Pääkirjoitus 20.9.2024

Liigassa ei yleisöryntäystä

Muistan hyvin vielä ajan, jolloin SM-liigan aloitusviikonloppu oli massiivinen urheilutapahtuma ja hallit pullistelivat väkeä ympäri Suomen. Tuntui, että koko urheileva Suomi sähköistyi, kun liiga alkoi. Toisin on nyt. Keskiviikkona kaksi kertaa peräkkäin hopeamitalit saalistanut lahtelaisylpeys Pelicans pelasi kauden ensimmäisen kotiottelunsa. Voisi kuvitella, että hype olisi kahden finaalikevään jälkeen tapissaan? No, ei ollut hypeä, oli vain tyhjyyttään kumiseva Isku Areena, jossa katsojia paikalla vähän yli 2200! Tähän on siis tultu, että kotimaisen liigan huippujoukkueen kotiavaus vetää vaivaiset pari tuhatta ihmistä paikalle. Joku voisi vaatia jo päitä vadille? Onko markkinoinnissa epäonnistuttu vai mikä liiigassa oikein mättää? Vaikutti siltä, että joukkuekin oli ymmällään siitä, ettei yleisöä ollut. Niinpä pelikin tuntui kuin elokuiselta harjoituspeliltä ilman mitään suurta tunnetta.

Jo viime vuonna kauhisteltiin Lahdessa avausottelun katsojamäärää. Silloin päästiin kuitenkin vielä yli 3000 katsojaan. Voin kuvitella, että Pelicansin toimistolla katseltiin kauhulla puolityhjää Isku Areenaa, sillä joukkueeseen on satsattu tällä kaudella enemmän kuin koskaan ja jollain ne kulut pitäisi maksaa. Yleisökeskiarvoksi on budjetoitu 3600 henkeä/peli, joten kovalla takamatkalla ollaan ainakin näin yhden pelin perusteella. Keskiviikon surkeaa yleisömäärää selittää osaltaan toki se, että seuraava kotipeli on jo tänään perjantaina eli moni on varmasti lompakkoaan vilkaisemalla todennut, että jos on varaa mennä yhteen peliin viikossa, niin mielummin sitten perjantai-peliin.

Ongelma ei ole pelkästään lahtelainen, vaan koskee liki jokaista liigaseuraa. Liigan surkeat yleisömäärät syksyllä ovat olleet kestopuheenaihe suomalaisessa jääkiekossa jo pitkään. On puhuttu siitä, että itse tuote eli liiga ei ole enää entisensä ja sen vetovoima on hiipunut. Liiga on liian iso. Mukana on 16 joukkuetta, joista peräti 12 pääsee playoff-peleihin. Tällöin yksittäisen runkosarjapelin merkitys pienenee. Samaan aikaan pääsylippujen ja oheistuotteiden hinnat ovat nousseet pilviin. Esim. keskiviikon peliin seisomakatsomoon maksoi 20 €, istumaan 40€. Tähän yhtälöön kun lisätään maamme kohtalaisen syvä talousahdinko ja se, että monilla ihmisillä on todella vähän rahaa käytössään, niin ei ihme, ettei ns. runkosarjaläpsyttely syyskuussa kiinnosta. Tai varmasti kiinnostaa, mutta monen on tänä päivänä priorisoitava rahankäyttönsä, niin, että viimeiseksi jäävät viihde- ja kulttuuritapahtumat. Niihin mennään, jos rahat riittävät sen jälkeen kun ne pakolliset elinkustannukset on maksettu.

Se mikä itseäni kismittää lippujen hinnoissa, on se, että lasten liput maksavat liki saman kuin aikuistenkin liput. Nelihenkinen perhe varmasti katsoo pelin mielummin tässä talousahdingossa televisiosta, kuin maksaa lipuista istumaan 150€ plus siihen sitten lisäksi vielä oluet, kahvit, karkit ja muut oheistuotteet päälle. Puhutaan helposti 200 euron illasta. Liigan televisiopaketti maksaa 30€ kuukaudessa ja sillä näet kaikki pelit, myös vieraspelit. Helppo valinta monelle perheelle, joita jääkiekko kuitenkin kiinnostaa ja olisivat varmasti halukkaita paikan päälle jäähalliin tulemaan. Alentamalla selkeästi lastenlippujen hintoja saataisiin lapset ja nuoret kiinnittymään seuraan ja tottumaan siihen, että peleissä käydään. Lapsien kasvanut määrä näkyisi varmasti myös oheistuotemyynnissä.

Katsellaanpa kuitenkin rauhassa 5-10 kierrosta eteenpäin mihin suuntaan liigan yleisöluvut kääntyvät kun kausi etenee. Onko tämä uusi normi yleisömäärissä vai se perinteinen syyskyykkäys, josta noustaan ylös kauden vanhetessa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Omalähiö muutti uusiin tiloihin – Lähes 50 vuotta vanhat juuret kulkivat mukana
Lahden musiikkiopistoon alkaa uusi musiikkiteatterikoulutus lapsille ja nuorille
Tyhjä kalenteri ei toteutunut – Matti Röngän eläkepäivät täyttyivät tekemisestä
Katusovittelu auttaa nuoria Lahdessa – Riitoihin puututaan nopeasti
Uusi palloiluhalli nousemassa Nikkilään – “lapsille ja nuorille lisää liikkumisen paikkoja”
Patomäen kentät valmiina käyttöön – uusi aitaus viimeistelee kokonaisuuden
Darts, jamit ja stand up – Ravintola Cheri houkuttelee lahtelaisia monipuolisella viihdetarjonnalla
Korpiklaanin Jonne Järvelä: Omaa tietä maailman lavoille
Raamattu avautuu lukijalleen – Jukka Norvanto kannustaa tarttumaan kirjaan rohkeasti
Mankeli-pyörät palaavat Lahden katukuvaan – kausi alkaa huhtikuussa
Uusi päiväkoti avaa ovensa Kaarikadulla elokuussa
Lähikirjasto katosi, mutta kirjat liikkuvat – Etelä-Lahdessa käyttö kääntyi kasvuun
Lahdessa vuokrataan kymmeniä tontteja vuodessa – vuokratuloilla suuri merkitys kaupungille
Luontoa, historiaa ja lukemisen iloa – Anni Kytömäki kertoo kirjoistaan Lahden pääkirjastossa
Tapparakadun linja-autoliikenne hiljenee kesäkuussa – vuorot siirtyvät vilkkaammille reiteille
Samae Koskinen tuo kasvutarinansa Renkomäkeen – “Jos kirja auttaa yhtä ihmistä, se riittää”
Teknologia ei enää myy vaan käyttäjäkokemus
Starkin pääkonttori purettiin – tilalle suunnitteilla asumista vanhuksille ja erityisryhmille
Renkomäen seurakuntakoti täyttää 30 vuotta – paikallinen olohuone yhdistää vanhaa ja uutta
Metsänhoitotyöt jatkuvat Kerinkallion, Liipolan ja Nikkilän alueilla
ARKISTO