Kaikki varmasti muistavat viimeaikaiset tapahtumat Tukholmassa, Pietarissa, Berliinissä, Pariisissa, Lontoossa ja Nizzassa. Terrorismi on tullut ikäväksi osaksi Euroopan maiden arkea. Enää tuskin kukaan ajattelee, ettei Suomessa voisi tapahtua samansuuntaisia ikäviä iskuja. Kyseessä onkin enemmän se, milloin näin käy ja kuinka hyvin viranomaiset pystyisivät puuttumaan tapahtumiin jo etukäteen. Nykyinen tiedustelulaki kaipaakin pikaisesti uudistusta. Tukholman tapahtumat antoivat varmasti sen viimeisen sysäyksen siihen, että Suomen hallitus on vedonnut oppositioon, jotta tiedustelulainsäädäntöön liittyvä perustuslain muuttaminen onnistuisi nopeutetussa aikataulussa. Koska kyse on osasta peruslakia, tarkoittaa se sitä, että käytännössä 5/6 kansanedustajista pitäisi saada lakimuutoksen taakse. Nykyisellään perustuslaki ei pidä kansallista turvallisuutta yksityisyyden suojan tai viestisalaisuuden rikkomisen perusteena.

Tällä hetkellä Suojelupoliisi ja puolustusvoimat ovat kansainvälisen tiedustelutiedon varassa, joka ei ole pitemmän päälle kestävä tilanne. Suurimpana uhkana Supon päällikkö Anssi Pelttari kokee kansainvälisen terrorismin, eikä uhkakuvista voi sulkea pois myöskään arvaamattomasti käyttäytyvää itänaapuriammekaan. Tänä päivänä esimerkiksi Venäjän netissä harrastama propaganda ja hakkerointi on varsin voimakasta. Suomessa on Pelttarin mukaan 350 terrorismin kohdehenkilöä ja verkostoja, joiden toiminnan seuraamista laki huomattavasti helpottaisi. Ulkomaisten uhkien lisäksi meillä on myös ihan ikiomia poliittisia ääriryhmiä, niin vasemmalta kuin oikealtakin, joiden seuraaminen paremmin olisi yhteiskuntarauhan kannalta hyvä ratkaisu.

On selvä, että yksityisyyden suoja on tärkeä, perustuslailla turvattu asia, mutta jos tällä lainuudistuksella onnistutaan estämään turhia kuolemia, on se sen väärti, että lain rajoja venytetään. Jotkut ovat, ihan aiheellisestikin, olleet huolissaan siitä, miten yksityisyys voidaan uuden lain astuessa voimaan säilyttää. Sinänsä outoa, sillä tänä päivänä suurin osa netin käyttäjistä antaa huoletta tietonsa eri ohjelmien ja sovelluksien käyttöön. mm. Google kerää valtavasti meistä tietoa joka päivä, josta kukaan ei oikeastaan tiedä mihin sitä loppujen lopuksi käytetään. Facebookissa kerromme kaikille perheestämme, kodistamme ja harrastuksistamme ja kauppojen kanta-asiakaskortit keräävät tietoa ostoksistamme. Toisin sanoen meistä kerätään joka päivä valtava määrä tietoa huomaamattamme ja useimmille se on ihan OK. Tähän peilaten on mielestäni aika pieni haitta, jos kansallisen turvallisuuden nimissä sähköpostejamme tai nettikäyttäytymistämme tarkkailtaisiin. Luotan kyllä viranomaisiin, että ihan huvikseen he eivät ala kansalaisten sähköposteja tarkistamaan. Kyllä taustalla pitää olla vahva epäily.

Lainuudistus ei missään nimessä poista terrorismia tai muitakaan uhkia, mutta se antaisi paremmat valmiudet estää mahdolliset tulevat väkivallan teot. Vastaavalla lainsäädännöllä tiedetään estetyn iskuja muualla, toisaalta se ei kuitenkaan estänyt terrorismia Tukholmassa. Kuka haluaa olla se, joka selittelee jälkikäteen lainuudistuksen jarruttelua, jos jotain todellakin tapahtuu ennen kuin lainmuutos saadaan voimaan?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kuntavaaleissa tuli yksi asia selväksi. Lahtelaiset halusivat muutosta ja muutos tuli. Tuli punavihreä jytky. Pitkään Lahden vallankahvassa kiinni ollut kokoomus kohtasi viikonloppuna pienoisen katastrofin, kun se menetti peräti viisi valtuustopaikkaa. Valtakunnallisesti kokoomus tosin oli vaalien voittaja, ollen niukasti Suomen suurin kuntapuolue. Lahdessa sen sijaan kokoomus joutui katselemaan demareiden takavaloja, kun demarit kaasuttelivat kannatusluvuissaan yli 30 prosentin ja selkeästi Lahden suurimmaksi puolueeksi. Äänestäjien toivetta toisenlaisesta, asteen verran humaanimmasta politiikasta Lahti-kaupungissa alleviivasi myös vihreiden menestys vaaleissa.

Suurin ansio SDP:n menestyksestä lankeaa kansanedustajakaksikolle Kari-Skinnari, jotka saivat peräti neljänneksen koko puolueen äänistä. Kokoomukselta lahtelainen kansanedustaja riveistään puutuu ja se näkyy äänimäärissä. Paljon ääniä keräävä johtotähti yksinkertaisesti puuttuu. Siinä missä Kari ja Skinnari keräsivät molemmat parituhatta ääntä per veijari, kokoomuksen ykkönen Juha Rostedt jäi hieman yli tuhanteen ääneen. Sama ongelma on myös vihreillä, sillä hyvästä tuloksesta huolimatta se varsinainen ääniharava puolueelta Lahdessa puuttuu. Nyt vihreiden hyvä tulos tehtiin tasaisella ehdokasjoukolla.

Keskustalla ja perussuomalaisilla oli onnekseen riveissään kansanedustajat Talja ja Lehto, sillä muuten vaalit olisivat voineet kääntyä näiden puolueiden kohdalla huomattavasti huonommiksi. Tosin persujen vaalit menivät joka tapauksessa totaalisesti penkin alle, joka oli kyllä aistittavissa jo paljon aikaisemmin vaaligallupeista.

Tällä kertaa protestiäänet valuivat eri suuntaan kuin viime kuntavaleissa. Voi olla, että perussuomalaisten ja kokoomuksen riveissä ruoditaan vielä pitkään sitä, olisiko Kalle Aaltonen kannattanut hyväksyä sittenkin ehdokkaaksi, sillä Aaltosen yli 1300 ääntä olisivat varmasti kelvanneet molemmille, vaikka miehen mielipiteet eivät puolueita miellyttäneetkään. Voi olla, että kosijoita riittää Aaltosen ovella ennen eduskuntavaaleja.

Miten sitten vaalitulos näkyy valtuuston arjessa? Jos demarit, vihreät ja vasemmisto löytävät yhteisen sävelen, tarkoittaa se sitä, että niillä on valtuustossa yhden äänen enemmistö. Tämä voi jatkossa tarkoittaa joidenkin jo päätettyjen säästötoimien purkamista ja ns. inhimmillisempää otetta myös tulevissa säästöissä. Näin ainakin voisi äänestäjien toiveita tuloksesta lukea. Aika näyttää, pystyvätkö demarit ja vihreät vastaamaan lahtelaisten huutoon. Toisaalta se voi myös tarkoittaa sitä, että yhden äänen enemmistöllä voitettujen äänestysten perinne Lahdessa jatkuu, mikä ei pitkällä aikavälillä ole suotavaa.

Sama yhden äänen enemmistö valtuustossa on nyt myös naisilla. Muutos on merkittävä, sillä viime valtuustossa naisia oli vain 37%. Nastolan pelättiin ennen vaaleja jäävän uudessa valtuustossa marginaaliryhmäksi. Toisin kävi, sillä nastolalaiset kävivät uurnilla ahkerasti, tuloksena peräti 12 nastolalaista valtuutettua. Tämä tarkoittaa sitä, että Nastolankin asiat tulevat varmasti huomioiduksi valtuustosalissa. Hyvä, että nastolalaiset pitivät puolensa.

Näidenkin vaalien suurin voittaja oli jälleen kerran nukkuvien puolue, sillä vaikka äänestysprosentti nousi Lahdessa parilla prosenttiyksiköllä, on jotenkin käsittämätöntä, että liki 45% lahtelaisista ei äänioikeuttaan käyttänyt. Tämä tarkoittaa sitä, että 43 904 ääntä jäi käyttämättä. Sääli.

Päätoimittsaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahdessa järjestettiin loistavat hiihdon MM-kisat. Tunnelma oli loistava, sää suosi ja menestystäkin suomalaisille piisasi, ainakin enemmän kuin viime vuosilta olisi voitu odottaa. Ainoa joka on ollut kisojen jälkeen nenä nyrpällään, on ollut Suomen Hiihtoliitto. Syykin tiedetään. Hiihtoliitto vastaa yksinään kisojen tappioista, joita vääjäämättä on tulossa, sillä kisojen katsojamäärä jäi alle tavoitellun 200 000 katsojan. Tappiota on tulossa monien eri lähteiden mukaan joitain satojatuhansia euroja, joten ihan pikkurahoista ei ole kyse.

Hiihtoliittohan yritti vielä muutama viikko ennen kisoja saada helpotuksia sovittuihin maksuihin Lahden Hiihtoseuralle ja Lahden kaupungille, mutta Lahdessa ei tähän suostuttu. Ja miksi olisikaan? Sopimus on sopimus, vaikka huonompikin. Sopimushan takasi Lahden Hiihtoseuralle 1,1 miljoonaa euroa ja Lahden kaupungille 900 000 euroa, käy kisojen taloudellisen onnistumisen kanssa niin tai näin. Näin siis kisojen taloudellinen Musta Pekka jäi Hiihtoliiton käteen ja sekös sapettaa.

Totuuden nimissä on myönnettävä, että Hiihtoliiton tekemä sopimus on sellaisenaan käsittämätön ja täytyy ihmetellä miksi moiseen sopimukseen on Hiihtoliitossa alunperinkään suostuttu. Ihmeellistä, että näin isot kansainväliset kisat järjestetään niin, että riskeistä vasta vain yksi taho. Se ei kuitenkaan ole hiihtoseuran tai Lahden kaupungin vika, että tällaiseen sopimukseen on päädytty. Tuskinpa lahtelaiset pyssy ohimolla tätä sopimusta vaativat? Tästä suivaantuneena Hiihtoliitto on uhkaillut ettei se aio automaattisesti hakea Lahdelle maailmancupin kisoja ensi talvelle. Näin tapahtuessa se olisi melkoinen kuolinisku Salpausselän kisoille. Minne maailmancupin kilpailut sitten voitaisiin Suomessa siirtää? Ruka? Kuopio? Muut mahdolliset kisapaikat eivät yksinkertaisesti ole olosuhdetasoltaan läheskään samaa luokkaa Lahden kanssa, joten kyllä tässä hiihtoliitto ampuisi itseään komeasti jalkaan. Uskon, että näin tyhmää päätöstä ei hiihtoliitto tee. Kyseessä onkin lähinnä viesti lahtelaisille siitä, että jatkossa hiihtoliitosta ei löydy allekirjoittajaa moisille sopimuksille, joissa riskit kantaa yksinään hiihtoliitto.

Lahden kaupunki on tehnyt hiihtostadionille mittavat, miljoonien eurojen investoinnit verovaroin ja hiihtoseura hoiti pitkälti kisoihin tuhatpäisen, osaavan talkooväen. Tämä ei kuitenkaan hiihtoliitolle jatkossa tule riittämään. ”Ulkomailla monissa paikoissa kaupungit maksavat saadakseen tällaiset kisat” toteaa liiton toiminnanjohtaja Mika Kulmala.
Lahden talousalueen katsotaan netonneen kisoista noin 20-30 miljoonaa euroa, jonka lisäksi voidaan plussaksi laskea runsas TV-näkyvyys maailmalla. Totuuden nimessä on myönnettävä, että kyllähän Lahti tässä voittajana maaliin lasketteli. Hieman balsamia haavoihin, sillä edelliset kisat onnistuivat dopingskandaaleineen pilaamaan koko kaupungin maineen vuosiksi.

Nyt kannattaisi molemmin puolin rauhoittua ja istahtaa rauhassa saman pöydän ääreen ja laskea porukalla, minkälaisella tuottojen jaolla kaikki osapuolet olisivat olleet tyytyväisiä kisojen tuottoon ja tehdä sen perusteella uusi sopimus seuraavista kisoista. Liki sata vuotta on Lahdessa hiihtokisoja järjestetty ja ne ovat tärkeä osa Lahden brändiä. Toivotaan ettei muutama mielensäpahoittaja tätä perinnettä pilaa ja sopu löytyy. Lahti tarvitsee kisansa ja hiihtoliitto Lahtensa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi