Etelä-lahtelaisille riittää näinä aikoina paljon taisteltavaa. Rakasta lähikirjastoamme ollaan kovaa vauhtia lakkauttamassa ja taistelu sen säilymisestä on parhaillaan käynnissä. Asia kiinnostaa alueen asukkaita ja huoli on ymmärrettävästi kova. Niinpä Launeen omakotiyhdistyksen järjestämä keskustelutilaisuus keräsikin tiistaina salin täydeltä väkeä kirjastolle kuulemaan päättäjiä asian tiimoilta.

Se ei yllätä, että kaupunginjohtaja Myllyvirta ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Viljanen loistivat tilaisuudessa poissaolollaan. Kaupunkilaisille tälläinen välinpitämättömyys antaa kovin ylimielisen kuvan edellämainituista päättäjistä. Eikö omia päätöksiä pystytä, haluta tai uskalleta perustella yleisön edessä? Vaikuttaa kovin munattomalta touhulta, jos minulta kysytään. Lähikirjastojen kohtalosta tehdään päätöksiä marraskuun loppupuolella. Siihen asti kaupunkilaisilla on aikaa vakuuttaa päättäjät siitä, ettei lähikirjastojen lakkautus ole vaihtoehto.

Toinen asia, jolla etelälahtelaisia on koeteltu jo vuosikausia, on valtatie 12 Launeen linjaus, joka on julistettu jo moneen kertaan ja monella suulla ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi. Tällä viikolla lehdessämme alkaa kolmiosainen haastattelusarja, jossa käydään läpi tätä VT 12-asiaa kolmen eri osa-alueen kautta tarkasteltuna. Osiot koskevat liikennettä, pohjavesiä ja politiikkaa. Launeen linjauksen ”ylivertaisuus” kulminoituu mitä suuremmissa määrin juuri näihin kolmeen seikkaan.

Ovatko perustelut riittävät ja kestävätkö ne päivänvaloa? Paljonko Lahden läpiajavaa liikennettä todellisuudessa on ja kuinka paljon VT 12 palvelee sisäistä liikennettä? Onko VT 12 oikea uhka pohjavesille? Miksi päättäjät ”hirttäytyvät” Launeen linjaukseen? Juttusarjassamme käymme läpi näitä asioita ja yrittämme samalla tuoda esille joitakin vaihtoehtoisia näkemyksiä asian tiimoilta. Näkemyksiä, joita kenties ei ole aikaisemmin kuultu tai sitten niistä on tarkoituksellisesti vaiettu.
 Niin kauan kuin tien rakentamiselle ei ole myönnetty rahoitusta valtion taholta, on syytä keskustella eri vaihtoehdoista vai onko lahtelaisille päättäjille aivan sama käytetäänkö tiehen 150 vai 300 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Säästäminen on päivän sana. Lahden kaupungintalolla mietitään päivittäin mistä säästettäisiin, jotta talous saataisiin jonkinlaiseen tasapainoon. Itseäni ei yllätä se, että ensimmäisenä säästötoimenpiteenä yritetään lakkauttaa lähikirjastoja. Näinhän on ollut jo kymmeniä vuosia. En tiedä kenen mielestä kirjastoissa tuhlataan jotenkin niin ylenpalttisesti rahaa, että jatkuvasti joku lähikirjastoistamme on lakkautusuhan alla. Tällä kertaa giljotiinin alle ovat joutumassa Kärpäsen, Launeen ja Mukkulan kirjastot.

Kuinka huikeat sitten nämä suunnitellut säästöt ovat? Yhden lähikirjaston lakkautus säästää kiinteistömenoissa arviolta noin 50 000 euroa. Henkilöstömenot kolmen työntekijän osalta ovat noin 100 000 euroa vuodessa. Kuten huomaamme lähikirjastojen kulut kaupungin budjetista ovat minimaalisen pienet. Jopa niin pienet, että täytyy ihmetellä, mitä päättäjillä on kirjastoja vastaan. Esim. lopettamalla muutama turha kaupungin poliittinen johtovirka saadaan samat säästöt. Se, että kirjastoja ollaan korvaamassa ns. palvelupisteillä tai kirjastoauton laajemmalla käytöllä, ei naurata. Mielestäni ei voida käyttää sanaa palvelu, silloin kun sitä ei ole. Kirjastoa ja sen moninaisia toimintoja ei yksinkertaisesti korvata uudella kirjastoautolla tai itsepalvelutiskillä jossain terveyskeskuksen tai kaupan nurkassa.

Tutkitaanpa hieman itselleni tutuinta eli Launeen kirjastoa ja sen käyttäjämääriä. Launeen kirjaston kävijämäärä viime vuonna oli yli 46 000 ja lainauksia oli eniten Lahden lähikirjastoista, lähes 125 000. Lainamäärä kasvoi 10 % edelliseen vuoteen verrattuna ja on edelleen kasvusuunnassa. Korkea käyttöaste kertoo tyytyväisyydestä. Tämän huomannee hieman yksinkertaisempikin päättäjä? Kirjasto ei ole vain paikka, josta käydään lainaamassa kirjoja. Kirjasto on meidän kaikkien yhteinen olohuone, jossa lapsille järjestetään satutunteja, yhdistykset kokoontuvat ja järjestävät erilaisia tapahtumia. Lisäksi lehtisali on ahkerassa käytössä, sillä monella ei ole enää varaa tilata lehtiä kotiinsa. Alueella asuu paljon lapsiperheitä ja vanhuksia joille on tärkeää että kirjasto on helposti saavutettavissa ja esteetön.

Itse aloitin lukuharrastukseni kyseisessä Launeen kirjastossa vain 5-vuotiaana. Kirjastoon oli helppoa ja turvallista pienenkin pojan tulla yksin, sillä matkaa ei ollut paljon ja ne ”kirjastontäditkään” eivät olleet yhtään pelottavia, päinvastoin. Parhaimmillaan saatoin vierailla Launeen kirjastossa päivittäin, niin että kirjaston työntekijät oppivat pian tuntemaan kirjamakuni ja osasivat ammattitaidolla suositella minulle uusia kirjoja. Luulenpa, että ilman kirjastoa ja sen vaikutusta tuskin kirjoittaisin tässä teille pääkirjoitusta. Lukeminen näet innoitti kirjoittamaan. Muistan kun opettajani Jorma Matikainen Launeen ala-asteella totesi luokalle, että ainekirjoituksista huomaa selvästi ketkä oppilaat vierailevat ahkerasti kirjastoissa.

Ex-ministeri, kirjailija ja elokuvaohjaaja Jörn Donner tiivisti asian ytimekkäästi: Lukeminen kannattaa aina. Kunpa vaan Lahdessakin se tajuttaisiin.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Uusi, ensi vuoden alussa kokonaisuudessaan voimaan tuleva alkoholilaki on näyttänyt viime päivinä oikean karvansa. Lakia on tietoisesti kiristetty, mutta samalla on menty liiallisuuksiin ja suoranaisiin sananvapauden rajoittamisiin. Laista löytyy suomalaisille niin rakasta pilkunviilausta riittämiin. Hyvänä esimerkkinä mm. se, että ravintolayrittäjä on velvollinen poistamaan Facebook-sivultaan kommentit, joissa kommentoidaan myönteisen sävyyn jotakin alkoholijuomaa tai valikoimaa. Tai kuulostaako tämä 2010-luvulta, kun liian räikeät aurinkovarjot terasseilta kielletään? Eli lyhyesti: lain tarkoitusperä on varmasti hyvä, toteutus huono.

Joitain vuosia sitten alkoholipolitiikka maassamme löystyi. Alkoholia sai mainostaa laajemmin kuin ennen ja puhuttiin ihan vakavasti jopa siitä ihmeestä, että viinit olisi saatu vähittäiskaupan hyllyille. Monellehan puna- ja valkoviinit ovat puhtaasti ruokajuomia. Siis että oltaisiin menty ihan yleiseurooppalaiseen tyyliin. Me suomalaiset juntit siis. Joku tai jotkut olivat kuitenkin sitä mieltä, että ei missään nimessä. Suomalaiset eivät osaa käsitellä asiaa nimeltä alkoholi, joten kiristetään lakia tuumasivat jotkut. Onpa viime aikoina puhuttu ihan tosissaan keskioluenkin siirtämisestä takaisin Alkon hyllyille.

Uusi laki meni läpi eduskunnassa liki heittämällä. Nyt kun lain koukerot kaikkine pilkunviilauksineen ja holhoamisineen pikkuhiljaa ovat tulleet mediassa esille, on muutama kansanedustaja herännyt vastustamaan uutta lakia. Olisikohan heidän pitänyt tutustua lakiin hieman tarkemmin jo silloin kun asiasta äänestettiin? Tai kysyä edes avustajalta, että mitähän tämä laki pitää sisällään, jos ei itse ymmärrä. Nyt nuo kommentit viestivätkin enemmän amatöörimäisestä puuhastelusta ja jälkikäteen nolosta ääntenkalastelusta.

Mikä meitä suomalaisia sitten oikein vaivaa? Miksi ihmeessä alkoholi on meille tabu? Miksi meillä ei voisi olla eurooppalaista juomakulttuuria? Viiniä saisi ruokakaupasta ja alkoholin hinta olisi samalla tasolla muun Euroopan kanssa. Eihän Ranskassakaan kai ihan rappiolla olla, vaikka alkoholi on vapaasti kaupoissa ostettavissa ja vieläpä ihan kohtuuhintaan. Olemmeko me ihan oikeasti niin metsäläisiä, että aina kun on tarjolla halpaa viinaa, niin sitä lotrataan sitten kunnolla ja siksi suitset on laitettava suuhun valtion taholta? Alkoholin haitat ovat varmasti kaikkien tiedossa, mutta onko holhoaminen siihen ratkaisu? Tuskin.

Sitä paitsi suomalaisten kova ryyppymaine on kuulemma vain silmänlumetta. WHO:n uuden raportin mukaan pelkistä Euroopan maista 13:ssa juodaan enemmän alkoholia asukasta kohti kuin Suomessa….

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta julkisti tiistaina Lahden kaupunkia koskevan talousarvioesityksensä seuraaville kolmelle vuodelle. Ykkösuutinen oli se, että Lahden talous on elpymässä viimevuotisen rajun sukelluksen jälkeen. Hyvä niin, sillä kaupunki teki viime vuonna vaatimattoman 30 miljoonan euron tappion. Toista samanlaista vuotta olisi ollut todella vaikea kestää.

Mitä on tapahtunut? Miten ihmeessä liki haudassa maannut Lahti on pääsemässä jaloilleen? Budjettikuria on ainakin kaupungin sisällä selkeästi tiukennettu ja nähtävästi henkilöstö on oikeasti saatu sitoutumaan säästötavoitteisiin. Joitakin turhia rakenteitakin on kenties saatu purettua. Jos joku kuvittelee, että tämä oli tässä ja tästä eteenpäin hommat toimivat kuin se kuuluisa junan vessa, niin väärässä on. Jotta budjetti saataisiin pysymään jatkossakin Myllyvirran esittämässä muodossa, on pidettävä kiinni kovista säästötavoitteista.

Tässä tilanteessa on selvää, että joitakin toimintoja ja palveluita joudutaan leikkaamaan. Yksi pakollinen veronkorotuskin on tulossa. Lahti aikoo nimittäin korottaa kiinteistöveroa ensi vuodelle. Kaupunginjohtajan mukaan korotus tuo kaupungille 6 miljoonan euron lisätulot.
Lisätulot ovat tarpeen, sillä valtion säästötoimet näkyvät suoraan kaupungin taloudessa. Pelkästään valtionosuuksien leikkaukset merkitsevät Lahdelle noin 20 miljoonan euron leikkausta vuodesta 2012 vuoteen 2015.

Ikävin asia on tietenkin se, että taloustavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdollista ilman henkilöstövähennyksiä. Vähennys on arviolta 500 työntekijää vuoteen 2017 mennessä. Vähennyksen väitetään perustuvan mahdollisimman pitkälti luonnolliseen vaihtuvuuteen ja sisäisiin siirtoihin, jotta lomautuksilta ja irtisanomisilta voitaisiin välttyä. Asian taustalla on myös edessä häämöttävä kuntaliitos. Lahden on ennen kuntaliitosta pyrittävä eroon ns. ylimääräisistä työntekijöistä, koska kuntaliitoksen astuttua voimaan, kuntien työntekijöille tulee 5 vuoden irtisanomissuoja. Ikävä kyllä, pelkään ettei henkilöstöä vähennetä pelkän luonnollisen poistuman kautta liki 10 prosenttia, vaan edessä on vielä niitä ikäviä irtisanomisiakin.

