Ensin hyvät uutiset. Kansainvälisten arviointitutkimusten mukaan pohja suomalaisnuorten koulumenestykselle luodaan jo alakoulussa. Kansainvälisen vertailun kohteena olleet neljäsluokkalaiset menestyivät lukutaidossa sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaamisessa erinomaisesti. Menestys jatkui yläkoulun kahdeksannella luokalla. Vertailun tulokset kertovat nimenomaan koulun oppisisältöjen osaamisesta eli siitä, miten suomalainen koulu on onnistunut tehtävässään. Lukutaidossa ja luonnontieteissä suomalaisoppilaiden osaaminen on maailman kärkeä ja matematiikan osaaminenkin on eurooppalaista huippua. Hienoa!

Sitten ne huonot uutiset. Oppimisen ilo on suomalaisilta hukassa jo neljännellä luokalla. Sekä lukutaidon että matematiikan osalta suomalaisoppilaiden asenteet ovat vertailumaiden heikoimpia. Suunnilleen samanlainen tilanne on luonnontieteiden osalta. Kahdeksasluokkalaisilla oppimisen ilo on neljäsluokkalaisiakin heikompaa ja suomalaiset sijoittuvat kolmen huonoimmin motivoituneen maan joukkoon.

Eli meillä kyllä osataan, mutta oppilaita ei saada kouluaineista kiinnostumaan oikeasti. Opettajilla on tässä kohtaa peiliin katsomisen paikka, sillä juuri opettajan tulisi olla se innostaja ja oppilaan sparraaja. Sen sijaan että oppilaat nyt opettelevat asioita ulkoa, olisi heidät hyvä saada omaksumaan asiat ja jopa innostumaan niistä.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että opettajiakin on monenlaisia. Kouluvuosiltani muistan muutaman opettajan, jotka olivat opettamastaan aineesta silminnähden innoissaan ja sitten niitä, jotka istuivat luokan edessä tyhjä katse silmissään ja odottivat lähinnä tunnin loppumista ja palkkapäivää. Ei tarvitse kauan miettiä sitä, kummat olivat niitä oppimaan innostajia.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi