”Pakko ei ole kuin köyhän kuolema” sanoo vanha sanonta. Tätä sanontaa voitaneen soveltaa myös hallituksen kuntauudistukseen, sillä keskusteluissa on usein mainittu myös sana pakkoliitokset. Siitähän on nimenomaan kyse; köyhimpien kuntien liittäminen elinvoimaisempiin, isompiin kuntiin, jolloin saataisiin myös niitä tarpeellisia säästöjä aikaan.
Kuntaministeri Henna Virkkunen kiistää, että hallitus ajaisi kuntia yhteen pakolla. Virkkunen sanoi eduskunnassa, että pakkopuheilla vastustajat antavat kuntauudistukselle hahmon, jota on helppo vastustaa. ”Kuntauudistus on pakko tehdä. Mutta sitä ei tehdä pakolla vaan yhteistyöllä” Virkkunen linjaa. Hallitus määrittelee syksyn aikana kriteerit, joilla pyritään muodostamaan ideaalisia kuntia.

Millainen on sitten ideaali kunta? Kuntaliiton mukaan kuntauudistuksessa on luotava vahvoja peruskuntia, jotka muodostuisivat työssäkäynti- tai asiointialueista tai muista toiminnallisista kokonaisuuksista, joiden asukasmäärä on riittävä peruspalvelujen turvaamiseksi. Kuntaliitto on myös katsonut, että kuntien tavoitekoko tulisi olla vähintään 20 000 asukasta.

Kuntia on pyritty vähentämään jo useamman vuoden ajan ja siinä on myös onnistuttu. Vuodesta 2005 on kuntien määrä vähentynyt noin sadalla kunnalla. Nyt kuntia on 336 kappaletta ja jatkossa, kunhan uudistus saadaan päätökseen, ehkä noin 200.
Vuosi sitten Lahdessakin laineet kävivät korkealla, kun keskusteltiin ja äänestettiin suurkunnasta. Hankkeesta tuli kuitenkin pannukakku, kun yhteistä säveltä ei löytynyt. Tämä ei allekirjoittaneelle ollut iso yllätys, sillä kovin nurkkakuntaisesti Päijät-Hämeessä tunnutaan asioista edelleen ajattelevan.
Jos mietitään työssäkäynti- ja asiointialueita, niin kyllähän Lahden, Hollolan ja Nastolan liitto olisi enemmän kuin suotavaa. Hollolan ja Nastolan keskukset sijaitsevat vain noin 15 kilometrin säteellä Lahden torista ja asukkaat sukkuloivat töihin yli kuntarajojen päivittäin, puhumattakaan kauppareissuista. Mikä tässä on niin kauhean vaikeaa?

Vuoden päästä olevat kunnallisvaalit ovat varmasti avainasemassa tässä asiassa ja voin hyvin kuvitella, että kuntaliitokset tulevat olemaan tulevien vaalien kuumin peruna. Tässä olisi paikka järkeistää ja säästää, mutta kuka on siihen valmis?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

”Perussuomalaisia ei saa eduskunnan täysistunnoissa kutsua enää persuiksi, eikä keskustalaisia kepulaisiksi. Eduskunnan puhemiestön päätöksen mukaan salityöskentelyssä pitää noudattaa vakaata ja arvokasta puhetapaa. SDP:n kansanedustajia sen sijaan voi kutsua demareiksi, koska he eivät koe puhuttelua loukkaavana.” Näin uutisoi YLE tämän viikon tiistaina.

Samaan aikaan myös Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kertoi jakaneensa omille kansanedustajilleen ryhmän oikeudellisen asiantuntijan, entisen oikeustieteen professorin Erkki Havansin ohjeet siitä, millainen vihapuhe on rikoslaissa rangaistavaa ja mikä ei.
Havansi opettaa edustajia esimerkiksi, että sanoja ”neekeri”, ”ählämi”, ”ryssä” ja ”hurri” on syytä karttaa. Myös sanoja ”mustalainen” ja ”lappalainen” hän kehottaa välttämään. ”Jenkki”, ”sakemanni”, ”irkku” ja ”japsi” ovat ainakin vielä salliituja, samoin ”mamu”. Sen sijaan haukkumasanat ”kamelikuski” ja ”taatelintallaaja” ovat opastuksen mukaan aiheetonta syytteen provosoimista.

Myös media on vedetty mukaan tähän nimittelycaseen, sillä julkisen sanan neuvosto on antanut yksimielisen vapauttavan päätöksen kanteluista, jotka sille oli tehty persu-sanan käytöstä tiedotusvälineissä. JSN kuitenkin suosittaa, että tiedotusvälineet käyttäisivät persu-sanaa harkitusti.
Keväällä kansanedustajaksi valitun perussuomalaisten James Hirvisaaren mukaan persu-nimityksellä halutaan loukata ja halveksia. Hirvisaari kertoo saaneensa tarpeekseen eduskunnassa työskentelevistä toimittajista. Hän kirjoittaa blogissaan, että kansanedustajilla on vastassaan röyhkeä, ylimielinen ja valehteleva roskajoukko.

Näin hieman ounastelinkin käyvän, kun eduskuntaan valittiin keväällä suuri määrä ensikertalaisia, joilla ei tunnu olevan mitään käsitystä siitä, miten politiikkaa tehdään ja kuinka kansanedustajan tulee käyttäytyä. Kansanedustaja ei voi julkisesti puhua samalla tavalla kuin puhutaan lähikuppilan pöydässä. Kolmen H:n kerho Halla-aho, Hirvisaari ja Hakkarainen ovat ikävä kyllä näyttäneet jo oman keskustelun tasonsa.

Koska kaikki tuntuvat olevan nykyään niin herkkähipiäsiä nimittelyn suhteen, niin odotan innolla ensimmäistä oikeudenkäyntiä siitä, kun Ari-niminen henkilö haastaa kaverinsa oikeuteen, koska he kutsuvat häntä törkeästi ja halventavasti nimellä ”Arska”
Hiekkalaatikkolla nähdään!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Itella ilmoitti noin kuukausi sitten tappiollisen tuloksen ( -3,4 miljoonaa euroa) johdosta, että se aloittaa yt-neuvottelut ja vähennystarpeeksi arvioitiin 430 henkilötyövuotta. Itella aloittaa säästöohjelman, jonka tavoitteena on vähentää kustannuksia yli sata miljoonaa euroa kolmessa vuodessa. Leikkausten arvioidaan tietävän osa-aikaistamisia, eläkkeelle siirtoja ja irtisanomisia. Itella on kärsinyt esimerkiksi siitä, että erityisesti lehtien jakelumäärät ovat vähentyneet viime aikoina. Säästötoimet eivät kuitenkaan koske postinjakelua, ainakaan vielä…

Tällä viikolla Itella ilmoitti yllättäen uusista yt-neuvotteluista, tälläkin kertaa vähennystarve on 430 henkilötyövuotta ja nyt osansa säästötoimista saa hallintohenkilöstö.Varmaa on, että myös jakelupuoli tulee lähiaikoina saamaan omat yt-neuvottelunsa, sillä kuten Itellan suuri pomo Alho kertoo, on postilähetysten määrä jyrkässä laskussa ja se tietää varmuudella irtisanomisia jatkossa myös postinjakajien keskuudessa.

Postialan kilpailu on avattu uudella postitoimilailla kesäkuun alusta ja ensimmäisenä kiirehti postitoimilupaa hakemaan lahtelainen Esa Jakelut. Varmasti muutamat muutkin alueelliset jakeluyhtiöt isoissa asutuskeskuksissa tulevat jakamaan kakkua lähitulevaisuudessa, sillä uusi postitoimilaki sallii niin sanotun kermankuorinnan. Tämähän tarkoittaa sitä, että jatkossa Itella hoitaa edelleen kallista postinjakelua haja-asutusalueilla ja pienemmät jakelufirmat keräävät voitot suurissa kaupungeissa, joissa jakeluvolyymit ovat suuret ja etäisyydet pienet.

Mielenkiintoista on nähdä millaiseksi kilpailu alalla kehittyy ja kuka siitä selviytyy voittajana. Epäilen kuitenkin, että häviäjänä tässäkin asiassa on jälleen kerran kuluttaja.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

”Tori tarkoittaa varsinkin kaupankäyntiä varten suunniteltuja aukioita, joita on erityisesti kaupungeissa ja muissa asutuskeskuksissa, mutta tori voi tarkoittaa myös kaupankäyntiin liittymätöntä aukiota.” Näin torin määrittelee kaikkitietävä netin Wikipedia.

Lahden toria on viime vuosina syytetty tylsäksi ja tapahtumaköyhäksi ihan syystäkin, mutta pari viikkoa sitten järjestetyt Mölkyn MM-kisat ja Tanssiva Lahti -tapahtuma toivat torille juuri sitä iloista, ihmisläheistä toimintaa, jota varten torit ovat nimenomaan olemassa. Torin pitäisi olla paikka, jossa ihmiset mielellään käyvät, tapaavat toisiaan, tekevät kauppaa ja yleisesti ottaen viihtyvät. Tähän asti torilla on nähty lähinnä torimummoja ja kerran kesässä jazzia ja rokkia, joten Mölkky- ja tanssitapahtumien yhdistäminen torille oli loistava idea. Hetken Lahti tuntui jopa pieneltä eurooppalaiselta metropolilta vilkkaine toreineen.

Tätä miellyttävää ”Tori ihmisille”-linjaa jatketaan joulukuussa, kun torille pystytetään ensimmäisen kerran Joulukylä. Ideahan on napattu Keski-Euroopasta, jossa samanlaiset punamökkiset joulukylät ovat olleet perinteenä jo ammoisista ajoista lähtien. Toivottavasti myyntikojuissa myydään nimenomaan jouluista tavaraa ja mielellään mahdollisimman paljon käsityönä tehtyä, sillä uutta krääsämarkettia en torille kaipaa eikä se oikein sopisi kuvaan. Glögin pitää ainakin tuoksua.

Mielenkiintoista on se, mihin tori siirretään ja miten käy torin elvyttämisen, jos toriparkkia aletaan lähivuosina rakentamaan. Rakennusurakka tulee kestämään vähintään parisen vuotta, joten torille tulisi löytää uusi paikka siksi aikaa. Lahden keskustasta löytyy vain yksi paikka, joka voisi toimia korvaavana alueena torille. Linja-autoaseman ja Kisapuiston parkkipaikka on kohtalaisen keskellä kaupunkia ja tarpeeksi laaja, jotta markkinapäivinä kaikki myyjät ja asiakkaat sinne mahtuvat.
Hieman kauempana olevista paikoista hätätapauksessa voisivat Perhepuiston tapahtumakenttä tai Lahden satama myös toimia. Joka tapauksessa, toriparkkia tai ei, toria ei saa tappaa. Sen pitää olla kaupungin sydän.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tammi-helmikuussa järjestetään Suomessa taas presidentinvaalit. Presidenttiehdokkaiden etsiminen alkaa pikkuhiljaa muistuttaa farssia, kun ennen niin haluttu pesti ei tunnu ketään oikein kiinnostavan. Tai kiinnosti kyllä vielä jokin aika sitten, mutta sen jälkeen kun suursuosikki Sauli Niinistö ilmoitti olevansa kilvassa mukana, ei vakavasti otettavia haastajia ole ilmaantunut.

Kukapa haluaisi lähteä mukaan vaaliin, jossa jaossa on vain häviäjän titteli, kun gallupit lupailevat Niinistölle tällä hetkellä liki 50 % kannatusta. Lähimmäksi pääsee Paavo Lipponen huiman 9 % kannatuksella. Loput ehdokkaat eli tähän mennessä mukaan erehtyneet Haatainen, Haavisto ja Biaudet ovat pikkukaloja tässä äänestyksessä.

Keskusta on presidenttiehdokkaan etsimisessä sen sijaan saanut pakit jo Vanhaselta, Ollilalta, Rehniltä, Jäättenmäeltä kuin Pekkariseltakin ja sekös puolueessa tuntuu nyt korpeavan, kun käteen on jäämässä Musta Pekka, vanha kunnon Paavo Väyrynen, joka on aina ollut enemmän kuin valmis presidentiksi. Väyryselle olisi nyt saatava vastaehdokas hinnalla millä hyvänsä, joten saa nähdä kuka on se onnekas, joka tämän tehtävän saa?

Ehkäpä ainoa, kellä voisi olla jotain sanomista tässä vaalissa on Timo Soini, mutta perussuomalaiset eivät puolueena kestäisi sitä, että ainoa uskottava puolueen jäsen valittaisiin presidentiksi. Kuka sen jälkeen pitäisi narut käsissä puolueen sisällä?
Joten näillä näkymin Sauli I kruunataan Suomen seuraavaksi presidentiksi jo tammikuussa. Voin tietenkin olla väärässäkin, sillä politiikka voi joskus olla kovin arvaamatonta…

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi