Elämme taas sitä aikaa kesästä, kun sosiaalinen media täyttyy lomille lomps- päivityksistä. Ai että ärsyttää! No ei minua ärsytä, mutta niitä se tietysti ärsyttää, joiden loma on jo onnellisesti ohi. Tai onnellisesti ja onnellisesti, jos onnena pitää sateista ja koleaa keliä sekä sitä, että saa uida 14-asteisessa järvivedessä. Tänä kesänä ei sää todellakaan ole suosinut meitä suomalaisia. Toukokuussa koettiin muutamia mukavia hellepäiviä, jotka nostivat odotuksia kuumasta kesästä, mutta sen jälkeen alkoikin kylmä sääjakso ja voi niitä joiden loma ajoittui kesäkuulle. No, eihän loma ihan pelkästä säästä kiinni ole, mutta kyllähän vaikkapa kesämökillä puuhailu on keskimäärin mukavampaa aurinkoisessa ja lämpimässä kelissä kuin raekuurossa seisten. Toisaalta jalkapallon MM-kisojen seuraaminen kotisohvalla on onnistunut loistavasti ilman tunnontuskia siitä, että pitäisi puuhailla ulkona.
No nyt kuitenkin heinäkuussa lomansa aloitteleville on jo annettu vähän toivoa paremmasta kelistä. Ainakin amerikkalainen sääpalvelu lupaa normaalia kuumempaa säätä loppukesäksi aina syyskuuhun asti. Ja jos ihan amerikkalainen näin väittää, niin pakkohan se on uskoa. Josko sitä heinäkuussa uskaltaisi uimaan ilman märkäpukua tai saunan ihanasti lämmittävää löylyä?
Myös meillä Omalähiössä lähdetään nyt lomille. Itse ajattelin uhmata kesäsäätä ja viettää pääosan lomasta mökillä grilli ja sauna kuumana. Tietenkin alkulomaan täytyy mahduttaa MM-jalkapallo, joten toivotaan niitä kuumia säitä vasta finaalin jälkeen.
Niille joita kummastuttaa tuo otsikon sanonta lienee paikallaan pieni ”meriselitys”:
Lomps, lompsis, lops = leikillisiä komentoja lomalle lähdettäessä. Juontaa juurensa Suomen armeijan viralliseen lomille mars -ilmaisuun. Sinne siis!
Palataan astialle elokuun ensimmäinen.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Hallitus sai juhannuksen alla uuden ykkösketjunsa kasaan, kun kokoomus valitsi Alexander Stubbin Jyrki Kataisen tilalle uudeksi keskushyökkääjäksi. Jo aikaisemmin oli ykkösketjusta vaihdettu vasen laitahyökkääjä, kun Jutta Urpilainen oli vaihdettu Antti Rinteeseen. Poikamainen ja ikuinen oman elämänsä positiivari Stubb on jo herättänyt epäilyksiä osaamisestaan. Osaako mies muuta kuin hymyillä leveästi ja laitella selfie-kuvia twitteriin jää nähtäväksi. Ja vaimokin on vielä ulkomaalainen, hui! Pannaan tarkkailuun.
Mielenkiintoisen mausteen minihallitusneuvotteluihin, joissa linjataan talous- ja työllisyyspolitiikkaa loppuvaalikaudelle, tuo se tosiseikka, että Stubb on poliittisesti oikeammalla kuin Katainen ja Rinne enemmän vasemmalla kuin Urpilainen. Miten nämä kaksi herraa saavat omat näkökantansa esiin niin, että molemmat ovat tyytyväisiä? Ollaanko hallituksessa menty nyt ojasta allikkoon? Katainen ja Urpilainen sentään olivat yleensä liikuttavan yksimielisiä kannanotoissaan.
No, neuvotteluiden odotetaan sujuvan ripeästi, sillä kukapa haluaisi myöhästyä juhannussaunasta. Ainakin Stubb jo kiirehti haastatteluissaan juhannussaunaan. Nyt muuten olisikin oiva hetki päättää jostain oikein kovasta säästölinjauksesta, kun noin viisi miljoonaa suomalaista on jo toinen jalka autossa matkalla kesämökilleen juhannuksen viettoon ja politiikka innostaa yhtä paljon kuin miljoonat hyttyset kesämökillä. Katellaan sitten syssymällä!
Hyvää juhannusta!
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Lahden kaupunki sai YT-neuvottelunsa päätökseen tällä viikolla. Lähtökohtana neuvotteluille oli talouden tasapainottaminen tänä vuonna noin 4,5 miljoonalla eurolla ja ensi vuonna peräti 32 miljoonalla eurolla. Mitään konkreettista ei kuitenkaan vielä saatu aikaan. Edelleen on epäselvää, millä keinoilla nämä kyseiset suuret säästöt saadaan aikaan. Eipä taitaisi yksityisellä sektorilla onnistua YT-neuvottelut, joiden jälkeen henkilöstölle on edelleen epäselvää miten säästöt suoritetaan.
Itsestään selvää on, että hallintohimmeleiden purkamisen aika on koittanut. Vuosien 2015-2017 rakenteellisten uudistusten henkilöstövaikutukset ja niiden kohdistuminen täsmennetään kuulemma tämän vuoden aikana. Tasapainotustoimien kautta kaupungin henkilöstöä vähennetään jopa 700 työntekijällä vuoteen 2017 mennessä, mutta suurelta osin vähennykset voitaneen toteuttaa luonnollisen vaihtuvuuden kautta. Mahtaneeko onnistua? Varmasti tarvitaan myös ikävämpiä keinoja kuten lomautukset ja irtisanomiset, vaikka kaupungin henkilöstöjärjestöt ilmoittivatkin neuvottelussa vastustavansa niitä.
Melkoinen sekametelisoppa ja pudotuspeli on siis kaupungin työntekijöiden keskuudessa käynnissä, kun samaan aikaan yritetään yhdistää kuutta kuntaa ja säästää siinä ohessa 32 miljoonaa. Perimmäinen ideahan taitaa olla se, että nyt niistä ”ylimääräisistä” kunnan viroista ja työntekijöistä pitää päästä eroon, ennen kuin uusi kunta aloittaa toimintansa. Irtisanomisuoja nimittäin laukeaa kaikille liitoskuntien kuntatyöntekijöille viideksi vuodeksi, jos ja kun uusi kunta syntyy. Sen jälkeen säästäminen onkin sitten vielä vaikeampaa, jos ei se nytkään helppoa ole.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Ruuan hinta on noussut Suomessa kaksi kertaa niin paljon kuin EU-maissa keskimäärin. Eniten ovat kallistuneet hillot, hunajat ja makeiset. Verotus selittää noususta vain pari prosenttiyksikköä. Esimerkiksi Ruotsissa hinnat ovat nousseet maltillisemmin, vaikka kaupan rakenne on lähes identtinen.
Kaupan edustajat ovat jo kertoneet oman näkemyksensä hintanousun syihin. Kaupan osuuteen vaikuttavat heidän mukaansa kuulemma paitsi arvonlisäveron nousu ja erilaiset valmisteverot, myös kohonneet raaka-aine-, palkka- ja kuljetuskustannukset. Osaksi varmastikin totta, sillä vanhojen EU-maiden keskimääräinen ruuan arvonlisäprosentti on 5,7 prosenttia. Suomessa ruokaa rokotetaan 14 % verolla, mikä on vertailun toiseksi korkein. Muun muassa Irlannissa ruuan veroprosentti on nolla. Tanskassa ruuan verotus on omassa sarjassaan 25 prosentilla. Tässä valossa vertailun kummajainen on Hollanti, jossa tulot ovat Suomen tasolla, silti ruoka on peräti 24 prosenttia Suomea halvempaa.
Mikä sitten voisi selittää Hollannin ja Suomen hintojen eron? Se suuri ero ainakin löytyy, että Hollannissa on kahdeksan vahvaa keskenään kilpailevaa kaupan keskusliikettä, kun Suomessa elintarvikekauppa on keskittynyt kahden vahvan toimijan, S-ryhmän ja Keskon käsiin. Alaa onkin usein ihan syystä moitittu kilpailun puutteesta aina EU:n ylimpiä elimiä myöten. S- ja K-ryhmien markkinaosuus on yli 80 prosenttia, joten nämä kaksi pääosin määräävät hinnat.
Lisäksi kyseisille kauppaketjuille löytyy aina se kaupungin paras kauppapaikka ja useimmiten nämä ”kilpailevat” kaupat sijaitsevat vierekkäin.
Tunnettuahan on, että kahden suuren kauppaketjun hallituselimissä istuu lukuisia poliitikkoja, niin kunnallis- kuin valtakunnalliseltakin tasolta. Keskusliikkeiden hallituksissa istutaan tietenkin mahdollisten vaalirahojen ja muiden etujen toivossa. Uusien kauppakeskusten ja kauppojen kaavoitukset tuntuvat olevan vahvasti kytköksissä kunnallispolitiikkaan ja uusia tontteja löytyy vain niille keillä on poliittinen tuki takanaan. Mm. Lidl on joutunut tyytymään huonompiin tontteihin kaupunkien laitamilla.
Mitä sitten tavallinen kuluttaja voisi tehdä vaikuttaakseen hintoihin tai yleiseen kehitykseen kaupan alalla? Mitä aktiivisempia ja valppaampia kuluttajat ovat, sitä varmempia voi olla siitä, että kilpailu paranee. Tästä on hyvä esimerkki Lidl-kauppaketjun viime aikainen hurja myynnin nousu. Voidaan jopa puhua Lidl-buumista. Raju hintojen nousu on saannut kuluttajat seuraamaan tarkemmin hintoja ja nyt he asioivat siellä missä ruoka on halvinta. Yksinkertaista eikö totta?
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi