Pääkirjoitus 8.4.2022

Lahti on jalkapallokaupunki?

Hieman iäkkäämmät lukijamme saattavat muistaa Lahden Reippaan ja Kuusysin kulta-ajat 70- ja 80-luvuilta. Aika jolloin Lahdesta tuli Suomen kovimmat futarit. Kisapuisto täyttyi tuhansista katsojista ja vääntö paikallispelissä oli hurjaa. Lahdessa oli elämän ja kuoleman kysymys se, oletko Reippaan viirupaita vai Kuusysin valkopaita. Välimallia ei ollut, puoli piti valita. Tämmöinen vanha futisnostalgikko muistelee kaiholla noita aikoja. Viimeisin futismestaruus Lahteen tuli vuonna 1991 ja hopeaakin vielä seuraavana vuonna jälkilämmöillä. Siis yli 30 vuotta sitten! Sen jälkeen alkoi lahtelaisfutiksen alamäki ja alakulo, jota fuusioseura FC Lahti ei ole onnistunut pysäyttämään kuin hetkellisesti. Lähinnä kyseessä on ollut viivytystaistelu, jossa on odotettu Kisapuiston stadionia kuin kuuta nousevaa pelastamaan lahtelainen huippujalkapalloilu.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että stadion myös saadaan, mutta aikaisintaan vasta vuonna 2024. Siihen asti pitää pyristellä nykyisillä resursseilla, jotka eivät todellakaan kummoiset ole. Suorastaan käy sääliksi FC Lahtea, jonka pitäisi tehdä jalkapallobisnestä näissä nykyisissä olosuhteissa. Tästä saimme hyvän esimerkin, kun kauden odotettu kotiavaus tänä perjantaina piti siirtää Vaasaan. Kyllä, luit oikein, Vaasaan! Syynä se, että hiihtostadionin nurmi ei ole pelattavassa kunnossa ja varakentäksi nimetty Valkeakosken kenttä on jo varattu. Veikkausliigassa kun pelaa viisi muutakin joukkuetta luonnonnurmella, joita ei takatalven vuoksi kuntoon vielä saada. Samalla voidaan kysyä, että kenelle tämä tuli yllätyksenä, kun vielä pari viikkoa sitten hiihtostadionin kentän poikki meni hiihtolatu?

Mielestäni on ihan sama olisiko peli siirretty Valkeakoskelle tai Vaasaan, niin pieleen meni. Kyseessä on nolo imagotappio lahtelaiselle jalkapallolle. Kotiavaus tulee pelata kotikentällä. Moni on ihmetellyt miksei Kisapuiston nykyinen tekonurmi kelpaa pelipaikaksi. Vielä vuonna 2019 Kisapuisto kelpasi erikoisluvalla varakentäksi, muttei enää. Kuka lie on se henkilö, joka on vastuussa siitä, että vuonna 2017 asennettu tekonurmi ei ole enää liigakelpoinen vuonna 2022? Saatiinko Sulo Vilenin -tapaan niin halvalla, että oli pakko ostaa huono tekonurmi vai onko kyseessä vain puhtaasti osaamattomuus? Melkoista amatöörien puuhastelua ja rahantuhlausta sanon minä.

Itseäni on jo pitkään ihmetyttänyt, miksi Veikkausliigan pelit on ripoteltu pitkin viikkoa sinne tänne. Eikö liigan olisi helpompaa markkinoida kokonaisia kierroksia? Pelipäiviksi aina keskiviikko tai lauantai. Ja jokainen joukkue pelaisi aina sen yhden pelin joka viikko. Nyt esimerkiksi parhaaseen kesäaikaan kesäkuussa FC Lahti pelaa kokonaista kaksi peliä, joista kumpikaan ei ole edes kotipeli. Eikö näitä huhtikuun ja lokakuun pelejä, jolloin kentät ovat kuralammikoita, olisi ollut helppo aikatauluttaa nimenomaan kesä-elokuulle? Ei varmasti ole helppo yhtälö, mutta sellainen lähtökohta olisi suotavaa, että edes yritettäisiin saada pelit pääosin kesäkeleille. Uskon että seurojen talouskin kiittäisi, sillä kumman futismatsin luulette kiinnostavan maksavaa yleisöä enemmän; huhtikuinen kuralätäkkö-futis talvisäässä vai kuulas kesäinen ilta parinkymmenen asteen lämmössä loistokuntoisella kentällä?

Vaikka lahtelaisen futisfanin elämä onkin välillä silkkaa tuskaa ja epätoivoa, niin silti: Oi Lahti on!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kalle Aaltonen: En ole koskaan uskonut, että Malva olisi pitkässä juoksussa taloudellisesti kannattava
Launeen kirkon vanha asuntosiipi päivitetään – Laajempi remontti alkaa vuonna 2027
Lahti-oppaat juhlivat 50-vuotista taivaltaan – Kesä on täynnä kierroksia ja uusia tarinoita
Toni Putula: Lahti on edelleen Suomen johtava ympäristökaupunki
Kimi Uosukainen: Luottamuspaikkajaosta saavutettu sopu kuvastaa lahtelaisten puolueiden halua sopia yhteisistä asioista
Ohjaaja Arthur Franck: Helsinki Effect on dokumentti, joka syntyi uuden uhan varjossa
Pekka Räty: Aina kun tulen Lahteen, tuntuu kuin tulisin kotiin
Mika Kari, Kalle Aaltonen ja Minerva Kastehelmi Etelä-Lahden ääniharavat
Milla Bruneau: Jokainen kaupungissa vieraileva tapahtumakävijä on myös potentiaalinen tuleva lahtelainen
Vaalimainokset ovat kalliita ja ilkivalta aiheuttaa ehdokkaille ylimääräisiä kustannuksia
Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
ARKISTO