Lahden kaupunki juhlii keskiviikkona 1.11. syntymäpäiviään, sillä kyseisellä päivämäärällä vuonna 1905 Lahti sai kaupunginoikeudet. Silloin Lahdessa asui vain 2779 asukasta, joten käytännössä puhuttiin pikemminkin pienestä kyläpahasesta kuin kaupungista. Paljon on vettä sen jälkeen virrannut Vesijärvessä ja myös asukkaita Lahteen, sillä nykyisellään kaupunkia asuttaa 120 000 lahtelaista. Lahti kasvoi sotien jälkeen hurjaa vauhtia aina 70-luvun puoleen väliin asti. Kaupunkiin muutti sodan jälkeen kolmessa vuosikymmennessä liki 70 000 asukasta. Lahti oli se kaupunki, jonne haluttiin ja josta puhuttiin. Silloin taisi iskeä vauhtisokeus, sillä kaupungin vetovoiman kehittäminen jäi lapsenkenkiin ja uskottiin, että tänne muutetaan vain siksi kun tämä on Lahti ja tämä on kiva paikka. 70-luvun puolenvälin jälkeen kaupunki on kasvanut kuitenkin vain noin 10 000 asukkaalla ja tähän en laske mukaan Nastolan liittämistä kaupunkiin.

Lahti elää tällä hetkellä kaupunkina todellista murroskautta. Seuraavat vuodet ja vuosikymmenet näyttävät, tuleeko Lahdesta vielä vireä ja elinvoimainen kasvukeskus, jonne ihmiset haluavat muuttaa vai onko Lahden kohtalona tulevaisuudessa olla pelkästään Helsingin lähiö, josta sukkuloidaan töihin pääkaupunkiseudulle hyvien ja nopeiden yhteyksien avulla.
Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI julkaisi muutama vuosi sitten väestöennusteen, joka tuo karusti ilmi sen, että Lahden strategiaan paalutettu Visio 2030, joka maalailee Lahdessa asuvan 150 000 asukasta vuonna 2030, on täysin tuulesta temmattu. Parhaimmassakin skenaariossa Lahti kasvaa MDI:n ennusteen mukaan vuoteen 2040 mennessä 6000 asukkaalla. Tämä skenaario tosin vaatii isoa maahanmuuttoa. Muissa skenaarioissa väkiluku laskee hieman tai pysyy ennallaan seuraavat 20 vuotta.

Olen monesti törmännyt sanoihin elinvoimainen ja houkutteleva, kun Lahden johtohenkilöt ovat määritelleet kaupungin tulevaisuuden strategiaa. Niin, mikäpä kaupunki ei sellainen haluaisi olla? Se, onko puheille mitään katetta, onkin sitten eri juttu. Periaatteessa Lahdella on valttikortit käsissään verrattuna moniin muihin kaupunkeihin. Lahden sijainti on yksinkertaisesti loistava. Helsingin kasvava metropolialue on lähellä, muttei kuitenkaan liian lähellä, ettei meitä turhaan mainita Helsingin esikaupungiksi. Lahti on ihan oikea kaupunki hyvine palveluineen, jossa kaikki tarvittava on lähellä. Ei tämä mikään takapajula ole. Niitäkin Suomessa riittää, uskokaa tai älkää. Matkaa ei pääkaupunkiin kerry tuntiakaan, taittaa matkan sitten junalla, bussilla tai omalla autolla. Jo pelkästään Helsingin sisällä saa työmatkaan menemään helposti tätä enemmän aikaa. Asuminen Lahdessa on moninkertaisesti halvempaa kuin pääkaupunkiseudulla. Eli perusjutut Lahdessa ovat enemmän kuin kohdillaan, mutta silti ihmiset muuttavat mielummin pääkaupunkiseudulle, Tampereelle, Ouluun, Jyväskylään tai Vaasaan.

Voisiko Lahdella olla mitään muuta tarjottavaa kuin se, että Helsinki on lähellä? Erittäin hyvä asia on se, että Lahti on nykyään yliopistokaupunki. Tämä tulee varmuudella näkymään positiivisesti kaupungin tulevaisuudessa, jos vain opiskelijoista osataan pitää kiinni, kun opinnot loppuvat. Millä sitten valmistuneet opiskelijat lahtelaisina myös jatkossa pidetään? Siihen on vain yksi lääke: työllisyys. Tärkeintä olisi tehdä Lahdesta paikka, jonne yrityksien on helppo tulla ja investoida. Mistä löytyisi ne tämän vuosikymmenen upot ja askot? Meillä on jo valmiiksi hyvät yhteydet joka ilmansuuntaan, asia jota todella moni yritys arvostaa. Yksinkertainen totuushan on, että missä työpaikat, siellä ihmiset. Ja kun työllisyys nousee, kasvavat kaupungin verovaratkin ja se taas mahdollistaa paljon muita hyviä asioita, joilla kaupunkilaisten elämänlaatua parannetaan ja helpotetaan. Lahti on tämän ideologian hyvin jo sisäistänytkin ja on lähtenyt aktiivisesti tarjoamaan isoille yrityksille tontteja isojen valtateiden risteysalueelta (Pippo-Kujalan yritysalue). Ja mikä parasta täkyyn on tarttunut jo muutamia varsin isoja ja paljon ihmisiä työllistäviä yrityksiä. Lahti saattaa siis hyvinkin olla matkalla kohti parempaa tulevaisuutta, vaikka haasteita varmasti riittää jatkossakin.
Onnea 118-vuotias Lahti!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomi on maailman kolmanneksi nopeimmin ikääntyvä maa. Suomessa voidaankin jo hyvällä syyllä puhua vauvakadosta, sillä tänäkin vuonna Suomessa arvioidaan syntyvän vain noin 45 000 vauvaa. Melkoinen ero vaikkapa tämän hetken suurimpaan ikäluokkaan vuodelta 1963, joka on kooltaan noin 75 000 henkilöä. Koronavuodet toivat vuosina 2020 ja 2021 pienoista kasvua syntyvyydessä muutamilla tuhansilla uusilla vauvoilla, mutta nyt on palattu taas alaspäin vievälle käyrälle. Väestön ikääntymisen myötä etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve kasvaa merkittävästi samalla, kun työikäisen väestön määrän vähetessä veronmaksajia on yhä vähemmän. Arvostettu talouslehti Financial Times varoitti artikkelissaan Suomen ikärakenteesta ja siitä, ettei tilanteen vaatimia uudistuksia muun muassa terveydenhuollon ja sosiaaliturvan osalta ole onnistuttu viemään läpi. Nyt alammekin olemaan siinä tilanteessa, että ongelma tulisi pikaisesti nostaa ns. pöydälle. Ettei käy niin, että eläkepommi räjähtää käsiin koko voimallaan parinkymmenen vuoden päästä ja mm. eläkemaksut nousevat pilviin.

Tilastokeskuksen arvion mukaan Suomen väkiluku lähtee nykyisellä kehityksellä laskuun vuonna 2031. Vuonna 2050 väkiluku olisi noin 100 000 nykyistä pienempi. Suomessa on vuonna 2040 vain 16 kuntaa, joissa syntyy enemmän lapsia kuin tänä vuonna. Samaisen ennusteen mukaan Suomessa on vuonna 2040 peräti 269 kuntaa, joissa syntyy vähemmän lapsia kuin tänä vuonna. Pahiten pakkasella ovat Kouvola (-127) ja Lahti (-103), joten näyttää siltä, että varsinkin Lahdessa olisi syytä keksiä niitä vetovoimatekijöitä varsin nopeaan tahtiin. Lentorata ja Helsingin läheisyys tuskin riittävät, enemmänkin tarvittaisiin satsauksia sosiaalipuoleen ja parannuksia lapsiperheen arkeen.

Miksi sitten suomalaiset eivät enää halua lapsia? Yksi syistä on se, että vapaaehtoinen lapsettomuus yleistyy. Lapsiperheen arki voidaan kokea liian kiireiseksi, stressaavaksi ja kalliiksi. Tutkijoiden mukaan moni kyllä haluaisi lapsia, mutta siirtää ja siirtää lasten hankintaa, kunnes yhtäkkiä se ei enää olekaan niin helppoa. Ihmisen hedelmällisyys nimittäin lähtee melkoiseen laskuun 35 ikävuoden jälkeen. Taustalla vaikuttavat myös muun muassa pitkät opiskeluajat ja ajattelutapa, että kaiken pitäisi olla ikään kuin valmista ennen lapsen saantia. Pitäisi olla varma toimeentulo ja vakaa parisuhde. Lapsen hankintaa jarruttavat myös monet taloudelliset syyt, kuten työttömyys, alhainen tulotaso ja yleinen epävarmuus työsektorilla. Pätkätöitä tekevät tuskin ensimmäisenä miettivät lapsen hankkimista. Perhepoliittiset tekijät kuten perhevapaat tuntuvat vaikuttavan enemmän toista tai kolmatta lasta harkitsevilla.

Tänä päivänä jotkut saattavat ajatella lapsettomuutta myös oman hiilijalanjälkensä pienentämisenä. Isossa mittakaavassa näin voi ollakin, sillä paljon puhutaan maapallon väestön räjähtämisestä ja ylikansoittumisesta, eikä tällä kasvun tiellä voida jatkaa loputtomiin. Eri asia on tietenkin se, kannattaako juuri meidän suomalaisten olla se kansa, joka lopettaa lasten tekeminen ja aiheuttaa näin isoja ongelmia omalle kansantaloudelleen tulevaisuudessa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kun Suomi oli liki pari vuotta sitten hakemassa NATO:n jäseneksi, puhuttiin meillä paljon siitä, kuinka Venäjä tulee varmuudella yrittämään vaikuttamaan maamme asioihin monilla eri tavoilla. Loppujen lopuksi mitään kovin raflaavaa tai erityisen näkyvää vaikuttamista ei silloin vielä nähty, sillä ilmeisesti Venäjällä oltiin juuri silloin kovin kiireisiä Ukrainan sodan kanssa.

Hybridiuhissa on kyse pahantahtoisesta ulkoisesta vaikuttamisesta, jolla valtiollinen toimija pyrkii eri keinoja yhdistelemällä systemaattisesti vaikuttamaan kohteena olevaan maahan. Hybridivaikuttamisen tavoitteena on hyödyntää kohteeksi valitun valtion haavoittuvuuksia ja pyrkiä tekemään se mahdollisimman peitellysti.

Hybridivaikuttaminen ja -uhat ovat tällä viikolla nousseet taas esiin, kun ”joku ulkoinen” taho oli vahingoittanut Suomen ja Viron välissä kulkevaa kaasuputkea Itämeren pohjassa. Samalla vaurioita oli saanut tietoverkkokaapeli. Asia on tutkinnan alla ja toistaiseksi ainakin valtionjohto on johdonmukaisesti välttänyt mainitsemasta Venäjää todennäköisenä tekijänä. Niinpä tällä hetkellä tutkitaan myös sitä mahdollisuutta, että joku laiva olisi ankkurillaan ikään kuin vahingossa repinyt kaasuputken rikki eikä kyseessä olisi kuin valitettava onnettomuus. Tämä on tietysti hyvä, että ensin tutkitaan ennen kuin hutkitaan, mutta kyllähän tällainen vaurion aiheuttaminen kovasti vaikuttaa valtiolliselta hybridivaikuttamiselta ja kuka muukaan tekisi tätä kuin Venäjä?

Tiedetään, että jos Suomen haluaisi pimentää kerralla, kannattaisi katkoa ihan eri kaapeleita sieltä meren pohjasta kuin tuo Suomi-Viron välillä kulkeva kaasuputki. Sen vuoksi moni ajatteleekin niin, että tämä on Venäjältä ikään kuin vain pieni muistutus NATO-Suomelle siitä, mihin se tarvittaessa pystyy. Venäjällä on todennäköisesti suunnitelma lännelle tärkeiden tietoliikennekaapelien vaurioittamisesta ja katkaisemisesta kriisi- tai sotatilanteessa. Suomi on tietoliikenneyhteyksien puolesta saari. Kaikki yhteytemme ulkomaailmaan kulkevat käytännössä meressä. Venäjä tietää, että NATO-maita vastaan se ei pärjää perinteisin asein. Todellista konfliktia ja sotaa halutessaan Venäjä kävisi sotaa länsimaita vastaan hybridisotaa muistuttavin menetelmin eli katkaistaisiin tietoliikenneyhteydet ja sähköverkot, estettäisiin merenkulkua liikenneyhteyksien solmupisteissä, tehtäisiin eriasteisia tihutöitä ostetuilta strategisilta maapaikoilta, hakkeroitaisiin tietojärjestelmämme sekaisin. Länsimaat ja ennen kaikkea länsimaiden talous olisi helpoimmin haavoitettavissa eliminoimalla tietoliikenneyhteydet kuin pommittamalla.

Meillä seuraava hybridivaikuttamisen kohde tulee varmuudella olemaan presidentinvaali tammikuussa. Olisi suoranainen ihme, jos Venäjä ei haluaisi millään tavalla yrittää vaikuttaa siihen mm. jakamalla trollitehtaidensa välityksellä netissä ja somessa disinformaatiota ja aiheuttamalla jonkinlaisia kohuja ja paljastuksia ehdokkaista. Elämme merkillisiä ja vaarallisiakin aikoja. Kuka meistä olisi uskonut vielä pari-kolme vuotta sitten, että tämän laatuiset kysymykset olisivat pinnalla syksyllä 2023?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pekka Timosen aikakausi Lahden kaupunginjohtajana on nyt lopullisesti ohi ja uudeksi kaupunginjohtajaksi Lahden valtuusto äänesti maanantaisessa juhlakokouksessaan Niko Kyynäräisen. Kyynäräinen ei alunperin ollut mikään vedonlyöjien suosikki, sillä nimenomaan Päijät-Hämeessä kannuksensa keränneet Rinna Ikola-Norrbacka ja Jose Valanta tuntuivat olevan pienoisia ennakkosuosikkeja kaupunginjohtaja-kisaan, lähinnä varmastikin sen vuoksi, että he olivat useimmille valtuutetuille jo ennestään tuttuja. Niinpä Kyynäräinen pääsi lähtemään kisaan ns. puhtaalta pöydältä, kellään ei varmastikaan ollut mitään käsitystä siitä minkälainen persoona Kyynäräinen on ja mitkä ovat hänen vahvuutensa. Ja Kyynäräinenhän käytti tilaisuutensa erinomaisesti. Valtuutetut olivat jopa mykistyneitä miehen esiintymisestä haastatteluissa sekä englannin kielen sujuvasta taidosta. Vaikutti myös siltä, että Kyynäräinen oli paremmin valmistautunut haastatteluun kuin kaksi muuta pääehdokasta.

Minkälaisen kaupunginjohtajan Lahti sitten sai? Kyynäräinen on toiminut Turun kaupungin elinvoimajohtajana vuodesta 2021 lähtien ja siirtyy Lahden kaupungin johtoon todennäköisesti vuodenvaihteessa. Kyynäräinen on naimisissa sosiaali- ja terveysministerinäkin toimineen kokoomuspoliitikko Laura Rädyn kanssa. Kyynäräisellä itsellään on SDP:n jäsenkirja. Niko Kyynäräinen on 44-vuotias eli huomattavasti nuorempi kuin edeltäjänsä, mutta uskon ettei iällä ole suurta merkitystä siihen millainen johtaja Kyynäräinen on. Ainakin hän itse mainitsee haastattelussa kaupunginjohtajana tulevansa olemaan näkyvä ja helposti lähestyttävä persoona, niin kaupunkilaisille kuin muillekin tahoille kansallisesti ja kansainvälisesti. Kyynäräisen omin sanoin hän haluaa pitää kaupungin toiminnan hallinnassa ja kehittyvänä sekä tehdä Lahtea kuuluvaksi ja näkyväksi. Hänelle tärkeää on yliopistokaupungin kasvu yrityksineen sekä arjen palveluiden ja kaupunkirakenteen kehittäminen kaupunkilaisten parhaaksi. Näin etukäteen Kyynäräinen kuulostaa siis olevan varsin sopiva jatkamaan Pekka Timosen työtä Lahden kaupunginjohtajana.

Vaikka Kyynäräinen asuukin vielä Helsingissä ja työskentelee Turussa, omaa hän vahvat sukujuuret Lahteen, sillä hänen isovanhempansa ja vanhempansa ovat lahtelaisia. Kyynäräinen aikoo muuttaa myös itse Lahteen, kun työt alkavat. Lopuksi ehkä se merkittävin seikka Kyynäräisen historiasta näin Omalähiön näkövinkkelistä katsottuna. Mies on viettänyt ison osan lapsuudestaan Launeella isovanhempiensa luona. Ei se miestä ainakaan pahenna.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi