Meille kaikille niin rakas Lahti-kaupunki on jälleen kerran ”kunnostautunut”. Kaikille on jo tähän mennessä vuotta selvinnyt se, että Lahti on yhtä aikaa sekä akuutissa että kroonisessa rahapulassa. Sen vuoksi kaupungin pitääkin etsiä säästöjä joka puolelta, jotta budjetti saataisiin pysymään edes jollain tavoin ruodussa. Tosin se budjettikin tehtiin jo valmiiksi miinusmerkkiseksi, joten syvällä uidaan.
Jotta säästäminen olisi vielä vähän vaikeampaa, ovat rakkaat virkamiehemme päättäneet hypätä mukaan säästötalkoisiin. Tällä viikolla nimittäin saimme kuulla, että Mariankadulle asennettu jouluvalaistus uusitaan jo ennen käyttöönottoaan. Puihin tuleva led-valoketju vaihdetaan kuulemma lämpimämmän väriseksi ja valoteholtaan hillitymmäksi. Syy vaihtamiseen on siis se, että valot ovat liian kirkkaat, eivätkä oikein istu valmiina olevaan valaistukseen.
Ihan ensimmäiseksi itselleni tulee mieleen, että eikö tämän kaamoksen keskelle nimenomaan kirkkaat valot olisivat olleet ihan hyvä ratkaisu? Olisikohan tämän asian voinut miettiä etukäteen, siis ihan ajatuksen kanssa? Olisikohan joku valosuunnittelun ammattilainen kannattanut ottaa mukaan tähän projektiin? Tai edes kysyä neuvoa asiantuntijalta?
Nyt kun amatöörit lähtivät puuhastelemaan, on lasku sen mukainen. Hintaa tälle valojen vaihtamiselle tulee vaatimattomasti yli 50 000 euroa, mutta ei hätää, kyllä me lahtelaiset veronmaksajat sen mielellämme maksamme. Maksoimmehan senkin, kun viime kesänä Rautatienkadun jalkakäytävän levennys meni uusiksi liian korkean reunakiven vuoksi. Liekö ollut sama porukka sillonkin suunnittelemassa, kuin nyt tässä Mariankadun valo-casessa?
Lahdessa on vahva tekemisen kulttuuri. Jopa niin vahva, että kaikki hommat tehdään täällä vähintään kahteen kertaan. Koulujen remontit tehdään moneen kertaan, Aleksia kaivetaan vähän väliä jne. Kuten LE-Sähköverkon rakennuttaja Jyrki Ojala erittäin osuvasti maakuntalehtemme sivuilla totesi, että tässä kaupungissa on monta tahoa, jotka eivät tiedä toistensa tekemisistä. Toisin sanoen oikea käsi ei tiedä, mitä vasen käsi tekee. Olisiko tässä jonkinlaisen koordinoinnin paikka? Tosin Lahdessa tuokin tehtäisiin niin, että perustettaisiin uusi koordinaattorin kallispalkkainen virka, johon sitten palkattaisiin joku kiva tuttu saunakaveri, jolla ei ole mitään edellytyksiä selvitä vaadittavasta työstä.
Monessa yksityisessä yrityksessä tuollaisesta lisämenoerän tuottamisesta saisi yksinkertaisesti kenkää. Sen sijaan tästä kalliista mokasta ei kukaan virkamies loppujen lopuksi ota vastuuta, eikä ketään varmuudella eroteta. Tuskinpa edes nuhdellaan. Sattuhan näitä. Ainahan voi virheen sattuessa käydä kaupunkilaisten lompakolla. Se piikki kun on aina auki.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi