Sekoilu Kisapuiston kanssa jatkuu

Kisapuiston jalkapallostadionin rakennusprojektia on vatvottu viime vuodet sitä tahtia edestakaisin, ettei tällainen tavallinen kaduntallaaja meinaa perässä pysyä. Tällä hetkellä näyttää taas vaihteeksi siltä, ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Hetki sitten näytti siltä, että asiat etenevät suotuisaan suuntaan ja stadion saadaan pystyyn vielä minun elinaikanani, sillä viimeistään se, että valtuusto varasi 13,7 miljoonaa euroa talousarviossa nimenomaan Kisapuiston stadionia varten oli erittäin positiivinen signaali siitä, että kohta tapahtuu.

Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että kaupunki haluaa rakennuttaa pelkän pääkatsomon, joka ei ole toivotun UEFA 3 -tasoinen, itseasiassa ei edes UEFA 2 -tasoinen. Ja kun oikein väännetään veistä haavassa, niin ei edes veikkausliigakelpoinen, mikä on täysin uskomatonta. Mitä ihmettä Lahti tekee stadionilla, jolla ei voi pelata edes veikkausliigaa? FC Lahti on ilmoittanut, että se on sitoutunut nimenomaan UEFA 3 -tasoiseen stadioniin, joten sen tyrmistyksen voi hyvin ymmärtää.

No, miten tähän nyt sitten on oikein yhtäkkiä päädytty? Vuosikaudet on Kisapuiston stadionista tehty upeita suunnittelukuvia. On ollut upea pääkatsomo, päätykatsomot, VIP-tilat sekä tilat oheismyynnille ym. Nyt sitten onkin selvinnyt, ettei kaava anna myöten esimerkiksi päätykatsomoille. Mitä ihmettä? Nytkö tämä asia vasta selvisi, että sellainen kaava on olemassa? Olen tietenkin täysi amatööri rakennusasioissa, mutta voisin kuvitella, että kaavan suomat mahdollisuudet selvitetään ensin, ennen kuin mitään suunnitellaan. Sitten jos halutaan rakentaa jotain, joka ei kaavan mukaan ole mahdollista, on aina mahdollista muuttaa kaavaa. Näitä kaavanmuutoksia tehdään Lahdessakin aina kun tarvetta ilmenee. Kaavat ovat ihmisten tekemiä ja ihmiset voivat tehdä niihin muutoksia. Ei kai niitä Jumalalta ole saatu eikä kiveen hakattu, joten tuo kaavaan vetoaminen vaikuttaa enemmän selittelyltä ja amatöörien puuhastelulta.

Nyt vain virkamiehet hattu nöyrästi kouraan ja pikaisesti hakemaan sitä kaavamuutosta Kisapuistoon. Sitten käyntiin nopea kilpailutus stadionin suunnittelusta ja rakentamisesta. Jonossa on jo ainakin yksi varsin potentiaalinen ja valmis UEFA 3 -tasoinen stadionsuunnitelma Stafiralta ja hintakin (12,4,milj€) reippaasti alle tuon varatun 13,7 miljoonan euron. Sillä aikaa kun suunnittelukilpa on kesken, voivat kaupunki ja FC Lahti istua taas neuvottelupöytään ja sopia hyvässä hengessä miten seura osallistuu projektiin. Käsittääkseni FC Lahti on luvannut tuoda pöytään miljoonan yhteistyökumppaneiltaan. Lisäksi UEFA3 -tasoiseen stadioniin on mahdollista saada valtiontukea sekä lisärahoitusta UEFA:lta. Tähän karvalakkimalliin, jota nyt suunnitellaan, ei tule rahaa mistään muusta kuin meidän veronmaksajien kukkarosta.

Sitten vielä terveiset niille lajia ymmärtämättömille, jotka ovat sitä mieltä ettei ”lahtelainen potkupallo” tarvitse stadionia. Lahteen on vuosien varrella haettu 8 Suomen mestaruutta ja 11 kappaletta muita mitaleita sekä lisäksi vielä 9 Cup-voittoa. Joidenkin parjaama FC Lahtikin on napannut pari noista mitaleista. Jalkapallon perinteet ja harrastuspohja ovat meillä erittäin vahvat, vain nykyisyys sakkaa ja nimenomaan olosuhteiden puolesta. Vaarana on kelkasta putoaminen. Lahtelaiset urheiluseurat näkyvät mediassa toistuvasti ja luovat omalta osaltaan positiivista Lahti-kuvaa niin Suomessa kuin maailmalla.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Presidenttigallup kateissa?

Presidentinvaalin ennakkoäänestys alkoi keskiviikkona, mutta viimeisimmät galluptulokset ovat joulukuulta. Siis kokonaisen kuukauden ikäisiä. Yleensä ennen vaaleja nenämme eteen työnnetään lähes viikottain mitä ihmeellisimpien instanssien gallupeja, nyt ne loistavat poissaolollaan. Ainakin itseäni kiinnostaisi tietää miten ehdokkaiden vaalikiertueet ympäri maata, Ylen henkilökohtaiset vaalitentit, MTV3:n Tommolan varsin hömppäviihteellinen ehdokasesittely tai Nelosen Luokan edessä -ohjelma ovat vaikuttaneet ihmisten mielikuviin ehdokkaista ja onko muutoksia voimasuhteissa tapahtunut.

Kannatusmittausten puute on jo ehtinyt aiheuttaa somessa kaikenlaisia salaliittoteorioita ja foliohatun sovittelua. Näin tuntuu olevan varsinkin Jussi Halla-ahon kannattajien keskuudessa, joilla muutenkin tuntuu olevan paljon hampaankolossa mediaa ja varsinkin Yleä kohtaan. Päämediat kuulemma haluavat piilotella epäsuotuisiksi muuttuneita kannatuslukuja. No, kukin tavallaan, mutta onhan tuo perussuomalaisten epäluulo medioita kohtaan hieman jo surkuhupaisaa. Odotan innolla vaalien jälkeisiä salaliittoteorioita, siitä miten vaalit varastettiin, jos Mestari ei ole kahden joukossa. No, Paavo Väyryseltähän ehdittiin jo varastaa 10 000 kannattajakorttia. Näin siis Paavon itsensä mukaan, faktaahan väitteessä ei ollut tuumaakaan.

Edellisissä gallupeissa kärjessä kirmasivat liki rinta rinnan Alexander Stubb ja Pekka Haavisto. Kolmossijasta taistelevat kuukausi sitten julkaistun gallupin mukaan Halla-aho ja Rehn. Kampanjoiden jo pitkään aika seisahtuneeseen asetelmaan toivotaan yleisesti vauhtia ja kannatusmittauksista sitä ehkä saisi? Mediassa on myös toivottu räväkämpiä puheenvuoroja ja kipinöitä ehdokkaiden välillä. Vaikuttaa siltä, että median, varsinkin iltapäivälehtien mielestä, käydään Suomessa juuri nyt maailman tylsimpiä ja harmaimpia vaaleja. Totuus on kuitenkin se, että Suomen presidentinvaali voitetaan luotettavuudella, ulkopolitiikan rautaisella osaamisella, valtiopäämiesmäisyydellä ja karismalla. Ei Suomi ole USA, jossa parhaat vitsit vastaehdokkaasta heittävä on vahvoilla. Suomessa presidentinvaali ei ole sirkus, jossa pärjää haukkumalla muut ehdokkaat ja viskomalla lokaa muiden niskaan. Ja koska Suomen presidentin vaikutusvalta ulottuu lähinnä ulkopolitiikkaan ja arvojohtamiseen, on vaikea löytää tässä maailmantilanteessa Suomesta ehdokasta, joka olisi maamme ulkopolitiikasta ja arvoista kauhean paljon eri mieltä kuin muut ehdokkaat. Niinpä ne erot onkin kaivettava pitkälti muista asioista ja ansioista.

Kannatusmittausten puute ei estä ihmisiä äänestämästä omaa suosikkiaan. Jokainen vastaa tietenkin vain ja ainoastaan omasta äänestään. Tietyllä tapaa kannatusmittaukset saattavat myös ohjata äänestämistä ns. taktisen äänestämisen puolelle eli äänestetään ensimmäisellä kierroksella jotain muuta kuin ykkösehdokastaan vain blokatakseen sellaisen ehdokkaan, jota ei missään nimessä halua presidentiksi. No, onneksi gallupien puute korjaantui  eilen, kun Maaseudun Tulevaisuus julkaisi omansa ja ns. keltainen lehdistökin pääsee taas mässäilemään ja spekuloimaan.

Pidetään kukin huoli siitä, että käytämme äänemme näissäkin vaaleissa. Eniten ääniä saanut voittakoon. Sitä kutsutaan demokratiaksi.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti Energian mahdollinen myynti kuumentaa tunteita

Ehdottomasti kuumin puheenaihe Lahdessa viime viikkoina ei suinkaan ole ollut parin viikon päässä häämöttävä presidentinvaali, vaan Lahti Energian mahdollinen myynti. Myyntiä vastustavat tahot ovat laajat ja nimiä kerätään jo kovaa vauhtia adressiin, jonka avulla myynti halutaan estää. Myyntiä puoltava taho taas on jo ottamassa askeleen eteenpäin ja kilpailutti jo konsulttifirmat, jotka valmistelevat Lahti Energian myyntiä. Tiettävästi konsulttifirma tutkii ainoastaan sitä, myydäänkö koko yritys vai vain osa siitä. Myymättä jättäminen ei tähän vedoten näyttäisi olevan enää varteenotettava vaihtoehto? Ainakin varsin isoja askeleita myynnin eteneminen on viime päivinä ottanut ja sekös on monia kaupunkilaisia huolettanut ja pistänyt kierroksia myös myyntiä vastustavien tahojen keskusteluun. Vastustajien leirissä epäillään vahvasti, että kulisseissa myynti on jo päätetty ja on vain nuijankopautusta vaille valmis. No, jos joku tästä hyötyy ja kulkee nauraen pankkiin, on konsulttifirma, joka kuittaa valmistelutyöstään vaatimattoman yli 600 000 euron palkkion.

Jokainen tietää, että talousfaktat taustalla ovat karut. Kaupungin talous tulee olemaan seuraavien kolmen vuoden aikana alijämäinen vajaat 200 miljoonaa euroa ja se on iso summa kurottavaksi kiinni. Kaupungin perusajatus Lahti Energian myynnin takana on se, että sen osittaisesta myynnistä saatava noin puoli miljardia euroa sijoitetaan pörssiin hajautetusti ja sijoituksilla tavoitellaan 30 miljoonan euron vuosituottoa. Tämä tarkoittaa sitä että voittoprosentti olisi 6 prosentin luokkaa, johon ei kai isot ja vakiintuneetkaan sijoittajat, kuten eläkevakuutusyhtiöt ole päässeet. Ehkä Lahdella on kätköissään sellaista pörssiosaamista, mitä muilta ei löydy?

Kolikon toisella puolella on pelko siitä, että kun Lahti Energia myydään, samalla luovutaan lypsävästä lehmästä. Tosin tällä hetkellä lehmä lypsää hieman huonommin kuin aikaisemmin, mutta vastustajien mielestä asiaa tulisi tarkastella pidemmällä perspektiivillä. Kaupungin omasta energiayhtiöstä ei haluta luopua, sillä se tarkoittaa usein sitä, että hinnat kuluttajille nousevat. Monet ovat myös sitä mieltä, ettei näitä tärkeitä huoltovarmuuteen liittyviä sähkö- ja vesiyhtiöitä saa myydä yksityisten tahojen käsiin. Varsinkin kun tiedämme, kuinka epävarmoja aikoja Euroopassa tällä hetkellä eletään. Myös Lahden kaupungin huseeraaminen pörssimarkkinoilla kuulostaa vahvasti jo pahaenteiseltä toiminnalta. Lahtelaisten mielissä varmasti on viime aikojen KymiRing-seikkailut, joista koitui lahtelaisille veronmaksajille miljoonien eurojen kulut.

Joka tapauksessa keskustelu jatkuu kuumana ja ainakin vastustavalta taholta odotan ajatuksia siitä, miten Lahden hurja alijäämä saadaan katettua tulevaisuudessa, jos Lahti Energiaa ei saa myydä edes osittain. Epäilemättä se tarkoittaisi ainakin veronkorotuksia ja leikkauksia sivistystoimeen. Ja olisikohan nyt jo aika käydä läpi myös Lahden kaupungin hallintohimmelit, sillä vaikka sosiaali- ja terveydenhuolto siirtyi kokonaan hyvinvointikunnan alle, on Lahden kaupungin organisaatio edelleen yhtä iso kuin edellisinäkin vuosina. Tehostamista löytyisi varmasti sieltäkin?

Ennen kuin asia ratkaistaan puoleen tai toiseen, on valtuustossa syytä käydä syväluotaava keskustelu eri vaihtoehdoista ja pystyttävä katsomaan pidemmälle tulevaisuuteen. Onko myyminen vain hetken hurma vai kenties se lopullinen ratkaisu kaupungin ikuisiin talousongelmiin? Onko pörssikauppa todellakin niin luotettava rahasampo, että voimme luopua omasta sähköyhtiöstä ja päästää sen kenties jonkin ulkomaalaisen tahon hallittavaksi?
Nämä ovat todella isoja kysymyksiä ja tätä ratkaisua ei pidä tehdä hätiköiden.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011