Jotta tämä kaikki ei olisi niin kauhean yksinkertaista, niin on todettava, että Lahti velkaantuu koko ajan lisää, sillä suunnitellut investoinnit ovat koko kolmivuotissuunnitelman ajan kovia. Suurimpina kohteina ovat pääterveysaseman uudistaminen sekä kouluinvestoinnit. Investoinnit vuonna 2015 ovat noin 80 miljoonaa euroa ja vuosina 2016-2017 noin 70 miljoonaa euroa.

Niin että jos Lahti sai kuin saikin nenänsä juuri ja juuri takaisin pinnalle sukelluksensa jälkeen, ei vielä kannata hengähtää helpotuksesta. Sitä varsinaista pelastuslauttaa, joka vie kuivalle maalle ei vielä ole edes näkyvissä. Jatkossa nähdään onko poliitikoilla ns. munaa pitää kiinni tiukoista säästötoimenpiteistä, varsinkin nyt kun vaalitkin jo kolkuttelevat ovella.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viikon iso uutinen Päijät-Hämeessä oli kuntaliitosäänestykset kuntien valtuustoissa. Äänestyksiä seurattiin Twitterin kautta yhtä innokkaasti kuin Pelicansin peliä radiosta. Yhtä lätkäerää vastasi kunkin kunnan äänestys. Kun koko peli eli äänestys kunnissa oli ohi, tuli aika tehdä yhteenveto koko pelistä tai tässä tapauksessa vetää johtopäätökset tuloksesta.

Yllättävän positiivisen vastaanoton liitosehdotus sai valtuustoissa, sillä Hollolan jo ennakkoon varman kieltäytymisen lisäksi saatiin ei-vastaus vain Iitistä. Sekin tosin vain yhden äänen enemmistöllä. Sen sijaan Lahti, Nastola, Kärkölä ja Hämeenkoski näyttivät kuuden kunnan liitokselle vihreää valoa. Koska pari kieltävääkin vastausta saatiin, tarkoittaa se sitä, että ajatus kuuden kunnan yhdistämisestä kaatui ja nyt on aika etsiä uusia vaihtoehtoja jatkoneuvotteluissa.

Kaikkien, varsinkin valtuustojen yllätykseksi mukana jatkoneuvotteluissa ovat myös Hollola ja Iitti, vaikka Salpauskunnasta kieltäytyivätkin. Kuuleman mukaan uudet neuvottelut saivat alkunsa enemmänkin ns. kahvipöytäkeskusteluista kuin virallisista neuvotteluista. Nyt esiin onkin noussut muutamia pienempiä liitosehdotuksia, joista neuvotelut ovat jo hyvässä vauhdissa. Lähtökohtana jatkoneuvotteluissa on kuntien omat halut liitoksiin eli kenen kanssa halutaan liittyä ja kenen kanssa ei, on se punainen lanka, jota nyt seurataan.

Ainakaan Lahden ja Nastolan yhdistymiselle ei pitäisi löytyä mitään esteitä. Se, miten Kärkölä ja Hämeenkoski saataisiin järkevästi osaksi Lahtea onkin sitten ongelmallisempi, koska yhteistä maarajaa ei kunnilla Lahteen ole. Tämäkään ei ole este, sillä Pohjanmaalta löytyy esimerkki, jossa Vähäkyrö liitettiin Vaasaan ilman yhteistä maarajaa.

Omasta mielestäni näin maalaisjärjellä ajateltuna Salpauskunnan savuaville raunioille olisi viisainta rakentaa kaksi kuntaa. Toisessa olisivat Hollola, Hämeenkoski ja Kärkölä ja toisen muodostaisivat Lahti ja Nastola. Iitti voisi halutessaan liittyä Lahteen, mutta ainakin omissa papereissani Iitti kuuluu Kymenlaaksoon ja siten olisi selkeämmin osa Kouvolaa kuin Lahtea. Eri asia on sitten kumpi on iittiläisille se pahempi peikko, Lahti vai Kouvola?

Ennustan, että nämä kaksi uutta kuntaa, jotka näistä neuvotteluista luultavasti syntyvät porskuttavat erillään noin viisi vuotta ja viimeistään vuoden 2021 tiennoilla aloitetaan taas kuntaliitosneuvottelut, jossa vihdoin kaikki nämä kuusi kuntaa yhdistetään. Olisihan sen voinut tehdä jo nyt, vai mitä?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi