Kokoomuslainen kansanedustaja Susanna Koski päätti sitten vauhdittaa puolueensa alamäkeä osoittamalla A-Studion Kuplat-sarjassa mitkä ovat hänen arvonsa tämän päivän yhteiskunnassa. Sen sijaan, että Koski olisi osoittanut edes auttavasti empatiaa pitkäaikaistyötöntä kohtaan, onnistui hän sen sijaan osoittamaan vain oman ylimielisyytensä ja kylmyytensä. Monet suomalaiset ovatkin olleet totaalisen pöyristyneitä Kosken ylimielisestä käytöksestä. Itse en ole pöyristynyt, lähinnä vain surullinen, sillä tämä osoittaa sen, että jotkut päättäjämme ovat totaalisen irrallaan siitä, mitä yhteiskunnassamme tänä päivänä tapahtuu.
Niille jotka ihmettelevät nyt, mistä oikein on kysymys, niin tässä lyhyt kertaus tapahtuneesta: Pitkäaikaistyötön Anna-Maija Tikkanen ja kansanedustaja Susanna Koski (kok.) tapasivat viime syksynä A-Studion Kuplat-sarjassa. Silloin kansanedustaja Susanna Koski liikuttui, kun hän kuuli köyhän työttömän Anna-Maija Tikkasen tarinan. Toukokuussa he tapasivat uudestaan ja tällä kertaa oli toinen ääni Kosken kellossa. Koski oli omien sanojensa mukaan saanut paljon palautetta ohjelman jälkeen kansalaisilta, että toimeentulotuella pärjääkin itse asiassa vallan mainiosti. 491 euroa kuussa onkin siis vallan riittävä summa, varsinkin silloin kun ei tee yhteiskunnan eteen mitään. Elää siis Kosken ajatusmaailman mukaan loisena.
Pitkäaikaistyötön Tikkanen sairastaa nivelkipuja aiheuttavaa reumasairautta fibromyalgiaa sekä keuhkoahtaumatautia ja diabetestä. Lisäksi hän kärsii lukuisista allergioista. Huono toimeentulo estää mm. tietokoneen hankinnan ja filosofian maisteriksi lukenut Tikkanen totesikin, että maailma on mahdollisuuksia täynnä, mutta kun hänellä on näitä terveydellisiä, rajoitteita. ”Meillä kaikillahan on rajoitteita”, Koski totesi tähän kylmästi ja ehdotti, että Tikkasen tulisi tehdä etätöitä ja miettiä tarkemmin, miten vähät rahansa käyttäisi.
Se, että kansanedustaja, jonka kuukausipalkka on 6510 euroa ( ilman kulukorvauksia), ei ymmärrä työttömän arkea, on tietyllä tavalla ymmärrettävää, mutta kyllä tavallisen ihmisten arjen kohtaaminen tekisi hyvää kansanedustajallekin. Mielestäni se kuuluu osana kansanedustajan tehtävään, että osaa samastua erilaisissa tilanteissa elävien ihmisten elämään. Sieltä oman kuplan sisältä tulisi edes joskus pyrkiä ulos, katsomaan miltä se maailma näyttää toisten silmien läpi katsottuna. Mitäpä jos minä olisinkin tuossa tilanteessa? Toisaalta, jos on eduskunnassa edustamassa hyvin toimeentulevia, kylmiä empatiavajakkeja, niin silloin sieltä kuplasta ei kannatakaan astua ulos.
Jos minä olisin Petteri Orpo, lähettäisin kansanedustaja Kosken pikaisesti johonkin mediaesiintymiskurssille, jossa hänelle voitaisiin opettaa mitä on empatia ja toisen ihmisen kuunteleminen. Jos se ei onnistu, niin edes puolueen maineen vuoksi, olisi Kosken opeteltava edes näyttelemään empaattista. Nyt Koski on kuin norsu politiikan posliinikaupassa ja oppositio kiittää. Tiettävästi oppositiopuolueissa harkitaankin jo kunniamerkin ojentamista Koskelle hyvin tehdystä myyräntyöstä opposition hyväksi.
Vahvasti epäilen, ettei Koskella riitä kykyä asettua kenenkään muun kenkiin kuin omiinsa, joten Tikkanen ja Koski tulevat elämään jatkossakin omissa kuplissaan. Sääli. Toivottavasti eduskunnastamme ei löydy näitä susannakoskia tämän enempää.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi