Lahti ei ole vuosien varrella varsinaisesti kerännyt mainetta ja kunniaa kulttuurin saralla. Varmasti monet tuntevat Lahden urheilukaupunkina, Business Citynä tai viime vuoden ansiosta jopa ympäristökaupunkina. Onpa Lahti mainittu, ei niin mairittelevasti, jopa Suomen huumepääkaupunkina. Omaa taidemuseota on Lahteen yritetty saada jo vuosikymmenet siinä onnistumatta. Nyt kaikki muuttuu. Tällä viikolla saamme vihdoinkin Lahdessa röyhistää rintaamme myös kulttuurin puolella, kun vanhassa Mallasjuoman tehtaan tiloissa Päijänteenkadulla avataan uusi, upea taidemuseo Malva. Malvaa on etukäteen jo hehkutettu Helsingin Kiasman tai Amos Rexin tasoiseksi visuaalisten taiteiden museoksi, jossa käyminen todella kannattaa.

Tiedän että Lahdessa, niin kuin ihan joka ainoassa suomalaisessa kaupungissa, on olemassa kohtalaisen äänekäs lauma ihmisiä, joiden mielestä kulttuuriin satsatut rahat ovat täysin turhia. On kyse sitten sinfoniaorkesterista, teatterista, patsaista tai maalauksista, niin aina löytyy ihmisiä, jotka hämmästelevät hintaa, joka niihin on satsattu. Kulttuuri, varsinkin ns. korkeakulttuuri koetaan monesti pelkästään rikkaiden harrastukseksi, jossa ihastellaan kalliita taideteoksia shampanjalasi kädessä iltapukuun pukeutuneena. Teokset ovat lisäksi kuulemma sellaisia, että niitä tekisi pieni lapsikin. Joidenkin mielestä ainoa oikea kulttuuri on sellaista, joka elättää itse itsensä eli rahoitus löytyy sitä kautta, että taide kiinnostaa siinä määrin, että ihminen on valmis itse maksamaan siitä. Kulttuurin vieroksujien mielestä kulttuuriin ei saisi satsata yhteisiä varoja, vaan ne varat olisi sijoitettava kaupunkilaisten hyvinvointiin.

Näille kulttuuriskeptikoille voisin kertoa, että nimenomaan kulttuurin keinoin voidaan lisätä ihmisten onnellisuuden ja merkityksellisyyden tunteita, aktivoida ihmisiä etsimään uusia kokemuksia sekä pitämään mielensä virkeänä, joka on mielestäni tänä päivänä entistäkin tärkempää. Löytää jotain sellaista, jolla on merkitystä, asioita jotka ovat aidosti elämyksiä.

Kehoitankin lahtelaisia vierailemaan Malvassa ja tutustumaan upeaan visuaaliseen taiteeseen, jota museossa on pilvin pimein. Uskon, että moni ”taiteenvihaajakin” yllättyy positiivisesti. Taidetta ei tarvitse ymmärtää, usein riittää, että siitä saa jonkinlaisen kokemuksen. Se kaiketi on kaiken taiteen perusajatus. Antaa ihmisille ajateltavaa, elämyksiä ja erilaisia kokemuksia, on sitten kyse musiikista, kuvataiteesta tai visuaalisesta taiteesta. Tervetuloa Lahteen Malva.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla on eduskunnassa keskusteltu tiiviisti hallituksen turvallisuusselonteosta. Tuttavallisemmin kyseessä on siis selvitys siitä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon vai ei. Itse turvallisuusselonteko ei ota kantaa kumpaankaan suuntaan, mutta nyt kissa on vihdoinkin nostettu pöydälle ja luulenpa, että tulemme näkemään yllättävänkin nopeita ratkaisuja. Maailma on nyt nähnyt, ettei Venäjä kunnioita mitään sopimuksia ja siltä löytyy varmasti aina joku ”peruste ja oikeutus” sotatoimiin naapurimaissa. Mikään muu ratkaisu kuin Natoon liittyminen ei turvallisuusnäkökohdat huomioiden anna riittävää turvaa Suomelle. On turha kuvitella, että Venäjän sanaan voisi luottaa jatkossakaan, kun se haaveilee takaisin Neuvostoliiton suuraikoihin ja Venäjän keisarikunnan rajoihin vuodelta 1914.

Kun Suomi hakee, toivottavasti mahdollisimman pian, Natoon, kaikkien nykyisten Nato-maiden täytyy hyväksyä Suomen jäsenyys. Yhdenkin maan vastustus voi kaataa koko hankkeen. Eniten epäilyksiä on ollut Unkarin suhteen, mutta presidentti Niinistö ehtikin jo asiaa kyselemään Unkarin presidentiltä, jolta tuli välitön tuki Suomen hakemukselle.
On puhuttu, että Naton jäsenenä Suomeen tulisi Nato-tukikohtia ja ydinaseita. Tämä ei ole totta, ellei Suomi itse sitä pyytäisi. Riippuu paljon Suomesta itsestään, millaista Nato-joukkojen läsnäoloa Suomi pyytäisi. Toinen harhaluulo on se, että jatkossa varusmiehiämme lähetettäisiin ympäri maailmaa Naton eri operaatioihin. Tämäkin luulo voidaan tyrmätä, sillä Suomi päättäisi edelleenkin niistä operaatioista, joihin sotilaita lähettää. Toki liittokunnan jäsenenä Suomelta odotettaisiin osallistumista Naton yhteiseen toimintaan. Varusmiehet ja reserviläiset eivät joutuisi sotimaan Suomen rajojen ulkopuolelle, vaan tähän käytettäisiin ammattisotilaita tai vapaaehtoisia reserviläisiä, kuten kriisinhallintaoperaatioissa on toimittu tähänkin asti.

Yksi iso kysymysmerkki ilmassa vielä on, nimittäin se mitä Ruotsi tekee? Eli kun Suomi jättää jäsenhakemuksensa, seuraako Ruotsi varmasti perässä? Naapurimaassakin asiaa kiirehditään, sillä Ruotsissa selvitys maan turvallisuuspoliittisesta linjasta pyritään saamaan valmiiksi jo 13.toukokuuta mennessä, kun aikaisempi deadline oli toukokuun loppu.
Jos Suomi ja Ruotsi menevät yhtä aikaa Natoon, jäseninä olisivat kaikki pohjoismaat. Samalla syntyisi puolustus- ja turvallisuuspolitiikan kannalta todella vahva ja yhtenäinen Nato-Pohjola. Ilman Ruotsia Suomi liittyisi samaan viiteryhmään kolmen Baltian Nato-maan eli Viron, Latvian ja Liettuan kanssa. Ei huono, muttei paras vaihtoehto.

Venäjä tulee reagoimaan vahvasti Suomen ja Ruotsin mahdollisiin jäsenhakemuksiin. Sotilaallista vastausta tuskin nähdään, mutta iso kirjo erilaisia häirintä- ja pelotteluyrityksiä tullaan näkemään. Käsillä on se historiallinen hetki, kun Suomi lopullisesti irtoaa Venäjän vaikutuspiiristä. Pitää kuitenkin muistaa, ettei Venäjä siirry Nato-jäsenyyden ansiosta pois naapuristamme ja se, että meillä on edelleen yli 1300 kilometriä yhteistä rajaa. Jatkossa se on myös Naton ja Venäjän välinen raja.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomi ja Ruotsi pähkäilevät tällä hetkellä historiansa ehkä suurimman kysymyksen äärellä. Natoon vai ei? Onko meillä olemassa muita vaihtoehtoja? Joka päivä näyttää yhä vahvemmin siltä, että niin Suomi, kuin Ruotsikin tulevat jättämään hakemuksensa lähiaikoina. Sen jälkeen, kun hakemus Natoon on jätetty, olemme Venäjän suhteen kaikkein turvattomimmassa ja vaarallisimmassa tilanteessa ns. välitilassa, johon luultavasti Venäjä tulee jollain tavalla reagoimaan. Itse asiassa se on nyt jo selkeästi reagoinnut Nato-kannatuksen nousuun maassamme lisäämällä venäjämielisiä päivityksiä ja valheita some-maailmaan. Sosiaalisessa mediassa on mm. tällä viikolla kohistu videosta, jossa venäläisiä ohjusalustoja liikkuu Helsinki-tienviitan vieressä tai englanninkielisistä tviiteistä, joissa kerrotaan, että Suomessa hyväksytään lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Nämä ovat juuri malliesimerkkejä siitä, miten suomalaisia halutaan hämmentää, pelotella sekä mustamaalata maailmalla.

Suomalaisia on viime aikoina toistuvasti varoiteltu kyber- ja hybridivaikutusyrityksistä, jotka tulevat itärajan takaa. Koska naapurissamme on maa, joka on sodassa, voidaan jättää nuo kaikenmaailman hybridit ja kyberit omaan arvoonsa ja puhua suoraan propagandasta, jota suolletaan entistä enemmän meidän suomalaisten sosiaaliseen mediaan ja nettiin. Tarkoituksena on peloitella ja uhkailla suomalaisia, ettemme uskaltaisi edes keskustella Natosta. Myös eripuraa yritetään kansamme keskuuteen kylvää, sillä kansaa, joka tappelee keskenään, on helpompi hallita. On erittäin tärkeää, että liittymisestä Natoon päätetään vain ja ainoastaan Suomessa, ei Moskovassa, eikä missään muuallakaan.

Paljon propagandaa suoltavat Venäjän omat trollitehtaat, mutta on ollut ikävä huomata, että maastamme löytyy vielä tämän lisäksi aivan liikaa ns. hyödyllisiä idiootteja, jotka jakajat näitä trollitehtaiden uskomattomia venäläisvalheita tosina. Lisäksi meiltä löytyy ihan omastakin takaa niitä, jotka uskovat Venäjän propagandaa tai saavat toimintaansa rahoituksen Venäjältä.

Olemme tottuneet jo viime vuosien aikana jatkuviin valeuutisiin aiheesta jos toisestakin netissä ja somessa, mutta nyt ollaan jo muutamaa askelta vakavammassa paikassa. Kysymys on yksinkertaisesti venäläisten sotapropagandasta, jonka tarkoitus on aiheuttaa pelkoa, hämmennystä ja eripuraa maahamme. Näitä Venäjän trollitehtaiden uutisia ei kannata jakaa eteenpäin edes vitsinä. Jos jakaa, on syytä kertoa, ettei tämä ”uutinen” pidä paikkaansa, sillä aina on olemassa joku, jonka medialukutaito on hakusessa ja kyseinen valhe saattaa mennä perille totena.

Älä siis ole Putinille hyödyllinen idiootti ja osallistu Venäjän info-operaatioon jakamalla tai kommentoimalla Venäjän somessa levittämää materiaalia.
Päätetään ihan itse mikä on parasta Suomelle ja sen kansalle.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hieman iäkkäämmät lukijamme saattavat muistaa Lahden Reippaan ja Kuusysin kulta-ajat 70- ja 80-luvuilta. Aika jolloin Lahdesta tuli Suomen kovimmat futarit. Kisapuisto täyttyi tuhansista katsojista ja vääntö paikallispelissä oli hurjaa. Lahdessa oli elämän ja kuoleman kysymys se, oletko Reippaan viirupaita vai Kuusysin valkopaita. Välimallia ei ollut, puoli piti valita. Tämmöinen vanha futisnostalgikko muistelee kaiholla noita aikoja. Viimeisin futismestaruus Lahteen tuli vuonna 1991 ja hopeaakin vielä seuraavana vuonna jälkilämmöillä. Siis yli 30 vuotta sitten! Sen jälkeen alkoi lahtelaisfutiksen alamäki ja alakulo, jota fuusioseura FC Lahti ei ole onnistunut pysäyttämään kuin hetkellisesti. Lähinnä kyseessä on ollut viivytystaistelu, jossa on odotettu Kisapuiston stadionia kuin kuuta nousevaa pelastamaan lahtelainen huippujalkapalloilu.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että stadion myös saadaan, mutta aikaisintaan vasta vuonna 2024. Siihen asti pitää pyristellä nykyisillä resursseilla, jotka eivät todellakaan kummoiset ole. Suorastaan käy sääliksi FC Lahtea, jonka pitäisi tehdä jalkapallobisnestä näissä nykyisissä olosuhteissa. Tästä saimme hyvän esimerkin, kun kauden odotettu kotiavaus tänä perjantaina piti siirtää Vaasaan. Kyllä, luit oikein, Vaasaan! Syynä se, että hiihtostadionin nurmi ei ole pelattavassa kunnossa ja varakentäksi nimetty Valkeakosken kenttä on jo varattu. Veikkausliigassa kun pelaa viisi muutakin joukkuetta luonnonnurmella, joita ei takatalven vuoksi kuntoon vielä saada. Samalla voidaan kysyä, että kenelle tämä tuli yllätyksenä, kun vielä pari viikkoa sitten hiihtostadionin kentän poikki meni hiihtolatu?

Mielestäni on ihan sama olisiko peli siirretty Valkeakoskelle tai Vaasaan, niin pieleen meni. Kyseessä on nolo imagotappio lahtelaiselle jalkapallolle. Kotiavaus tulee pelata kotikentällä. Moni on ihmetellyt miksei Kisapuiston nykyinen tekonurmi kelpaa pelipaikaksi. Vielä vuonna 2019 Kisapuisto kelpasi erikoisluvalla varakentäksi, muttei enää. Kuka lie on se henkilö, joka on vastuussa siitä, että vuonna 2017 asennettu tekonurmi ei ole enää liigakelpoinen vuonna 2022? Saatiinko Sulo Vilenin -tapaan niin halvalla, että oli pakko ostaa huono tekonurmi vai onko kyseessä vain puhtaasti osaamattomuus? Melkoista amatöörien puuhastelua ja rahantuhlausta sanon minä.

Itseäni on jo pitkään ihmetyttänyt, miksi Veikkausliigan pelit on ripoteltu pitkin viikkoa sinne tänne. Eikö liigan olisi helpompaa markkinoida kokonaisia kierroksia? Pelipäiviksi aina keskiviikko tai lauantai. Ja jokainen joukkue pelaisi aina sen yhden pelin joka viikko. Nyt esimerkiksi parhaaseen kesäaikaan kesäkuussa FC Lahti pelaa kokonaista kaksi peliä, joista kumpikaan ei ole edes kotipeli. Eikö näitä huhtikuun ja lokakuun pelejä, jolloin kentät ovat kuralammikoita, olisi ollut helppo aikatauluttaa nimenomaan kesä-elokuulle? Ei varmasti ole helppo yhtälö, mutta sellainen lähtökohta olisi suotavaa, että edes yritettäisiin saada pelit pääosin kesäkeleille. Uskon että seurojen talouskin kiittäisi, sillä kumman futismatsin luulette kiinnostavan maksavaa yleisöä enemmän; huhtikuinen kuralätäkkö-futis talvisäässä vai kuulas kesäinen ilta parinkymmenen asteen lämmössä loistokuntoisella kentällä?

Vaikka lahtelaisen futisfanin elämä onkin välillä silkkaa tuskaa ja epätoivoa, niin silti: Oi Lahti on!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lakko on usein se viimeinen keino, jolla työntekijät voivat vauhdittaa jumiutuneita palkkaneuvotteluja. Tällä hetkellä Suomea puhuttaa kaksi lakkoa. UPM:n paperityöläisten lakko ja pikkuhiljaa käynnistyvä hoitajalakko. Paperityöläisten lakko on kestänyt jo kolme kuukautta, mutta mitään suurta haittaa siitä ei ole vielä ollut tavalliselle kaduntallaajalle. Metsäteollisuuden mukaan paperityöntekijä ansaitsee Suomessa kolmivuorotyöstä noin 5100 euroa kuukaudessa. Mielestäni aika hyvä palkka, vaikka kolmivuorotyöstä onkin kyse. Ala ei vaadi pitkiä opintoja, mutta ilmeisesti alalla on ollut riittävästi vääntövoimaa jo vuosikaudet palkkaneuvotteluissa, sillä onhan paperi ollut aina yksi Suomen ykkösvientiartikkeleista. Ja kun maksajana on yksityinen taho, niin hieman huono on mennä väittämään, että paperimiehet ovat ylipalkattuja. Se maksaa kellä on rahaa ja paperiteollisuudella sitä tuntuu vielä olevan.

Entäpä sitten hoitoala? Myös sote-ala on nyt lähtenyt lakkoilun tielle. Kunta-alan sote-työehtosopimuksen piiriin kuuluvat muun muassa sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, perus- ja lähihoitajat, fysioterapeutit sekä sosiaalityöntekijät jokaisesta Suomen kunnasta ja kuntayhtymästä. Tavalliselle kaduntallaajalle hoitajalakko tulee näkymään enemmän kuin paperimiesten lakko, sillä leikkaussaleja suljetaan ja kiireettömiä leikkauksia siirretään. Myös kiireettömät hoidot perutaan ja tutkimusaikoja lykätään lakonjälkeiseen aikaan. Tähän työehtosopimukseen kuuluvien kokonaisansio oli lokakuussa 2020 keskimäärin 3 093 euroa. Ja kolmivuorotyöstä usein on tässäkin kyse.

Eri aloja ja niiden palkkoja ei pitäisi vertailla, sillä kaikki työ on tärkeää. Silti tämä nykyinen tilanne saa ainakin allekirjoittaneen liputtamaan nimenomaan hoitajien puolesta. Kaksi vuotta ovat poliittiset päättäjät ja käytännössä koko yhteiskunta kiitellyt kilvan hoitohenkilökuntaa, joka on ollut koronan vuoksi suunnattomassa paineessa. Alalta on lähtenyt huonon palkan ja huonojen työolosuhteiden vuoksi paljon väkeä viimeisten vuosien aikana ja paine työssä on noussut monin paikoin sietämättömäksi. Olemme suunnattomassa kiitollisuuden velassa näille sote-alan sankareille, mutta nähtävästi palkassa se ei saa näkyä. On aika ihmeellistä, että jotain alaa osataan arvostaa hyvillä palkoilla ja sitten hoitoalan arvostus jää pelkästään kauniisiin kiitospuheisiin. Kiitospuheet ovat kivoja, mutta niillä ei kukaan elä.

Nyt jos koskaan, on aika nostaa hoitotyön arvostus sille kuuluvalle paikalle. Ihmisille, jotka huolehtivat meidän terveydestämme pitää yksinkertaisesti maksaa parempaa palkkaa. Rahat on nyt kaivettava jostain ja se on oltava poliitikkojen prioriteetti numero yksi. Kauniit kiitospuheet on muutettava nyt materiaksi. Muuten nuo kauniit kiitospuheetkin muuttuvat turhaksi lässytykseksi. Hoitotyö ei todellakaan saa olla mikään huonopalkkainen paskaduuni, sillä nämä ihmiset huolehtivat meidän kaikkien terveydestä ja hyvinvoinnista ja on syytä muistaa, että ilman terveyttä meillä ei ole oikein mitään muutakaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi