Kuukausi: marraskuu 2025

Tänään perjantaina se sitten vihdoinkin on täällä. Niin että mikä? No, se kaikkien kovasti odottama Black Friday tietenkin! Vielä kun joku selvittäisi, että mikä ihmeen juhlapäivä se Black Friday oikein on. Onko kyse mustien kansalaisoikeuksista vai mistä ihmeestä? Sen verran on tuota päivää kaikissa mainoksissa hehkutettu, että piti oikein ottaa selville, mitä tämä Black Friday oikein on ja miksi se on niin merkittävä, että tällä viikolla sitä hokevat kaikki.

Aina luotettava Wikipedia kertoo näin: Black Friday on kiitospäivän jälkeinen päivä eli marraskuun neljännen torstain jälkeinen perjantai, ja sitä pidetään Yhdysvalloissa kauppojen joulusesongin avauspäivänä. Black Friday on kaupoille vuoden suurin yksittäinen ostospäivä, ja ne myyvät erilaisia tuotteita alennettuun hintaan. Kaupat avaavat ovensa normaalia aikaisemmin, yleensä viideltä tai kuudelta, ja ne pysyvät avoinna jopa iltayhteentoista asti. Vuosittain amerikkalaiset kuluttavat päivän aikana kymmeniä miljardeja dollareita.

Nimitys Black Friday juontaa juurensa Philadelphiaan 1950- tai 1960-luvulle. Tuolloin kiitospäivän jälkeistä päivää alettiin kutsua mustaksi johtuen vilkkaasta liikenteestä, joka työllisti poliisia. Myöhemmin termi levisi ympäri Yhdysvaltoja, ja sen merkitys yhdistettiin kirjanpidossa käytettäviin väreihin. Alkuvuosi on useille kaupoille vielä tappiollista eli tilinauhoissa punaista, mutta Black Fridaysta eteenpäin tehdään voittoa – eli mustalla kirjattavaa tulosta.
Suomeen Black Friday rantautui ensimmäistä kertaa kunnolla vasta kymmenisen vuotta sitten. Sen myötä tehdyt internetostokset ovat kasvaneet Suomessa moninkertaisiksi. Viime vuonna suomalaiset hyödynsivät Black Friday-tarjouksia eniten viihdetuotteissa, harrastus- ja urheiluvälineissä sekä vaatteissa ja kengissä. Myös elektroniikkaa myytiin Suomessa paljon.

Erona Yhdysvaltoihin, jossa melkein kaikki hinnat ovat alennettuja, Suomessa alennus koskee yleensä vain yhtä tai kahta ns. sisäänheittotuotetta. Toinen merkittävä ero löytyy siitä, että Yhdysvalloissa torstai on vapaapäivä eli kiitospäivä. Monet kaupat ovat kiinni, ja tarjoukset alkavat joko torstai-iltana tai perjantaina. Suomessa ei ainakaan vielä vietetä kiitospäivää, mutta eiköhän sitäkin päästä vielä jossain vaiheessa juhlimaan, jotta saadaan kalenteriin lisää juhlapäiviä ja niihin läheisesti liittyvää käsittämätöntä ostovimmaa.

Eli lyhyesti sanottuna Black Friday on kauppiaiden keksimä superhyperalennusostopäivä, josta voidaan katsoa joulunajan ostoshuuman alkavan. Muinaiset foinikialaiset mainitsivat kaiken muun, paitsi purjehduksen olevan turhaa, mutta tänä päivänä purjehdus voitaneen korvata sanalla kaupanteko. Jään mielenkiinnolla odottamaan milloin meille markkinoidaan seuraava superostopäivä ja minkä värinen se sitten on?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla on Suomessa ollut tasan yksi puheenaihe. Verotulot. Kerran vuodessa me kansalaiset pääsemme oikein joukolla ihmettelemään toistemme tuloja ja veroja. Itse en oikein ymmärrä mitä iloa moisesta mahdollisuudesta on. Jokainen on ansainnut omat tulonsa työnteollaan ja turha niistä toisen tuloista on kateellinen olla. Toisaalta tirkistelymahdollisuus toisten elämään ja tulotasoon taitaa olla oiva katalysaattori meidän suomalaisten niin usein harrastamalle kateuskeskustelulle. Kahvipöydissä ihmetellään, että miten tuokin noin paljon saa tai sitten ollaan vahingoniloisia kun se leuhka naapurinmies ansaitseekin vähemmän kuin minä. Mediassa verotiedoista revitään kaikki irti. Otsikot kirkuvat joka vuosi sitä, kuka on minkäkin alan palkkakunkku ja kuka on viime vuonna tienannut yllättävän vähän. Tämä on sitä sosiaalipornoa parhaimmillaan ja pahimmillaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ne jotka eniten ansaitsevat, maksavat myös eniten veroja ja se valuu kyllä meidän kaikkien laariin.

Itse en kaipaa tietoa siitä mitä muut tienaavat. Minulle on yhdentekevää kuka poliitikoista tai julkkiksista ansaitsee eniten tai onko joku artisti tienannut 200 000 vai 300 000 euroa. Minun puolestani verotiedot voitaisiin julistaa salaisiksi niinkuin esimerkiksi Saksassa on tehty. Mielestäni tietojen julkistaminen loukkaa ihmisten yksityisyyttä. Verotietojen julkaisua puolustetaan vetoamalla avoimen yhteiskunnan periaatteeseen. Verotietoja julkaisemalla saadaan kuulemma tärkeää tietoa muun muassa tuloeroista ja niiden muutoksesta. Voihan se niinkin olla, mutta mielestäni verotietojen julkisuus lisää aivan turhaan tirkistelyä yksityisasioihin ja samalla kasvattaa kateutta toisten menestyksestä. Suomessa ei mielestäni tarvita yhtään enempää lisää kateutta, sitä meiltä löytyy jo ihan tarpeeksi. Sen sijaan positiivisuutta yhteiskuntamme tarvitsisi jatkossa roppakaupalla lisää.

No, jotain positiivista näistä tämän vuoden verotiedoista sentään irtoaa. Kun metsä- ja paperiteollisuus alkaa olla Suomessa enemmän historiaa kuin nykyaikaa ja Nokiakin sössittiin aikoinaan pahemman kerran, niin valoa on silti tunnelin päässä, eikä se tällä kertaa ole vastaantuleva juna. Teknologiayrityksillä menee komeasti, sillä TOP 10:ssä on peräti kahdeksan teknologiayrityksen johtajaa ja tulot ilmoitetaan kymmenissä miljoonissa! Pääasiassa rahat on tehty myymällä oma yritys eteenpäin isolla voitolla. Jatkossa ei lapsia patistetakaan enää jalkapallo- tai jääkiekkoareenoille isojen ammattilaissopimusten toivossa, vaan lasten annetaan rauhassa touhuta tietokoneellaan. Joskohan se meidän poika/tyttö tekisi sen seuraavan menestyssovelluksen? Tai olisikohan meidän Jani-Petteristä Youtube-julkkikseksi? Yllättävän paljon hekin näyttävät tienaavan. Ammattinimike on hienosti sisällöntuottaja. Näinköhän joulun suurimmat myyntivaltit ovat opaskirjat ”Ohjelmoinnin alkeet” tai ”Youtuben avulla ryysyistä rikkauteen”.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Silmiini osui mainio brittiläinen dokumentti nykyisestä ruokakulttuuristamme. Siinä kerrottiin varsin tyhjentävästi, mistä on kyse ns. ultraprosessoidussa ruoassa ja sen vaikutuksista terveyteemme. Valmisruoat, jotka usein ovat juuri näitä ultarprosessoituja ruokia, ovat pitkälle jalostettuja, täynnä säilöntäaineita, suolaa, sokeria, maunvahventajia ja väriaineita. Esimerkiksi limsat, pitkään säilyvät leipomotuotteet, makeat aamiaistuotteet, monet valmisruuat, halvat makkarat, kananugetit ja energiapatukat.

Pitkälle jalostetut valmisruuat muodostavat nykyään monissa länsimaissa jopa puolet päivittäisestä ravinnosta, Yhdysvalloissa jopa 60 prosenttia. Niiden käyttöä kannattaisi ehdottomasti vähentää, sillä pitkälle jalostetut ruuat ovat yksi suurimmista tekijöistä lihavuuden lisääntymisessä länsimaissa. Rasvan ja sokerin lisäksi monet einekset sisältävät myös maunvahvistajia, jotka lisäävät tuotteiden houkuttelevuutta ja saavat ihmiset syömään liikaa. Näiden valmisruokien proteiinipitoisuus on myös usein alhainen, mikä joidenkin tutkijoiden mukaan saa ihmiset syömään yhä lisää saadakseen päivittäisen proteiinintarpeensa tyydytetyksi. Tuotteet siis suunnitellaan tarkoituksella riippuvuutta aiheuttaviksi, jotta myynti maksimoituisi. Samaa riippuvuusmallia käytettiin aikaisemmin mm. tupakkateollisuudessa. Pehmeä ruoka, jota ei tarvitse pureskella, vähentää kylläisyyden viestejä, joten ihminen syö enemmän. Hypermaukas tuote aiheuttaa himon. Kun tärkkelys on prosessoitua, elimistö pilkkoo tuotteen nopeasti. Tällöin verensokerikin nousee nopeasti, ja lisäksi elimistö alkaa varastoida rasvaa. Käy niin, että ns.kevyttuote voikin lihottaa enemmän.

Ruokia on ennenkin prosessoitu, mutta ultraprosessointi tarkoittaa ainesosia, joita ei kotikeittiöistä löydy. Useat tutkimukset ovat viime vuosina yhdistäneet pitkälle prosessoitujen ruokien saannin ja vaaralliset sairaudet kuten 2-tyypin diabeteksen, kohonneen verenpaineen ja sydän- ja verisuonitaudit. Uusimmat tutkimukset osoittavat, että runsas valmisruokien käyttö voi lisätä myös suolistosyövän riskiä ja se kasvattaa ennenaikaisen kuoleman riskiä. Paljon pitkälle käsiteltyä valmisruokaa syövillä on myös keskimäärin huonompi mielenterveys kuin muilla. Eniten pitkälle prosessoituja ruokia syöneillä oli erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan huomattavasti enemmän masennuspäiviä ja ahdistusoireita viidessä vuodessa ja vähemmän hyviä päiviä kuin vähiten huonolaatuisia valmisruokia syöneillä.

Eli jos välität omasta terveydestäsi, niin parasta olisi tehdä ruoka mahdollisuuksien mukaan aina itse omassa keittiössä tuoreista aineksista ilman kaikenmaailman maunvahventajia, säilöntä- ja väriaineita ja lisättyä sokeria ja suolaa. Kaupat eivät tee valinnastamme helppoa. Ne haluavat meidän ostavan mahdollisimman paljon ultraprosessuituja tuotteita ja siksi ne ovatkin poikkeuksetta aina halvempia kuin esim. tuoreet vihannekset, juurekset ja hedelmät. Onneksi vielä pääsemme itse sentään valitsemaan kumpia tuotteita ostamme.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi