Niinhän siinä kävi, että Perussuomalaisten kupla ei puhjennut, vaan siitä kuoriutui suurin poliittinen pommi (tai siis jytky) sitten toisen maailmansodan. Persut olivat vaalien ainoa voittaja, vaikka Kokoomus ja demarit vielä äänissä ja paikoissa edellä ovatkin.
Kansa on nyt puhunut ja sitä tulee kunnioittaa, sehän se on pelin henki demokratiassa. Kansa näytti keskisormeaan hallitukselle, joka menetti eduskunnasta peräti 27 paikkaa. Soinin joukot nappasivat yli puoli miljoonaa ääntä ja on itsestään selvää, ettei puoluetta voi jättää pois tulevasta hallituksesta.

Kaiken järjen mukaan hallitus kasataan kolmesta suurimmasta puolueesta ja mukaan ympätään vielä kestohallituspuolue Svenska folkpartiet. Epäselvää sen sijaan on, miten löytyy yhteinen kieli näiden neljän puolueen kesken, sillä niin eri linjoilla persut soutelevat Kataisen jengin kanssa, ruotsalaisesta kansanpuolueesta puhumattakaan. Pakkoruotsin poistajat samassa hallituksessa ruotsinkielisten kanssa? Myös demareilla tuntuu olevan joitain kynnyskysymyksiä hallitukseen menon ehtoina, joten joku joutuu nyt tekemään kompromisseja ja vieläpä merkittävän paljon, ennenkuin maassa nähdään enemmistöhallitus. Ainoa asia mikä on jo valmiina, on hallitusta kuvaava lempinimi; sinipunaniskahallitus.

Toinen mielenkiintoinen seikka persujen voitossa on, että nyt eduskunnassa aloittaa uusi, iso eduskuntaryhmä, joka on täynnä politiikan noviiseja, joille suurimmalle osalle poliittisen päätöksenteon prosessi on kohtalaisen tuntematonta. Miten Soini pystyy pitämään ryhmän näpeissään ja miten noviisit sopeutuvat eduskunnan välillä jopa tuskallisen hitaaseen toimintaan, jää nähtäväksi.

Perussuomalaisten äänestäjät odottavat varmasti nopeasti tuloksia ja vastaavasti monet persujen vastustajat odottavat pelonsekaisin tuntein mitä Suomessa nyt tapahtuu. Palataanko markka-aikaan? Erotaanko EU:sta? Pitää kuitenkin muistaa, ettei Soinia valittu Suomen diktaattoriksi ja että eduskunnassa on vielä 161 kappaletta kansanedustajia, jotka eivät ole persuja. Ja eiköhän sinne hallitukseenkin saada muitakin kun Soinin kavereita….

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vihreiden vaalikahvilan ikkunat pistettiin maantasalle, Ilkka Viljasta uhkailtiin puukolla, kokoomuspoliitikko sai nyrkistä Tampereella, Kiviniemen julisteet sabotoitiin, uusnatsit riehuivat Oulussa vaalitorilla ja useita ehdokkaita on uhkailtu fyysisesti. Yleisesti ehdokkaat puhuvat, että vihapuheet ovat ns.kentällä lisääntyneet huomattavasti. Uskomatonta mutta totta, meillä suomalaisilla on kuin onkin mielipiteitä politiikasta! Yleensähän aina vakuutellaan, ettei voisi politiikka vähempää kiinnostaa…Suomen mittakaavassa luvassa on siis kaikinpuolin melko poikkeukselliset ja mielenkiintoiset vaalit ja otsikoita tunnutaan hakevan nyt jopa suurennuslasilla. Any publicity is good publicity.

No, kunhan vaalit ovat ohi, ei ketään kiinnosta politiikka seuraavaan neljään vuoteen ja iltapäivälehdet palaavat mässäilemään taas mm. Johanna Tukiaisen mies- ja Vesa Keskisen naisongelmilla. Ai niin, onhan ne presidentinvaalit vuoden päästä, mutta niissä valitaankin henkilöä, ei puoluetta.
Sunnuntaina pitäisi tietää, minkä numeron sinne äänestyslappuun raapustaa ja pientä mieltä vaivaa muutama kysymys. Pitäisikö mennä Soinin selän taakse piiloon kaikkia ongelmia ja päästä lopuksi eroon EU:sta? Vai pitäisikö sittenkin uskoa hallituspuolueiden Kokoomuksen ja Keskustan selityksiä ikävistä lainatakuupäätöksistä, jotta todellinen lama vältettäisiin? Demarit seisovat jossain näiden kahden puolen välissä, kumartaen välillä hallitukselle, välillä Soinille. Mielenkiintoista on myös se, että taas kaikki, siis ihan kaikki puolueet ovat pienituloisten, heikkojen ja vähävaraisten puolestapuhujia. Ota tästä nyt selvää!
Eikä muuten riitä, että puolue on selvillä. Vielä pitäisi löytää se kaikkein kyvykkäin ehdokas, joka ajaisi juuri niitä arvoja, joita minäkin pidän tärkeänä. Ainoa asia, joka on varmaa tässä vaiheessa on se, että ehdokkaan pitää olla Päijät-Hämeestä. Tosin mitäs sitten, jos täältä ei löydykään sopivaa ehdokasta?
Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma ja se, että äänioikeutta ei jätetä käyttämättä.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Keskiviikkona se sitten alkoi, eduskuntavaalien ennakkoäänestys nimittäin. Kävin keskiviikkoaamupäivällä Triossa ja ihmettelin käytävällä pitkää, polveilevaa jonoa. Ilmaiset markkinakahvit kyseessä ajattelin, kunnes kävelin jonon alkupään ohi. Ihmiset eivät suinkaan jonottaneet pullaa ja kahvia, vaan jono vei juuri avattuun ennakkoäänestyspaikkaan!

Puheet siitä, että Suomessa käydään tänä keväänä mielenkiintoisimmat eduskuntavaalit miesmuistiin eivät ole siis ihan tuulesta temmattuja. Viimeisin MTV3:n gallupkysely kertoi, että Perussuomalaisten nousu olisi taittunut ja jopa kääntynyt hieman laskuun. Tämä lienee omiaan lietsomaan lisää äänestysintoa, sillä ennakkoon kireä kamppailu jos mikä on omiaan kasvattamaan ihmisten mielenkiintoa vaaleja kohtaan.
Tähän mennessä perstuntuma oli, että Persut vie ja muut vikisee. Nyt kun Soinin joukoillekin on saatu yksi laskua osoittava gallup pitkiin aikoihin, alkanee taistelu äänistä todenteolla.

Viekö Soini meidät Impivaaran metsiin vai Katainen Euroopan toreille? Kumpi on uskottavampi, työläis-Jutta vai minkki-Mari? Näihin tärkeisiin kysymyksiin saamme vastauksen 17.4. vaalisunnuntaina.

Viime vaalien äänestysprosentti 67,9% jäi Suomen sodanjälkeisen historian alhaisimmaksi, mutta kaikki merkit osoittavat nyt, että tänä vuonna voidaan taas palata äänestysprosenteissa yli 70%, ellei sitten jopa yli 75 %. Tämä se on demokratiaa parhaimmillaan ystävät.
Muista käyttää äänioikeuttasi!

Petri Salomaa
päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi

Näin vaalien alla monet eri tahot mainostavat omia vaalikoneitaan netissä. Vaalikoneen päätarkoitushan on löytää sopiva ehdokas, jolla on samanlaiset elämänarvot ja mielipiteet kuin äänestäjällä itsellään. Koska oma ehdokkaani on vielä täysin hakusessa, päätin käyttää työaikaani kerrankin hyödyllisesti ja etsiä itselleni sopivan ehdokkaaan vaalikoneesta. Netin syövereistä kaivoin neljä suosituinta ja yhden lahtelaisen vaalikoneen ja eikun vastaamaan.
Pian minulla olikin viisi kappaletta tuloksia käsissäni. Kävipä tämä helposti ajattelin vielä tässä vaiheessa. Voisi nimittäin kuvitella, että tämän ”kovan työn” jälkeen minulla olisi ollut valmiina oma ehdokkaani, mutta mitä vielä.

Ylen kone kertoi, että puolueeni tulisi olla Kokoomus, mutta ykkösehdokas löytyikin Keskustan riveistä. MTV3:n vaalikone ei osannut antaa sopivaa puoluetta, mutta sopiva ehdokas löytyi Kristillisdemokraateista. Hesarin vaalikone ehdotti puolueeksi Perussuomalaisia, tosin ykkösehdokkaan edustaessa Kokoomusta ja sama laulu toistui Iltasanomien koneessa. Lahtelaisen ESS:n masiina oli ainoa, joka sai ykkösehdokkaan ja puolueen osumaan samaan laariin eli Keskustaan.

Mitä jäi sitten vaalikoneista käteen vaalipäivää varten? Kivaa ajanvietettä työpäivän ratoksi ja ainakin sain rajatuksi minulle sopivat puolueet neljään, tosin vielä pitäisi löytää se sopivin ehdokas. Jokainen kone kun arpoi eri voittajan tulevalle äänelleni…Eri asia on tietysti, kannattaako näihin tuloksiin luottaa? Ehkäpä vaalikoneiden perimmäinen tarkoitus on vain saada ihmiset kiinnostuneiksi tulevista vaaleista.

Ainahan voi myös luottaa aina niin varmaan entten-tentten-loruun tai mikä ettei valintaa voisi suorittaa sovinistisesti valitsemalla parhaimman ulkönäön omaava naisehdokas. Toisaalta voisihan sitä yrittää seurata television vaalikeskusteluja ja ihan itse päättää ketä äänestää.
Taidanpa tehdä huomenna kyselyt uudestaan, jos sieltä yllättäen pullahtaisi edes yhden kerran joku ehdokas kaksi kertaa kärkeen…

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi