Kuulun niihin ihmisiin, jotka esimerkiksi Porvoossa tai Raumalla aina hakeutuvat ns. vanhaan kaupunkiin aistimaan upeaa vanhaa tunnelmaa ja ihastelemaan vanhoja, hienosti entisöityjä rakennuksia. Monissa muissakin kaupungeissa vanhaa rakennuskantaa on osattu säästää ja entisöidä ja niille on löydetty monesti uutta käyttöäkin. Toisin on meillä Lahdessa. Lahdessa on onnistuttu purkamaan suurin osa vanhoista hienoista rakennuksista, pois lukien historiallinen museo ja kokonaisena asuinalueena Anttilanmäki. Jos jossain facebook-ryhmässä tykkään käydä, niin se on Lahti ennen ja nyt -ryhmä, jossa on paljon kuvia siitä, kuinka hienoja rakennuksia kaupungissamme on vuosien mittaan ollut. Suurin osa niistä on purettu uuden ja kiiltävämmän tieltä. Tosin, on Lahdessa ollut myös melkoisia kammotuksiakin. Varmasti moni muistaa nykyisen Trion paikalla olleen Centrumin tavaratalon, jota Roopen rahasäiliöksikin ulkokuorensa vuoksi kutsuttiin.

Lahdessa on aina rakastettu uutta ja kiiltävää, kaikki vanha on koettu jotenkin ummehtuneeksi ja ilmeisesti lahtelainen mentaliteetti on se, että vanha on yhtä kuin köyhä? Luulin, että tämä ajatustapa liittyi jotenkin Business City -ajatteluun, että pitää näyttää, että meillä Lahessa kaikki on uutta ja komeaa, mutta sama meno jatkuu edelleen. Tänä päivänä meillä puretaan jo 90-luvulla rakennettuja julkisia rakennuksia. Kuinka huonosti ne on rakennettu, jos ne jo 30 vuodessa ovat tiensä päässä?

Kaupungin strategiana näyttää tällä hetkellä olevan se, että jos jostain rakennuksesta halutaan päästä eroon, se yksinkertaisesti jätetään tyhjilleen niin pitkäksi aikaa, että loppujen lopuksi se on pakko purkaa, koska sen korjaaminen tulisi liian kalliiksi. Annetaan rakennuksen ikäänkuin alkaa itsekseen maatumaan. Hyvä esimerkki tästä on Salinkallion koulu. Kun ensimmäiset merkit huonosta sisäilmasta ilmaantuivat, tehtiin joitain korjauksia, mutta varsin pian keksittiin, ettei koko koulua edes tarvita, kun on mukamas fiksumpaa rakentaa keskustaan koulu, jossa on yli tuhat oppilasta. Mitäpä Lahti tällaisella pikku koululla tekisi? Mitäpä sillä on väliä, että todistetusti isoissa kouluissa myös ongelmat ovat isoja.

Salinkallion koulua ei vaivauduttu edes tyhjentämään, vaan käsityöluokassa roikkuvat seinillä vieläkin työkalut ja käytävillä roikkuvat reliefit ja taulut. Flyygelikin jätettiin vandaalien käsiin tyhjään kouluun. Miksi ihmeessä sitä ei tyhjennetty? Koulua on ylläpidetty noin 100 000 eurolla per vuosi. Miksi on ylläpidetty, jos mitään kunnon suunnitelmaa ei ole ollut olemassakaan tulevaisuutta tai uudelleenkäyttöä varten? Olisiko tässä voitu säästää pitkä penni veronmaksajilta toteamalla heti, että koulua ei aiota korjata, joten puretaan se heti? Mielenkiintoista olisi tietää myös se, onko kaupunki aktiivisesti yrittänyt kaupitella rakennusta yksityisille tahoille? Esimerkiksi yksi näyttävä myynti-ilmoitus kaupungin omilla nettisivuilla? Yksityisellä taholla yleensä innovatiivisuus ja ideointi on huomattavasti kovemmalla tasolla kuin julkisella puolella, koska kyseessä on on omat, eivät veronmaksajien rahat.

No, nyt rakennus on päässyt jo niin huonoon kuntoon, ettei sitä ilmeisesti voida enää pelastaa ja Lahti pääsee pian suunnittelemaan sen purkamista ja tekemään alueelle uutta kaavaa. Eiköhän tilalle saada joku kiva kerrostaloalue? Ja onhan meillä Launeella muitakin vanhoja rakennuksia tyhjillään, joiden kohtalo on epäselvä. Ainakin Launeen päiväkodin rakennuksen tulevaisuus Tapparakadun varressa on hämärän peitossa ja uusimpana tyhjennys- ja purku-uhan alla on Launeen kirjasto eli vanha Lähteen koulu Aurakadulla. Mielenkiintoista nähdä kuinka pitkään näitä rakennuksia pidetään tyhjillään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Muistan hyvin vielä ajan, jolloin SM-liigan aloitusviikonloppu oli massiivinen urheilutapahtuma ja hallit pullistelivat väkeä ympäri Suomen. Tuntui, että koko urheileva Suomi sähköistyi, kun liiga alkoi. Toisin on nyt. Keskiviikkona kaksi kertaa peräkkäin hopeamitalit saalistanut lahtelaisylpeys Pelicans pelasi kauden ensimmäisen kotiottelunsa. Voisi kuvitella, että hype olisi kahden finaalikevään jälkeen tapissaan? No, ei ollut hypeä, oli vain tyhjyyttään kumiseva Isku Areena, jossa katsojia paikalla vähän yli 2200! Tähän on siis tultu, että kotimaisen liigan huippujoukkueen kotiavaus vetää vaivaiset pari tuhatta ihmistä paikalle. Joku voisi vaatia jo päitä vadille? Onko markkinoinnissa epäonnistuttu vai mikä liiigassa oikein mättää? Vaikutti siltä, että joukkuekin oli ymmällään siitä, ettei yleisöä ollut. Niinpä pelikin tuntui kuin elokuiselta harjoituspeliltä ilman mitään suurta tunnetta.

Jo viime vuonna kauhisteltiin Lahdessa avausottelun katsojamäärää. Silloin päästiin kuitenkin vielä yli 3000 katsojaan. Voin kuvitella, että Pelicansin toimistolla katseltiin kauhulla puolityhjää Isku Areenaa, sillä joukkueeseen on satsattu tällä kaudella enemmän kuin koskaan ja jollain ne kulut pitäisi maksaa. Yleisökeskiarvoksi on budjetoitu 3600 henkeä/peli, joten kovalla takamatkalla ollaan ainakin näin yhden pelin perusteella. Keskiviikon surkeaa yleisömäärää selittää osaltaan toki se, että seuraava kotipeli on jo tänään perjantaina eli moni on varmasti lompakkoaan vilkaisemalla todennut, että jos on varaa mennä yhteen peliin viikossa, niin mielummin sitten perjantai-peliin.

Ongelma ei ole pelkästään lahtelainen, vaan koskee liki jokaista liigaseuraa. Liigan surkeat yleisömäärät syksyllä ovat olleet kestopuheenaihe suomalaisessa jääkiekossa jo pitkään. On puhuttu siitä, että itse tuote eli liiga ei ole enää entisensä ja sen vetovoima on hiipunut. Liiga on liian iso. Mukana on 16 joukkuetta, joista peräti 12 pääsee playoff-peleihin. Tällöin yksittäisen runkosarjapelin merkitys pienenee. Samaan aikaan pääsylippujen ja oheistuotteiden hinnat ovat nousseet pilviin. Esim. keskiviikon peliin seisomakatsomoon maksoi 20 €, istumaan 40€. Tähän yhtälöön kun lisätään maamme kohtalaisen syvä talousahdinko ja se, että monilla ihmisillä on todella vähän rahaa käytössään, niin ei ihme, ettei ns. runkosarjaläpsyttely syyskuussa kiinnosta. Tai varmasti kiinnostaa, mutta monen on tänä päivänä priorisoitava rahankäyttönsä, niin, että viimeiseksi jäävät viihde- ja kulttuuritapahtumat. Niihin mennään, jos rahat riittävät sen jälkeen kun ne pakolliset elinkustannukset on maksettu.

Se mikä itseäni kismittää lippujen hinnoissa, on se, että lasten liput maksavat liki saman kuin aikuistenkin liput. Nelihenkinen perhe varmasti katsoo pelin mielummin tässä talousahdingossa televisiosta, kuin maksaa lipuista istumaan 150€ plus siihen sitten lisäksi vielä oluet, kahvit, karkit ja muut oheistuotteet päälle. Puhutaan helposti 200 euron illasta. Liigan televisiopaketti maksaa 30€ kuukaudessa ja sillä näet kaikki pelit, myös vieraspelit. Helppo valinta monelle perheelle, joita jääkiekko kuitenkin kiinnostaa ja olisivat varmasti halukkaita paikan päälle jäähalliin tulemaan. Alentamalla selkeästi lastenlippujen hintoja saataisiin lapset ja nuoret kiinnittymään seuraan ja tottumaan siihen, että peleissä käydään. Lapsien kasvanut määrä näkyisi varmasti myös oheistuotemyynnissä.

Katsellaanpa kuitenkin rauhassa 5-10 kierrosta eteenpäin mihin suuntaan liigan yleisöluvut kääntyvät kun kausi etenee. Onko tämä uusi normi yleisömäärissä vai se perinteinen syyskyykkäys, josta noustaan ylös kauden vanhetessa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden kaupunginvaltuuston päättämän tasapainotusohjelman mukaisesti sivistystoimiala joutuu etsimään 6,1 miljoonan euron säästöt vuoteen 2027 mennessä. Virkamiesselvitysten perusteella Launeen kirjastoon pitäisi tehdä mittava remontti, jotta sitä voitaisiin jatkossa enää kirjastona käyttää. Sivistyslautakunta päättää joko Launeen kirjaston lakkauttamisesta tai sen siirrosta Länsiharjun koululle ensi kevään aikana. Ilmeisesti se suositumpi (lue: halvempi) vaihtoehto on kirjaston siirtäminen uusiin tiloihin Hennalan alueelle. Vaihtuuko kirjaston nimi sitten Launeen kirjastosta Hennalan tai Länsiharjun kirjastoksi?

Mikä kiinteistössä sitten mättää? Launeen kirjasto on tullut käyttöikänsä päähän ja osa sen tiloista on käyttökiellossa rakennuksesta löytyneiden epäpuhtauksien vuoksi. Myös kirjaston henkilökunta on kuulemma herkistynyt huoneilman epäpuhtauksille. Sen vuoksi Lahden kaupunki suunnittelee Launeen kirjaston toimitilojen siirtoa Hennalan alueelle, joka kasvaa merkittävällä tavalla lähitulevaisuudessa. Lisäksi Launeen, Liipolan ja Renkomäen kirjastot ovat kaikki samalla suunnalla, kun taas mm. Hennala ja Ala-Okeroinen ovat kirjastoauton varassa, samoin kuin iso Länsiharjun koulu.

Itse rakennus on allekirjoittaneelle varsin tuttu ja sen nostalgia-arvo on henkilökohtaisesti minulle varsin suuri. Onhan rakennus ollut launeelaisten kouluna tai kirjastona jo liki 80 vuotta. Aloitin koulutieni kyseisessä rakennuksessa vuonna 1972, joka silloin totteli nimeä Lähteen koulu. Koulussa oli vain kaksi luokkaa, joten voidaan puhua todellisesta kyläkoulusta. Aloitin lukuharrastukseni Launeen kirjastossa vain 5-vuotiaana. Silloin kirjasto toimi vielä Launeenkadun ja Suorakulmankadun risteyksessä. Kirjastoon oli helppoa ja turvallista pienenkin pojan tulla yksin, sillä matkaa ei ollut paljon ja ne ”kirjastontäditkään” eivät olleet yhtään pelottavia, päinvastoin. Parhaimmillaan saatoin vierailla Launeen kirjastossa päivittäin, niin että kirjaston työntekijät oppivat pian tuntemaan kirjamakuni ja osasivat ammattitaidolla suositella minulle uusia kirjoja. Luulenpa, että ilman kirjastoa ja sen vaikutusta tuskin kirjoittaisin tässä teille pääkirjoitusta.

Mikä on rakennuksen tulevaisuus, jos kirjasto siirretään siitä pois? Luultavasti tulevaisuutta ei ole ja rakennusta odottaa purkaminen. Kuinka todennäköistä on, että kirjasto siirtyy Länsiharjun koululle? Mikä on kustannusarvio, jos rakennus korjattaisiin? Voisiko rakennus jatkaa elämäänsä saneerauksen jälkeen eräänlaisena kyläntalona Launeella purkamisen sijaan? Paikka jossa järjestettäisiin launeelaisten juhlia ja yhteisiä tapahtumia? Kysymyksiä on paljon ja vastauksia niihin etsitään Launeen kirjastolla torstaina 19.9. klo 17.30. Toivottavasti paikalla on myös päättäjiä vastaamassa kysymyksiin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Eilen vietettiin Yrittäjän päivää. Päivän tarkoitus on muistuttaa yrittäjän merkityksestä yhteiskunnalle, jossa elämme. Yrittäjät luovat työpaikkoja ja työpaikat tuovat paikkakunnalle elinvoimaa, hyvinvointia ja ennen kaikkea niitä tärkeitä verotuloja, jotta kunnilla olisi varaa hoitaa omat palvelunsa asukkailleen. Kun paikkakunnalla on paljon yrityksiä, ruokkii se samalla myös paikkakunnan vetovoimaa, ihmiset kun tunnetusti liikkuvat työn perässä.

Kaikki jotka ovat harjoittaneet tai kokeilleet yrittäjän ammattia tietävät, että helppo tie menestykseen se ei ole. Toisaalta vapaus valita omat työnsä ja hoitaa omat asiansa on suuri. Suurin osa yrityksistä Suomessa (n. 95%) on ns. mikroyrityksiä tai yksinyrittäjiä. Kyseessä on usein toiminimi, jonka alla harjoitetaan jotain palveluammattia. Itse kutsun näitä yksinyrittäjiä eräänlaisiksi ”elämäntapaintiaaneiksi” eli oma yritys on heille enemmänkin elämäntapa kuin pelkkä työ. Ja näinhän se on, että yksinyrittäjä on käytännössä käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa. Kun palkansaaja sulkee työpaikan oven takanaan, hän voi unohtaa työasiansa, mutta yrittäjällä niin murheet kuin ilotkin seuraavat joka päivä kotiin asti. Joskus jopa uniin asti.

Englanniksi yrittäjä on hienosti businessman, mutta meillä Suomessa käytettävä sana on yrittäjä. Jo sanasta yrittäjä, tulee mieleen, että nyt yritetään jotain kovasti, mutta mitään takeita onnistumisesta ei ole ja se kuvaakin hyvin pikkuyritysten jokapäiväistä elämää. Isot yritykset puristavat pienet paikalliset yritykset puun ja kuoren väliin. Hinnoilla ei pysty kilpailemaan isojen kansainvälisten ketjujen kanssa, jotka yrityksen lanseerausvaiheessa pystyvät tekemään mittavat tappiotkin, kun ne eri maihin tornadon lailla avaavat uusia sivukonttoreitaan.

Monesti ihmetellään, miksi pienet kivat ja paikalliset kivijalkakaupat häviävät, mutta syy on yksinkertainen. Viereinen monikansallinen superhypermarket myy samat tuotteet halvemmalla ja samalla saat ostettua samasta paikasta myös muut tärkeät tavarasi, kun valikoima on niin laaja. Jotta nämä elintärkeät paikalliset mikroyritykset saataisiin pidettyä hengissä, olisi todella tärkeää käyttää niiden palveluja. Ei se kiva, pieni puoti pysy pystyssä, jos siellä ei tehdä kauppaa. Joka kerta, kun valitset sen ison monikansallisen superhypermarketin pienen paikallisen yrityksen sijaan, heikennät paikallisen yrityksen toimintaympäristöä.

Siksi siis: Support your local eli suosi paikallisia yrityksiä aina kun voit!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi