Vielä muutama vuosikymmen sitten huijari saattoi kolkutella ovelle, kaupata ihmelääkettä torilla tai soittaa “varmana sijoitusvinkkinä” pidetyn tarjouksen lankapuhelimeen.

Ihmisiä on yritetty huijata niin kauan kuin ihmiset ovat käyneet kauppaa keskenään. Keinot muuttuvat, mutta perusajatus pysyy samana: herättää ahneus, kiire tai pelko ja saada ihminen toimimaan harkitsematta.

Digiaikana huijaukset ovat kuitenkin muuttuneet aivan uudelle tasolle. Enää ei tarvitse olla erityisen sinisilmäinen joutuakseen petetyksi. Nettihuijarit osaavat jäljitellä pankkien verkkosivuja, viranomaisten viestejä ja tunnettujen yritysten sähköposteja hämmästyttävän aidosti. Moni meistä on saanut tekstiviestin “paketin tullimaksusta”, “lukitusta pankkitilistä” tai “unohtuneesta laskusta”. Viesti näyttää uskottavalta, koska juuri uskottavuus on nykyhuijarin tärkein ase.

Erityisen huolestuttavaa on tekoälyn tuoma uusi ulottuvuus. Sosiaalisessa mediassa leviää videoita, joissa tunnetut poliitikot, urheilijat tai tv-kasvot näyttävät suosittelevan sijoituksia tai nopeita rikastumiskeinoja. Todellisuudessa kyse on tekoälyllä tuotetusta väärennöksestä. Ääni kuulostaa aidolta, ilmeet näyttävät oikeilta ja video on tehty niin taitavasti, että moni pysähtyy epäilemään vasta liian myöhään. Kun ennen sanottiin, että “kamera ei valehtele”, nykyään juuri kamera voi valehdella kaikkein vakuuttavimmin.

Huijauksissa vedotaan usein ihmisen perustunteisiin. Yksinäiselle tarjotaan rakkautta, taloushuolissa kamppailevalle helppoa rahaa ja kiireiselle nopeaa ratkaisua. Juuri siksi kuka tahansa voi joutua ansaan. Huijatuksi joutuminen ei ole merkki tyhmyydestä, vaan siitä, että vastassa on ammattimaisesti rakennettu petos.

Siksi tärkein suojamme ei ole teknologia vaan maltti. Vanha nyrkkisääntö toimii edelleen erinomaisesti: jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä on huijausta.

Nopeita voittoja lupaavat sijoitukset, ilmaiset palkinnot ja painostavat viestit kannattaa kohdata epäillen. Linkkiä ei pidä avata vain siksi, että viesti näyttää aidolta tai lähettäjä tutulta.

Myös yhteiskunnalla on vastuunsa. Pankkien, viranomaisten, koulujen ja median täytyy opettaa digikriittisyyttä yhtä vakavasti kuin liikennesääntöjä. Tekoälyn aikakaudella jokaisen on opittava kysymään: voiko tämä olla lavastettua?

Nettihuijarit kulkevat kintereillämme jatkuvasti. Täydellistä suojaa ei ole, mutta terve epäluulo on edelleen paras turvaverkko. Kun pysähtyy hetkeksi ennen klikkausta, voi säästää paljon rahaa, murhetta ja häpeää.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Omalähiö-lehden toimituksessa on eletty viime ajat historiallisia hetkiä. Lähes puolen vuosisadan ajan yksi osoite on ollut enemmän kuin työpaikka – se on ollut myös koti. Vanhempani Seppo ja Marja Salomaa hankkivat vuonna 1977 perheellemme uuden kodin Patomäentieltä. Olin itse silloin vasta 12-vuotias koululainen. Kyseessä oli koti, jossa oli mahdollista yhdistää myös pienyrittäjän arki, sillä perheemme asui alakerrassa, samalla kun yläkertaan rakentui piskuinen Omalähiön ”mediakeskus” ja toimisto. Pihavajaan mahtui mainiosti kirjapainon koko laitteisto.

Samassa osoitteessa on toiminut koko ajan myös Omalähiön kustannusyhtiö, Salomaan Kirjapaino, joka lähestyy jo kunnioitettavaa 70 vuoden ikää. Vaikka varsinainen kirjapainotoiminta päättyi 1990-luvun lopulla, sen perintö elää yhä lehden sivuilla: sitoutumisena laatuun, paikallisuuteen ja pitkäjänteiseen työhön.

Kotitalomme osoitteessa Patomäentie 10 onkin nähnyt niin lehden syntymisen, kasvun, muutokset kuin lukemattomat arjen tarinat, jotka ovat rakentaneet etelälahtelasista paikallisidentiteettiä vuodesta toiseen. Nyt, 49 vuoden jälkeen, on tullut aika kääntää sivua ja muuttaa uuteen osoitteeseen. Edessä on iso muutos, mutta samalla myös mahdollisuus kehittyä, unohtamatta kuitenkaan juuriaan.

Ensimmäinen muutto ei ole pelkkä logistinen operaatio. Se on myös tunteikas rajapyykki. Vanhat seinät kantavat mukanaan muistoja: kiireisiä painopäiviä, kahvipöytäkeskusteluja, naurua ja joskus huoltakin. Patomäentiellä lehti otti ensi askeleensa ja kasvoi osaksi alueensa arkea. Ei ole liioittelua sanoa, että moni juttu sai alkunsa juuri siellä – pienessä toimituksessa, jossa paikallisuus on ollut aina sydämen asia. On ollut hieno huomata, että Omalähiöllä on paikkansa myös lukijoidemme keskuudessa alueen omana lehtenä.

Uusi osoitteemme Launeenkatu 4 ei ole sattumanvarainen valinta. Oli alusta asti selvää, että Omalähiön koti säilyy Etelä-Lahdessa – siellä, missä sen lukijatkin ovat. Muutto ei siis vie lehteä pois juuriltaan, vaan pikemminkin vahvistaa niitä. Uudet tilat tarjoavat mahdollisuuksia kehittyä ja katsoa eteenpäin, mutta samalla ne kantavat mukanaan vanhan hengen.

Haikeus kuuluu tällaisiin hetkiin. Se kertoo siitä, että menneellä on ollut merkitystä. Mutta haikeuden rinnalla kulkee myös odotus. Uusi osoite merkitsee uusia alkuja, uusia tarinoita ja uusia kohtaamisia.

Omalähiö ei ole vain paikka kartalla. Se on yhteisö, joka elää ja muuttuu – aivan kuten lehtikin. Ja vaikka osoite vaihtuu, yksi asia pysyy: halu kertoa lukijoillemme juuri tämän alueen tarinoita, läheltä ja lämmöllä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi