Presidentinvaaleissa kävi juuri niin kuin gallupit olivat ennustaneet. Sauli Niinistö valittiin jatkokaudelle ylivoimaisesti. Vaalit ratkesivat historiallisesti jo ensimmäisellä kierroksella, kun istuva presidentti nappasi yli 62% äänistä. Kaiken kaikkiaan liki 1,9 miljoonaa suomalaista oli sitä mieltä, että presidenttiä ei tässä kohtaa vaihdeta. Voittomarginaali lienee länsimaisessa kulttuurissa historiallisen suuri. Tuskinpa edes Kekkonen olisi tämän suurempaa äänimäärää kerännyt aikoinaan? Tätä suuremmalla äänenvyöryllä valitaan presidentit yleensä vain diktatuureissa, joissa vaalit eivät oikeasti ole vapaat. Meillä ne olivat, joten todella vahvan mandaatin Niinistö kansalta vaaleissa sai.
Vaaleja on tulkittu mediassa monella tavalla. Yleisimmin on kuitenkin todettu, että kyseessä olivat henkilövaalit, joissa puoluepolitiikka ei näytellyt kovinkaan suurta osaa. Niinistö keräsi äänensä niin oikealta kuin vasemmaltakin, keskustaa unohtamatta. Nähtävästi Niinistö on onnistunut nostamaan itsensä päivän politiikan yläpuolelle kansan arvostamaksi arvojohtajaksi. Monet totesivatkin, että Sauli Niinistö on hoitanut työnsä yksinkertaisesti niin hyvin, ettei hyvää kannata vaihtaa.
Jo etukäteen näytti selvältä, että monelle puolueelle kyseessä olivat vaalit, joita ei voi voittaa, mutta mukana on pakko olla. Pelkkä mukana oleminen tuntui monelle ehdokkaalle riittävänkin, sillä Niinistöä ei vaalikeskusteluissa oikeastaan kunnolla edes haastettu. Väyrynen kyllä parhaansa yritti, mutta melkoiseksi sanahelinäksi ja omien kirjojen ja mukien mainostukseksi haasto usein jäi. Moni tuntui olevan mukana mielessään seuraavat eduskuntavaalit. Saattoipa muutama ehdokas olla matkassa ajatuksenaan pohjatyön tekeminen jo vuoden 2024 presidentinvaaleihin. Koska Niinistöä ei voi silloin enää presidentiksi äänestää, täytyy presidentti löytyä jostain muualta.
Keitä sitten olisivat presidenttiehdokkaat vuonna 2024? Nykyisistä ehdokkaista voisivat mukana ehkä olla Huhtasaari, Haatainen ja Kyllönen. Pienin varauksin myös ehkä Haavisto, eikä Väyrystäkään koskaan kannata aliarvioida. Voisiko joku näistä edellä mainituista saada yli puolet kansasta äänestämään itseään? No, onhan tässä kuusi vuotta aikaa kerätä kannuksia tai etsiä ehdokasta, jolla olisi kannatusta yli puoluerajojen Niinistön tapaan. Luulenpa, että isot puolueet ovatkin jo aloittaneet kartoituksen mahdollisista presidenttiehdokkaista vuodelle 2024. Ja silloin ei ehkä puhutakaan enää niin puolueisiin orientoinuneista ehdokkaista.
Vaikka nämä vaalit selkeästi henkilövaaleiksi luettaisiinkin, niin puolueille vaali antoi kuitenkin varmasti ajateltavaa. Keskustan ja SDP:n ehdokkaiden kannatus jäi todella alhaiseksi. Näyttääkin siltä että puoluekannatuksen ydin on näissä puolueissa vain 3-4 % tasolla. Se on todella vähän, kun molemmat puolueet vetävät eduskunta- ja kuntavaaleissa 15- 20% kannatuksia. Vaikuttaa siis siltä, että puolueiden äänestäjistä suurin osa voi liikkua ja vaihtaa väriä, kunhan löytyy tarpeeksi hyvä ja valovoimainen ehdokas. Seuraavat eduskuntavaalit tulevat pitkälti näyttämään sen, ovatko tulevaisuuden vaalit jatkossa enemmän henkilö- kuin puoluevaalit ja onko poliittinen kenttä vanhoine puolueineen muuttumassa lopullisesti.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi