Kuulun niihin ihmisiin, jotka esimerkiksi Porvoossa tai Raumalla aina hakeutuvat ns. vanhaan kaupunkiin aistimaan upeaa vanhaa tunnelmaa ja ihastelemaan vanhoja, hienosti entisöityjä rakennuksia. Monissa muissakin kaupungeissa vanhaa rakennuskantaa on osattu säästää ja entisöidä ja niille on löydetty monesti uutta käyttöäkin. Toisin on meillä Lahdessa. Lahdessa on onnistuttu purkamaan suurin osa vanhoista hienoista rakennuksista, pois lukien historiallinen museo ja kokonaisena asuinalueena Anttilanmäki. Jos jossain facebook-ryhmässä tykkään käydä, niin se on Lahti ennen ja nyt -ryhmä, jossa on paljon kuvia siitä, kuinka hienoja rakennuksia kaupungissamme on vuosien mittaan ollut. Suurin osa niistä on purettu uuden ja kiiltävämmän tieltä. Tosin, on Lahdessa ollut myös melkoisia kammotuksiakin. Varmasti moni muistaa nykyisen Trion paikalla olleen Centrumin tavaratalon, jota Roopen rahasäiliöksikin ulkokuorensa vuoksi kutsuttiin.
Lahdessa on aina rakastettu uutta ja kiiltävää, kaikki vanha on koettu jotenkin ummehtuneeksi ja ilmeisesti lahtelainen mentaliteetti on se, että vanha on yhtä kuin köyhä? Luulin, että tämä ajatustapa liittyi jotenkin Business City -ajatteluun, että pitää näyttää, että meillä Lahessa kaikki on uutta ja komeaa, mutta sama meno jatkuu edelleen. Tänä päivänä meillä puretaan jo 90-luvulla rakennettuja julkisia rakennuksia. Kuinka huonosti ne on rakennettu, jos ne jo 30 vuodessa ovat tiensä päässä?
Kaupungin strategiana näyttää tällä hetkellä olevan se, että jos jostain rakennuksesta halutaan päästä eroon, se yksinkertaisesti jätetään tyhjilleen niin pitkäksi aikaa, että loppujen lopuksi se on pakko purkaa, koska sen korjaaminen tulisi liian kalliiksi. Annetaan rakennuksen ikäänkuin alkaa itsekseen maatumaan. Hyvä esimerkki tästä on Salinkallion koulu. Kun ensimmäiset merkit huonosta sisäilmasta ilmaantuivat, tehtiin joitain korjauksia, mutta varsin pian keksittiin, ettei koko koulua edes tarvita, kun on mukamas fiksumpaa rakentaa keskustaan koulu, jossa on yli tuhat oppilasta. Mitäpä Lahti tällaisella pikku koululla tekisi? Mitäpä sillä on väliä, että todistetusti isoissa kouluissa myös ongelmat ovat isoja.
Salinkallion koulua ei vaivauduttu edes tyhjentämään, vaan käsityöluokassa roikkuvat seinillä vieläkin työkalut ja käytävillä roikkuvat reliefit ja taulut. Flyygelikin jätettiin vandaalien käsiin tyhjään kouluun. Miksi ihmeessä sitä ei tyhjennetty? Koulua on ylläpidetty noin 100 000 eurolla per vuosi. Miksi on ylläpidetty, jos mitään kunnon suunnitelmaa ei ole ollut olemassakaan tulevaisuutta tai uudelleenkäyttöä varten? Olisiko tässä voitu säästää pitkä penni veronmaksajilta toteamalla heti, että koulua ei aiota korjata, joten puretaan se heti? Mielenkiintoista olisi tietää myös se, onko kaupunki aktiivisesti yrittänyt kaupitella rakennusta yksityisille tahoille? Esimerkiksi yksi näyttävä myynti-ilmoitus kaupungin omilla nettisivuilla? Yksityisellä taholla yleensä innovatiivisuus ja ideointi on huomattavasti kovemmalla tasolla kuin julkisella puolella, koska kyseessä on on omat, eivät veronmaksajien rahat.
No, nyt rakennus on päässyt jo niin huonoon kuntoon, ettei sitä ilmeisesti voida enää pelastaa ja Lahti pääsee pian suunnittelemaan sen purkamista ja tekemään alueelle uutta kaavaa. Eiköhän tilalle saada joku kiva kerrostaloalue? Ja onhan meillä Launeella muitakin vanhoja rakennuksia tyhjillään, joiden kohtalo on epäselvä. Ainakin Launeen päiväkodin rakennuksen tulevaisuus Tapparakadun varressa on hämärän peitossa ja uusimpana tyhjennys- ja purku-uhan alla on Launeen kirjasto eli vanha Lähteen koulu Aurakadulla. Mielenkiintoista nähdä kuinka pitkään näitä rakennuksia pidetään tyhjillään.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi