjoukkueen Lahesta. Pelicans meni ja pilasi tämän unelmafinaalin tamperelaisjoukkuiden kesken ja se kirvoittikin mediassa, jopa ihan vakavastikin otettavissa sellaisissa, kovin kirpeitä ja varsin outoja näkemyksiä. Kyseessä on kuulemma varsinainen liigan antikliimaksi.

Helsingin Sanomien mukaan Pelicansin finaalipaikan vuoksi muut liigaseurat menettivät ison summan rahaa, jaetaanhan välierien ja finaalien lipputulot kaikkien playoff-joukkueiden kesken menestyksen mukaan. Kun Lahden Isku Areenaan mahtuu vain 4400 katsojaa, niin liigajoukkueet menettävät kahdesta Lahden pelistä liki 16 000 katsojan lipputulot. Varmasti ihan oikein laskettu, mutta eikö kyse ole kuitenkin urheilusta, jossa kentällä mitataan se kumpi joukkue on oikeutettu finaalipaikkaan? Kyllä tämänkaltainen pienen joukkueen menestys ruokkii uskoa myös muihin sarjan keskisuuriin ja pieniin joukkueisiin, ettei pelkkä pelaajabudjetti määrittele tulosta kentällä.

Jos halutaan mennä pelkkä talous edellä, niin ensi kaudeksi voitasiiinkin sopia jo ennen kautta, että finaalissa pelaavat Tappara ja Ilves, kävi runkosarjassa miten tahansa. Samalla voitaisiin pudottaa liigasta kaikki ne joukkueet, joiden yleisökapasiteetti on alle 8000 henkeä. Mitäpä sitä turhaan missään pikkuhalleissa pelata?

No, onneksi kuitenkin pelataan, joten kaikki kannustamaan Pelicans siihen ensimmäiseen lahtelaiseen kiekkokultaan!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Liki 5 miljoonaa lahtelaista euroa Iitin soramonttuun

Lahden kaupunki keksi mielestään aivan suunnattoman upean suunnitelman, joka toisi rahaa kaupungin kassaan tulevina vuosina kottikärrykaupalla. Naapurikunnassa Iitissä nimittäin suunniteltiin rakennettavaksi moottorirataa, maalailtiin ruusuisia tulevaisuuden kuvia isolla pensselillä ja suunniteltiin ajettavan maailmanmestarusosakilpailuja, ainakin moottoripyörillä, mutta taustalla olivat unelmat jopa F1-tason kilpailuista. Lahti näki tilaisuutensa tulleen. Tuohon on lähdettävä mukaan, sillä silmissä siinsi jo ne 100 000 katsojaa per kisaviikonloppu, jotka pitkälti majoittuisivat Lahdessa ja lähiympäristössä. Tietenkin tuon alueen tapahtumatuotanto piti myös saada Lahden kaupungin haltuun. Ja kas vain, Lahti sai kun saikin tapahtumien järjestämisen KymiRingillä itselleen. Nyt näyttää kyllä lupaavalta julistettiin kaupungintaloltakin. No, muutama miljoonahan siihen meni, mutta nehän tulisivat varmuudella muutamassa vuodessa takaisin, kun kisat radalla alkaisivat.

Pahin mahdollinen skenaario kuitenkin tapahtui. Saapui maailmanlaajuinen pandemia ja kisat jouduttiin perumaan monena vuotena peräkkäin. Siihen päälle vielä Venäjä hyökkäsi Ukrainaan mikä käytännössä poisti kaikki kymmenettuhannet venäläisturistit , joita oli odoteltu KymiRingille tulevina vuosina. Samalla ilmeni, ettei itse rata-aluekaan ollut kisakunnossa. Oravanpyörä oli valmis ja syöksy kohti konkurssia oli alkanut. Alkoi syyllisten etsiminen.

Asiaa voidaan lähestyä kahdella eri tavalla. Ensin positiivinen lähestyminen. Onnistuessaan KymiRing olisi tosiaankin voinut tuoda kymmeniätuhansia turisteja lisää Päijät-Hämeeseen ja Lahteen per kilpailu. Puhumattakaan siitä, että jollain ilveellä olisi saatu F1-kisa jossain vaiheessa Iittiin. Lahti tapahtumajärjestäjänä olisi käärinyt isoimmat voitot. Samalla kaupunki olisi voinut satsata majoituskapasiteetin kasvattamiseen. Lahdessa nähtiin mahdollisuus ja siihen tartuttiin. Jos kaikki olisi mennyt kuin Strömsössä, KymiRingin lahtelaiset puuhamiehet olisivat olleet suuria sankareita. Nyt vain liian moni asia meni pieleen, riippumatta Lahden kaupungin omista toimista.

Jos mietitään sitä, miten kaikki sitten meni mynkään ja Lahti menetti jupakassa huimat 4,6 miljoonaa euroa iittiläiseen sorakuoppaan, niin ensimmäisenä on nostettava esiin se kysymys, onko tämä edes kunnan ydintoimintaa, johon nämä miljoonat nyt kadotettiin? Jo ajatus siitä, että Euroopan vihreä ympäristöpääkaupunki on mukana rahoittamassa moottorirataa on absurdi ja sotii Lahden omia vihreitä arvoja vastaan. Toisaalla saarnataan vihreistä arvoista ja samaan aikaan rahastetaan moottoriurheilulla, jota ei missään nimessä voi pitää kovin eettisenä ja vihreänä urheilumuotona näinä aikoina.

KymiRing ja siihen liittyvät kuviot suorastaan vaativat avointa, läpinäkyvää keskustelua valtuustossa ja koko kaupungissa. Koko prosessi kaikkine hukattuine miljoonine euroineen on avattava. Nyt puhutaan meidän kaikkien lahtelaisten rahoista. Tämän lisäksi rataan on upotettu myös valtion rahaa avustuksien muodossa liki 7 miljoonaa euroa, joten ei tämä pelkästään lahtelaisten tappio ole. Olen varma, että KymiRingiä puidaan Lahdessa vielä vuosia eteenpäin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Edessä tiukat hallitusneuvottelut

Demokratia on puhunut, pulinat pois. Oppositio eli kokoomus ja perussuomalaiset melkeinpä pyyhkivät lattiaa hallituspuolueilla eduskuntavaaleissa. Hallituspuolueista vihreät, keskusta ja vasemmisto menettivät monta paikkaa, mutta demarit hieman yllättäen jopa kasvattivat suosiotaan, mikä on todella harvinaista pääministeripuolueelle, joka yleensä kokee vaaleissa tappion. Tämä selittynee pitkälti sillä, että loppumetreillä vaaleista tuli pääministeri- ja linjavaalit. Pääministeri Marinin kansansuosion vaikutusta tulokseen ei tässä kohtaa voi aliarvioida. Kuka tietää miten olisi demareille käynyt ilman Marinia ja hänen suurta suosiotaan?

Vaalien voittajaksi ja käytännössä seuraavaksi pääministeriksi kipusi aika odotetusti Petteri Orpo, jolla on edessään melkoinen savotta, kun uutta hallitusta lähdetään kokoamaan. Puolueista keskusta ja vihreät ovat jo ehtineet vaalitappion myötä asemoimaan itsensä oppositioon. Täysin ymmärrettävää, sillä varsinkin keskusta on menettänyt hurjan määrän paikkoja kaksissa viime eduskuntavaaleissa.

Hallitusvaihtoehtoja on muutama, mutta kaikissa niissä on selkeät ongelmakohtansa. Jos Orpo lähtee kokoamaan oikeistohallitusta, johon tulisivat perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja Rkp, ongelmaksi muodostuisi varmasti ilmastopolitiikka ja työperäinen maahanmuutto, joissa kokoomus ja perussuomalaiset ovat eri linjoilla. EU-erosta perussuomalaiset ovat ilmeisesti jo valmiita luopumaan? Lisäksi kivenä kengässä voisi olla Rkp:n ja perussuomalaisten näkemykset ruotsin kielen asemasta.

Toinen vaihtoehto on sinipuna, jolloin perussuomalaiset korvattaisiin demareilla. Ei kovin ongelmaton kokoonpano tämäkään. Varsinkin talousasioissa puolueet olisivat aika eri keinoilla liikenteessä. Suostuisiko Marin valtionvarainministeriksi kiristämään vähempiosaisten rahakukkaroa? Tuskinpa kaikkien tiukkojen vaaliväittelyiden jälkeen.

Itse olen sitä mieltä, että nyt vain rohkeasti oikeistohallitusta kokeilemaan. Sitähän vaalituloskin suorastaan alleviivaa. Hallituksen linja hävisi selkeästi opposition tiukalle säästölinjalle. Lisäksi kokoomus ja perussuomalaiset ovat viimeisten neljän vuoden aikana tehneet monta yhteistä välikysymystä, joten yhteinen linja löytynee ongelmakohdista huolimatta suht’koht helposti? Nyt viimeistään on myös perussuomalaisten otettava vastuuta vallasta ja päätöksistä tässä maassa. Vaalitulos ainakin siihen oikeuttaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

helmikuu 2025

tammikuu 2025

joulukuu 2024

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011