Perussuomalaisten Kalle Aaltonen on nostattanut pukeutumisellaan valtuuston kokouksissa myrskyn vesilasissa. Valtuustolla on olemassa jonkinasteinen pukukoodi ja Aaltonen on tullut koodin vastaisesti kokouksiin collage-asussa. Aaltonen on perustellut pukeutumistaan sillä, etteivät muunlaiset housut mahdu päälle, onhan miehellä painoa kuulemma 130 kiloa. Minä kyllä kuvittelin vielä sen kokoisillekin miehille housuja löytyvän.

Valtuuston puheenjohtajan Mika Karin mielestä valtuusto on Lahden kaupungin korkein päättävä toimielin, jolloin tilanteeseen sopiva pukeutuminen on itsestäänselvyys. Tosiaankin kuulostaa siis myrskyltä vesilasissa. Hoitaisivat niitä kaupungin asioita ja jättäisivät verkkarimiehen rauhaan, saattaa moni nyt miettiä.

Pukukoodit ja erilaiset käyttäytymiskoodit ovat kuitenkin yhteiskunnassamme olemassa. Onneksi. Yhtä lailla voi työnantaja vaatia työntekijöitään piilottamaan asiakaspalvelussa tatuointinsa tai laittamaan nenä- ja korvarenkaansa työajan ajaksi piiloon.

Aaltonen kertoo, että hänen äänestäjänsä ovat olleet tyytyväisiä siihen, että pukupellejen joukossa on ihminen. Pelkääkö Aaltonen sitä, että menettää äänestäjänsä, jos vaihtaisi kokouksiin verkkarit pukuun ja olisi itsekin ”pukupelle” Ei kai mies nyt mikään pelkkä verkkaripuku ole? Kai miehen ajatukset ja arvomaailma pysyisivät, vaikka siististi, valtuutetun työtään kunnoittaen pukeutuisikin? Oma mielipiteeni asiaan on, että eri tilaisuuksia voi ja tulee kunnioittaa pukeutumalla tilaisuuden mukaisesti.

Ihmisillä on tänä päivänä vahva tarve yksilöllisyyteen. Hyvä esimerkki oli Veltto Virtanen aikanaan eduskunnassa. Mies ei luopunut baskeristaan, vaikka sitä vaadittiin. Jäämmekin nyt jännittämään, josko Aaltonenkin saisi pitää verkkarinsa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden uusi valtuusto kokoontui ensimmäisen kerran tällä viikolla. Luottamustoimien jakamiset valtuustossa sujuivat odotetun sopuisasti, mutta esimakua tulevien kuukausien ja vuosien kiistakapuloistakin toki saatiin.

Ne jotka kuvittelivat, että toriparkki-päätös olisi jo taputeltu valmiiksi, saivat kauhukseen huomata, että näin ei ole. Valtuutetut Tapani Ripatti (sd) ja Matti Kataja (kok) jättivät yhteiset valtuustoaloitteet toriparkkia ja Aleksin kävelykatua koskevien päätösten purkamiseksi. Ripatin ja Katajan perusteluissa mainitaan muun muassa, ettei valtuuston hyväksymä alustava kustannusarvio pidä paikkaansa ja että toriparkki rakennettaisiin yksinomaan lahtelaisten kustannuksella.

Hyvä, että asiasta keskustellaan ja toivon mukaan vielä äänestetäänkin, sillä toriparkki lienee se tämän hetken suurin kiistakapula lahtelaisessa politiikasssa. Sellainen tunne on , että enemmistö lahtelaisista ei halua toriparkkia tai sitten vastustajat ovat vain äänekkäämpiä kuin toriparkin kannattajat.

Lahdelle on lähivuosina tulossa paljon isoja investointeja. Rahat eivät kaikkeen riitä, joten kaikkia isoja ja kalliita hankkeita tulisi tarkastella nyt uudestaan ja saada aikaan jonkinlainen priorisointilista hankkeille. Mitkä ovat ne tärkeimmät investointikohteet joihin satsataan ja mitkä siirretään hamaan tulevaisuuteen?

Pitäisi olla selvää, että kaikki lahtelaisten hyvinvointiin tähtäävät toimet, kuten vaikkapa uudet, homevapaat koulut tai terveydenhoito ovat ensisijalla, jos toisena vaihtoehtona on syytää rahaa autojen parkkipaikkaan. Poliitikot tapaavat tässä kohtaa aina sanoa, etteivät ne kiistele keskenään. Väitän, että kyllä kiistelevät, jos rahaa kaupungilla on vain rajallinen määrä hankkeiden toteuttamiseksi.

Keskustan elävöittämisellä ei Lahteen houkutella ensimmäistäkään uutta asukasta. Sen sijaan ihmisläheinen ja lämminhenkinen kaupunki, joka välittää asukkaistaan ja heidän palveluistaan houkuttelee varmasti.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Presidentti Niinistö toimii kuten puhuukin. Uuden vuoden puheessaan presidentti toivoi, että kansallisen eheyden puolesta hyvätuloiset suomalaiset alentaisivat hieman palkkojaan. Esimerkkiä Niinistö näytti alentamalla omaa verotonta palkkaansa viidenneksellä.

Koska ollaan Suomessa, jossa kateus voittaa kiimankin, oli selvää, että tulkintoja teosta alkoi hyvin nopeasti sinkoilla mediassa pilvin pimein. Joku totesi, että helppohan se on palkkaa alentaa, kun liksa on 160 000 euroa vuodessa. Osa ihmisistä näki kokoomuslaisen ketunhännän Niinistön kainalossa ja Niinistön perimmäinen tarkoitus olisikin vain tarkoitus saada palkka-ale koskemaan kaikkia palkansaajia eli kurjistaa entisestäänkin huonopalkkaisten arkea. Jotkut totesivat, että onpa naiivi, populistinen ele, jolla ei ole mitään merkitystä.

Eero Heinäluoma ehätti kansanedustajien puolesta lupaamaan palkanalennuksen, mutta se hyvätuloisten kansanosa, jota Niinistön viesti nimenomaan kosketti, on ollut liikuttavan hiljaa. Eipä ole näkynyt mediassa ensimmäistäkään hyvätuloista yritysjohtajaa, joka olisi ottanut vinkistä vaarin ja ilmoittanut laskevansa palkkaansa. On selvää, ettei tavallinen duunari voi käsittää, mihin joku tarvitsee 30 000 euron kuukausipalkan, kun itse pitää tulla toimeen 1500 eurolla kuukaudessa. Epäoikeudenmukaisuus ja ahneus ovat päässeet maassamme valtaan, aivan kuten Niinistö puheessaan totesi.

On totta, ettei Suomen taloutta pelasteta hyvätuloisten palkka-alella. Kyse onkin enemmän hyväntahdon eleestä, jolla näytetään, että tässä ollaan samassa veneessä kaikki, niin johtajat kuin duunaritkin. Ehkäpä hyvätuloisten veroprosentin koventaminen olisi se oikeampi ratkaisu. Näin ainakin saataisiin säästyneet eurot oikeaan osoitteeseen eli valtiolle.

Presidentti Niinistö on selkeästi viemässä presidenttiyttä kansan arvojohtajan suuntaan. Hyvä niin, sillä presidentin valtaoikeudet on karsittu jo niin pieniksi, että arvojohtaminen lienee ainoa tapa, jolla presidentti voi saada aikaan maassamme muutoksia.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi