Tällä viikolla jälleen yksi koulu liittyi mukaan pitkään listaan nimeltä ”Homeongelmista kärsivät lahtelaiskoulut”. Mukkulan koulu on uusin tulokas Renkomäen, Salinkallion, Tiirismaan, Kasakkamäen, Kunnaksen ja Kivimaan koulujen lisäksi, jotka ovat viimeisen vuoden sisään todettu olevan käyttökelvottomia rakennuksia käyttötarkoitukseensa. Tähän kun lisätään vielä se, että viime vuonna valmistuivat Liipolan ja Jalkarannan uudet monitoimitalot, jotka rakennettiin jo purettujen koulurakennusten tilalle, alkaa Lahden koulurakennusten koko kuva kaikessa karmeudessaan hahmottumaan. Erilaisiin peruskorjauksiin, remontteihin ja uudisrakentamiseen arvioidaan parin seuraavan vuoden aikana kulutettavan noin 150 miljoonaa euroa, puhumattakaan siitä kuinka monta kymmentä miljoonaa euroa tämän lisäksi on erinäisiin remontteihin jo käytetty viime vuosina?

Mikä mättää kysyy varmasti moni. Miten on mahdollista, että jo 20-30 vuotta vanhat rakennukset ovat homeessa tai miksi remontit tuntuvat toinen toisensa perään epäonnistuvan. Kuka Lahdessa valvoo tämän, sanalla sanoen surkean, julkisen rakentamisen laatua? Vastuussahan on Lahden Tilakeskus, jonka tehtävä on määritelty seuraavasti: ”Lahden Tilakeskus huolehtii kaupungin omistamasta kiinteistö- ja tilaomaisuudesta, sen arvosta, tuottavuudesta, tehokkaasta käytöstä ja kehittämisestä.” Onko tilakeskuksen henkilöstö sitten tehtäviensä tasalla ja tarpeeksi ammattitaitoista tällaista työtä tekemään? Lyhyesti sanottuna ei, jos katsotaan tuota alussa olevaa pitkää koulujen listaa, joissa sisäilmaongelmia ilmenee. Minkäänlaista näyttöä ei siitä ole, että tämä tilanne tulisi muuttumaan parempaan suuntaan, päinvastoin. Kun valvonnasta vastaa sama porukka, on vaarana, että nämä uudetkin koulut ovat homeessa ennen kuin huomaammekaan.

Kuntapuolen kiviriippana on hankintalaki, jossa laadun lisäksi vaikuttaa hinta. Niinpä rakennushankkeissa kaupungin onkin usein helpompi valita se kaikkein halvin vaihtoehto tarjouksista. Halvin vaihtoehto on ikävä kyllä harvoin se laadukkain ja pian ollaankin taas korjaamisen ja remontoinnin oravanpyörässä. Missä on rakentajan vastuu työstään? Onko kukaan koskaan huomannut, että joku taho olisi nostanut kätensä ylös virheensä merkiksi, kun taas yksi koulu on homeessa? Olisiko tässä kohtaa hyvä miettiä järjestelmää, jossa rakennusfirma ottaisi vastuun remontoimansa kohteen huollosta pariksi vuosikymmeksi eteenpäin. Tällöin valvonta olisi kyseisellä rakentajalla, ei kaupungilla. Silloin saattasi jälkikin olla parempaa, kun rakentaja tietäisi, että lisäkulut jatkoremonteista lankeaisivat maksettavaksi yrityksen omasta pussista.

Eniten allekirjoittanutta hirvittää se, että kärsijöinä ovat lapset ja nuoret. Altistuminen sisäilmaongelmille jo nuorena voi tarkoittaa jopa loppuelämän kestoista taistelua erilaisia allergioita ja astmaa vastaan, puhumattakaan muista terveysongelmista. Tutkimuksen mukaan koko maan mittakaavassa merkittävien kosteus- ja homevaurioiden terveyshaittakustannukset ovat 450 miljoonaa euroa vuodessa. Ja kaikki vain sen vuoksi, että tänä päivänä rakennustyömailla tehdään aivan liikaa sutta ja sekundaa samalla kun valvonta on puutteellista.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi