marraskuu 2017 - Omalähiö

Black Friday

Tänään perjantaina se sitten vihdoinkin on täällä. Niin että mikä? No, se kaikkien kovasti odottama Black Friday tietenkin! Vielä kun joku selvittäisi, että mikä ihmeen juhlapäivä se Black Friday oikein on. Onko kyse mustien kansalaisoikeuksista vai mistä ihmeestä? Sen verran on tuota päivää kaikissa mainoksissa hehkutettu, että piti oikein ottaa selville, mitä tämä Black Friday oikein on ja miksi se on niin merkittävä, että tällä viikolla sitä hokevat kaikki.

Aina luotettava Wikipedia kertoo näin: Black Friday on kiitospäivän jälkeinen päivä eli marraskuun neljännen torstain jälkeinen perjantai, ja sitä pidetään Yhdysvalloissa kauppojen joulusesongin avauspäivänä. Black Friday on kaupoille vuoden suurin yksittäinen ostospäivä, ja ne myyvät erilaisia tuotteita alennettuun hintaan. Kaupat avaavat ovensa normaalia aikaisemmin, yleensä viideltä tai kuudelta, ja ne pysyvät avoinna jopa iltayhteentoista asti. Vuosittain amerikkalaiset kuluttavat päivän aikana kymmeniä miljardeja dollareita.

Nimitys Black Friday juontaa juurensa Philadelphiaan 1950- tai 1960-luvulle. Tuolloin kiitospäivän jälkeistä päivää alettiin kutsua mustaksi johtuen vilkkaasta liikenteestä, joka työllisti poliisia. Myöhemmin termi levisi ympäri Yhdysvaltoja, ja sen merkitys yhdistettiin kirjanpidossa käytettäviin väreihin. Alkuvuosi on useille kaupoille vielä tappiollista eli tilinauhoissa punaista, mutta Black Fridaysta eteenpäin tehdään voittoa – eli mustalla kirjattavaa tulosta.

Suomeen Black Friday rantautui ensimmäistä kertaa kunnolla vasta kolme vuotta sitten. Sen myötä tehdyt internetostokset ovat kasvaneet Suomessa kahdessa vuodessa yli kolminkertaisiksi. Viime vuonna suomalaiset hyödynsivät Black Friday-tarjouksia eniten viihdetuotteissa, harrastus- ja urheiluvälineissä sekä vaatteissa ja kengissä. Myös elektroniikkaa myytiin Suomessa paljon.

Erona Yhdysvaltoihin, jossa melkein kaikki hinnat ovat alennettuja, Suomessa alennus koskee yleensä vain yhtä tai kahta ns. sisäänheittotuotetta. Toinen merkittävä ero löytyy siitä, että Yhdysvalloissa torstai on vapaapäivä eli kiitospäivä. Monet kaupat ovat kiinni, ja tarjoukset alkavat joko torstai-iltana tai perjantaina. Suomessa ei ainakaan vielä vietetä kiitospäivää, mutta eiköhän sitäkin päästä vielä jossain vaiheessa juhlimaan, jotta saadaan kalenteriin lisää juhlapäiviä ja niihin läheisesti liittyvää käsittämätöntä ostovimmaa.

Eli lyhyesti sanottuna Black Friday on kauppiaiden keksimä superhyperalennusostopäivä, josta voidaan katsoa joulunajan ostoshuuman alkavan. Muinaiset foinikialaiset mainitsivat kaiken muun, paitsi purjehduksen olevan turhaa, mutta tänä päivänä purjehdus voitaneen korvata sanalla kaupanteko. Jään mielenkiinnolla odottamaan milloin meille markkinoidaan seuraava superostopäivä ja minkä värinen se on? Siihen asti hyvää Mustaa Perjantaita kaikille! Kyllä se siitä….

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti on ykkönen

Lahti pamautti itsensä komeasti ykköseksi! Ei, tällä kertaa ei ole kyse siitä kyseenalaisesta kunniasta, missä kaupungissa käytetään eniten huumeita, vaan siitä, että Lahden kaupunki nosti kunnallisveroprosenttiaan puolella prosenttiyksiköllä. Tämä tarkoittaa kirkasta ykkössijaa suurten kaupunkien joukossa. Kaupunginvaltuusto oli pakkoraossa. Kaupungin talous lentää matalalla. Vaikka muu Suomi on nousu-uralla, ei se jostain syystä vielä näy Lahdessa. Työttömyys on edelleen Lahdessa korkealla tasolla. Se, että veronmaksajia on vähän, on huono yhtälö sen tosiasian kanssa, että kaupunki investoi mm. kouluihin, päiväkoteihin, kehätiehen, toriparkkiin, kaupunginsairaalaan ja matkakeskukseen viiden vuoden sisään liki 500 miljoonaa euroa.

Jälkiviisaus on aina helppoa, mutta koulut ja päiväkodit olisi voitu remontoida pienilläkin kustannuksilla, jos vain Lahti olisi osannut järjestää asianmukaisen ja ammattinsa osaavan rakennusvalvonnan. Homerakentamisesta vastuuseen olisi ehdottomasti pitänyt saada sutta tehneet rakennusliikkeet. Nyt liki kaikki pitää rakentaa alusta asti uudestaan ja se maksaa.

Kehätie olisi saatu kulkemaan Renkomäkeen puolet halvemmalla ja pienemmillä haitoilla, jolloin kaupunki olisi säästänyt noin 35 miljoonaa euroa. Ei kelvannut Lahden päättäjille sekään. Otetttiin tässäkin Lahden mallin mukaan se kallein ja hankalin vaihtoehto. Matkakeskusta ja toriparkkia ajettiin kuin käärmettä pyssyyn. Pakko oli saada molemmat samaan syssyyn. Jälkikäteen voidaan kysyä, mikä kiire oli toteuttaa nämä hankkeet liki samanaikaisesti? Matkakeskuksesta tuli susi, jossa ihmiset eivät pääse lämpimään odottamaan busseja ja kuskit kiroavat ahtaita välejä ja toriparkissa eivät lahtelaiset pysäköi.
Kiva, että rakennettiin, mutta menihän niihinkin sellaiset 40 miljoonaa euroa. On outoa että persaukisella kaupungilla tuntuu olevan millä mällätä. Toisaalla itketään talousvaikeuksista ja nostetaan veroja ja toisella kädellä pannaan luottokortti laulamaan. Kuka vastaa siitä, että puolen miljardin investoinnit on onnistuttu kasaamaan viiden vuoden sisään?

Lahti korotti kunnallisveroprosenttiaan nykyisestä 20,25:stä 20,75 prosenttiin. Myös kiinteistöveroon tulee korotus. Yleinen kiinteistövero nousee 1,15:stä 1,35 prosenttiin ja vakituisen asumisen vero 0,55:stä 0,60:een. Totuuden nimissä on kuitenkin myönnettävä, ettei veronkorotuksen määrä ole mahdoton, kun katsotaan käytännössä mitä se merkitsee. 3000 euroa kuukaudessa tienaavat maksavat vuodessa noin 152 euroa enemmän eli noin 12,70€ kuussa. Kiinteistöveron nosto tarkoittaa käytännössä lisäkulua muutaman euron per kuukausi. Suurimmalle osalle kyseisen suuruiset nostot eivät aiheuttane suuria taloushuolia.

Valtuustossa jotkut olivat huolissaan kaupungin vetovoimasta, nyt kun olemme suurten kaupunkien ykkönen verottajana. Käsi sydämellä, kuinka moni haluaa muuttaa tämän takia pois Lahdesta vaikkapa esimerkiksi Kuopioon, jossa veroprosentti on huimat 0,25% pienempi? Voittaisihan siinä sellaiset 6 euroa joka kuukausi. Helsingin veroprosentti on nyt 2,75 prosenttiyksikköä Lahden prosenttia pienempi. Tuntuu isolta erolta, mutta tutustumalla Helsingin asuntojen ja elämisen kustannuksiin, voi hyvillä mielin jäädä Lahteen.

Lahti ajoi itsensä nurkkaan tässä hurjassa investointisumassa, osin ihan omaa syytään. Hetkittäinen ulospääsy pulasta ostettiin tällä veronkorotuksella. Näin saatiin aikaseksi 15 miljoonan euron puskuri, mutta nyt on kaupungintalollakin ryhdistäydyttävä. Leikkauksia pitää jatkossa löytyä eri hallintohimmeleiden rakenteista, jotka ovat usein päällekkäisiä ja siksi tehottomia ja kalliita. Koko ajan ei voida olla käsi ojossa kaupunkilaisten suuntaan. Tässä kurimuksessa tärkeintä olisi tehdä Lahdesta paikka, jonne yrityksien on helppo satsata ja paikka jossa on hyvä yrittää, sillä missä työpaikat, siellä ihmiset. Ja kun työllisyys nousee, kasvavat verovaratkin.

Yksinkertaista teoriassa, mutta keinot vielä Lahdessa sakkaavat. Virheitä on tehty, mutta niistä voidaan oppia, jos vain halua riittää ja turha politikointi jätetään pois päätöksenteosta.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hyvää sukupuolineutraalia läheisenpäivää!

Marraskuun toinen sunnuntai olemme tottuneet juhlimaan perinteisesti isänpäivää. Viime aikojen uutiset antavat kuitenkin pientä osviittaa siitä, ettei näin välttämättä ole enää tulevaisuudessa. Muutamassa Helsinkiläisessä päiväkodissa nimittäin vietetään jo isänpäivän sijaan läheisenpäivää. Käytännössä perinteistä luopuminen liittyy kovaa vauhtia yleistyvään sukupuolineutraaliin ajatteluun ja uusiin perhemuotoihin. Kaikilla kun ei ole isää jota juhlia. Jään odottamaan kuinka nopeasti tämä tapa leviää muun Suomen päiväkoteihin ja kouluihin.

Sukupuolineutraalikeskustelu käynnistyi todenteolla jo vuosi sitten kun Opetushallituksen oppaan ”Tasa-arvotyö on taitolaji” mukaan lapsia on tärkeää puhutella nimillä, ei joukkona tytöt ja pojat. Oppaassa painotetaan, että koulujen käytäntöjen tulisi lievittää sukupuolittuneisuutta. Opetushallituksen mukaan sukupuolen jatkuva mainitseminen antaa lapselle ylikorostuneen käsityksen sukupuolen merkityksestä. Varmasti kouluissa on ennen vanhaan näitä sukupuolirooleja vahvistettukin, mutta ei mielestäni tämän päivän Suomessa ole enää odotuksia, että tyttöjen ja poikien pitäisi olla tietynlaisia.

Lisää vettä myllyyn lisäsi liikennevirasto, joka on tuomassa teiden varsille uudet sukupuolineutraalit liikennemerkit. Uusista merkeistä ei enää tunnista hahmojen sukupuolta. Pois jäävät mm. jalkakäytävän merkki, jossa aikuinen mies taluttaa pientä tyttöä tai varoitus lapsista -merkki, jossa pieni tyttö taluttaa vielä pienempää poikaa. Myös tamperelainen Aamulehti on ottanut käyttöön sukupuolineutraalit tittelit. mm. eduskunnan puhemies tai -nainen on tästä eteenpäin Aamulehden kielenkäytössä puheenjohtaja. Piilomaskuliinisuus on hyvä yrittää piilottaa lopullisesti linjaa Aamulehti.

Suomeksi on muuten helppo olla sukupuolisesti tasa-arvoinen. Persoonapronomini hän viittaa sekä naiseen että mieheen sekä tietenkin myös muun sukupuolisiin. Toista se on muissa kielissä, joissa onkin jo keksitty uusia persoonapronomineja sukupuolineutraalipäissään.

Ymmärrän kyllä, että sukupuoliroolit elävät sitkeässä. Varsinkin työelämässä voidaan edelleen ihmetellä naispuolista kirvesmiestä tai miespuolista lastenhoitajaa. Mies joka jää kotiin hoitamaan lapsia on kummastuksen aihe ja tiukka uranainen saa paheksuntaa osakseen. Jos näistä ennakkokäsityksistä ja roolimalleista päästään eroon tällä sukupuolineutraalilla ajattelulla, niin ollaan mielestäni onnistuttu. Sen sijaan, jos on tarkoitus häivyttää sukupuolet kokonaan, ollaan totaalisesti väärällä tiellä, sillä kylmä faktahan on se, että olemassaolomme perustuu nimenomaan siihen, että on olemassa tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia.

Eli lyhyesti sanottuna häivytetään turhat sukupuoliroolimallit, mutta ollaan iloisia siitä, että on olemassa kaksi eri sukupuolta, jotka ovat fyysisesti erilaisia. Eläköön se pieni ero! Niille jotka ovat sitä mieltä, että ajatukseni ovat luolamiehen tasolla, huomauttaisin, että pitää sanoa luolahenkilö.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pormestarille tietä antakaa!

Joku saattaa vielä muistaa, että kultaisella 70-luvulla Marion Rung Kylähäät-kappaleessaan vaati innokkaasti pormestarille tien antamista. Nyt kun kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta on virallisesti ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle keväällä 2018, on Lahdessa huudeltu entistä enemmän tietä pormestarille. Ja koska monet huutelijat ovat korkeilla palleilla kaupunginjohdossa, on oletettavaa, että tähän mediaseksikkääseen pormestarimalliin myös lopulta Lahdessa päädytään.

Tampereella ja Helsingissä on onnistuneesti sovellettu pormestarimallia. Varsinkin Helsingin pormestari Jan Vapaavuori on profiloitunut vahvaksi johtajaksi ja mielipidevaikuttajaksi. Käytännössä pormestari on valittu välillisesti kuntavaaleissa, joissa pormestariehdokkaista se eniten ääniä saanut on myös pormestariksi valittu. Ongelmaksi Lahdessa muodostuukin se, että seuraavat kuntavaalit pidetään vasta keväällä 2021. Löydetäänkö Myllyvirralle pätevä seuraaja, kun tarjolla on vain kolmen vuoden pätkäpesti?
Toisaalta tarjolla olisi pysyvä paikka Lahden historiassa olemalla kaupungin kautta aikain ensimmäinen pormestari, joten kiinnostusta myös pätkäpestiin voisi löytyä.

Pormestarimallin suurin etuhan on se, että kaupungin ylin johto saa yhdet kasvot. Valittu henkilö hoitaa vaalikauden ajan sekä kaupunginjohtajan että kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävää. Nykyisessä kaupunginjohtaja-systeemissä on virkamies kaupunginjohtajana ja poliitikko kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Pormestarimalli tarjoaa keinon kunnan toiminnan selkeyttämiseen, poliittisen johtajuuden vahvistamiseen ja läpinäkyvyyden lisäämiseen. Sen avulla politiikka ja virkatyö on helpompi erottaa toisistaan kumppaneiksi. Samalla poliittinen valta sekä vastuunkanto saavat selkeämmän osoitteen.

Avoimesti pormestarin puolesta liputtavan Mika Karin mukaan Lahden nykyinen johtamismalli on liian raskas, näin varsinkin tulevan sote-uudistuksen jälkeen. Se sopiiko pormestarimalli Lahden kokoiseen kaupunkiin on vielä kysymysmerkki, sillä Helsinki ja Tampere ovat kovasti eri kaliiberin kaupunkeja kaikilla mittareilla laskettuna. Toisaalta pormestari löytyy myös sellaisestakin pikkukunnasta kuin Pirkkala.

Francis McCarron on mediassa väläytellyt haluaan saada Lahteen pormestariksi ns. politiikan rock-tähti, joka nostaisi samalla myös kaupungin imagoa. Se kuka tämä politiikan rock-tähti voisi olla, on ainakin toistaiseksi jäänyt arvoitukseksi. Ne politiikan rock-tähdet kun sattuvat olemaan aika kortilla näinä päivinä. Tiedätkö sinä ensimmäistäkään? No ei se mitään, en minäkään. Lahden valtuustossa lähimpänä rock-tähteä taitaa olla räväkkä Kalle Aaltonen, mutta kuinka moni voisi oikeasti kuvitella miehen toimivan uskottavasti Lahden pormestarina? Toisaalta kävihän jenkeissäkin niin, että presidentiksi valittiin muuan Donald Trump, joten never say never.

Siinä on varmasti perää, että joku Lahden ulkopuolelta tuleva pätevä ja asiansa osaava poliitikko voisi helpommin saada laajemman hyväksynnän ja kannatuksen pormestariksi kuin tällä hetkellä valtuustossa istuva tuttu kaveri. Lahden poliittinen ilmapiiri tuntuu ainakin allekirjoittaneen nenään tuoksahtavan aika vahvasti siltä, että kaveria on kiva puukottaa selkään. Moni haluaa kalifiksi kalifin paikalle, vaan miten käy tulevilta ehdokkailta Rock’n’Roll?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto