Kiistakapulana Vesijärvenkatu

Vesijärvenkadun kaventaminen kaksikaistaiseksi Kirkkokadun ja Lahdenkadun väliltä on ollut kovasti tapetilla tänä syksynä ja mielipiteet, niin puolesta kuin vastaankin, ovat sinkoilleet mediassa ja mielipidepalstoilla. Kaupungin taholta on annettu ymmärtää, että kaventamista vaatisivat ennen kaikkea Vesijärvenkadun yrittäjät, jotka haluaisivat paremmat parkkitilat autoille kadun varteen. Lisäksi vaaraa aiheutuu, kun pyöräilijät ja kävelijät surffailevat milloin missäkin kohtaa jalkakäytävää suloisessa sekamelskassa.

Vesijärvenkadun yrittäjät tekivät asiasta kuitenkin adressin, jossa vastustetaan kaventamista. Tämä hämmästyttääkin pientä lahtelaista kulkijaa. Kuka sitä kaventamista sitten oikein haluaa? Uskonkin, että idean takana eivät ole kadun yrittäjät, vaan Lahden virkamiesarmeijan halu toteuttaa strategiaa, johon on sitouduttu. Lahden kaupungin strategisena tavoitteena on jo melko pitkään ollut kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen käytön voimakas kasvu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pyöräilyn olosuhteita pyritään parantamaan merkittävästi lähivuosina, kun keskustaa kehitetään kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen ehdoilla. Nähtävästi tämä tarkoittaa samanaikaisesti yksityisautoilun vähentämistä tai ainakin sen vaikeuttamista.

Itse kyllä kannatan pyöräilyn, kävelyn ja joukkoliikenteen olosuhteiden parantamista, mutta tuo Vesijärvenkadun kaventaminen tuntuu oudolta. Kyseessä on kuitenkin monelle tärkeä läpiajoväylä ja liikennemäärätkin käsittääkseni ovat kohtaisen suuret. Ketä kaventaminen oikein palvelisi?
Vesijärven kaventamista on suunniteltu Lahdessa iät ja ajat ja pitkään ideana olikin siirtää etelä-pohjoissuunnassa kulkeva läpiliikenne Saimaankadulle siten, että Launeelta tullessa olisi tehty tunneli Anttilanmäen alta Saimaankadulle. Siitä ajatuksesta on sittemmin luovuttu, mutta Vesijärvenkadun kaventaminen taisi jäädä vahingossa suunnitelmiin? Kaksikaistaisena Vesijärvenkatu olisi melkoinen sumppu, varsinkin silloin kun joku haluaisi kääntyä vaikkapa Kulmakadulle. Vai meinataanko kääntyminen vasemmalle kieltää kokonaan kyseiseltä Vesijärvenkadun pätkältä?

Itse kuljen päivittäin Vesijärvenkatua pitkin töihin ja takaisin reitillä Satama – Laune. Useimmiten autolla, mutta pyörällä matkaa tehdessäni käytän aina Kauppakatua, sillä Vesijärvenkatua pitkin ajaminen pyörällä on vaarallista, kun kävelijät poukkoilevat kuka missäkin kohtaa jalkakäytävää ja vaaratilanteita syntyy helposti. Siksi olenkin sitä mieltä, että kävelijät ja pyöräilijät pitää saada omille kaistoilleen jalkakäytävällä. Siihen ei välttämättä tarvita Vesijärvenkadun kaventamista. Siihen riittäisi yksinkertaisesti valkoinen viiva keskelle jalkakäytävää ja selkeät merkit osoittamaan kummalla puolella kulkevat pyörät ja kummalla puolella kävellään. Ja jos se ei riitä, maalataan pyöräilijöiden puoli selkeästi vaikkapa punaiseksi.

Kun kävelyä ja pyöräilyä halutaan Lahdessa kuitenkin jollain tapaa edistää, niin Vesijärvenkadun kaventamisen sijaan fiksumpaa olisi tehdä vaikkapa Rautatienkadusta kokonaan kävelykatu aina Harjukadulla asti. Olisiko siinä ideaa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ilmastonmuutos puhuttaa

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli eli IPCC julkaisi jokin aika sitten uusimman ilmastoraporttinsa ja sen anti oli suhteellisen järkyttävää luettavaa. Raportin mukaan ihmisen aiheuttama lämpeneminen on vielä rajattavissa 1,5 asteeseen esiteollisesta ajasta, mutta se vaatii ennätyksellisen nopeita toimia. Puoli astetta enemmän tarkoittaisi, että maailma olisi dramaattisesti huonommassa jamassa. Nykyisillä päästövähennyksillä tavoitteeseen ei päästä, vaan lämpeneminen uhkaa nousta 3 asteeseen. Rajuja päästörajoitteita onkin tehtävä jo vuoteen 2030 mennessä. Lyhyesti ilmaistuna, aika alkaa käymään vähiin, jos haluamme planeettamme vielä pelastaa ja pitää sen sellaisena kuin meidän sukupolvemme on sen oppinut tuntemaan.

Raportti aiheuttaa ymmärrettävästi paljon erilaisia reaktioita. Jotkut eivät halua uskoa koko ilmastonmuutokseen, vaikka erittäin merkittävä enemmistö tiedemiehistä on sitä mieltä, että ilmastonmuutos on totta. Tällaiset ihmiset taitavat muutenkin elää totuuden jälkeisessä ajassa, jossa mediasta uskotaan vain ne uutiset, jotka pönkittävät omia uskomuksia. Ja nettihän on täynnä kaikenmaailman foliohattuisten ihmisten kasaamia salaliittoteorioita, joissa ideana on se, että tässä on käynnissä vain suuri kusetus. Rikkaat kusettavat taas köyhiä. Toisaalta, onhan maailmassa vieläkin ihmisiä, jotka uskovat maan edelleen olevan litteä…

Jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, ettei meidän suomalaisten tarvitse tehdä mitään, koska olemme niin pieni kansa, että vaikutus ilmastonmuutokseen olisi minimaalinen. Aina löytyy naapurista se pahempi ekoterroristi kuin minä olen. Miksi minä vähentäisin päästöjäni, kun Intia, Kiina, USA, Venäjä ja kaikki muut maat saastuttavat sen minkä kerkiävät? Jos jokaisessa maassa sanotaan näin, niin mitään ei tapahdu ja matka kohti tuhoa jatkuu.
Itse asiassa IPCC on määritellyt Suomelle varsin reilun tavoitteen, jossa on otettu huomioon se, että Suomi kuuluu pienempiin saastuttajiin. Oikeastaan kuulumme pieniin saastuttajiin vain ja ainoastaan sen vuoksi, että kansamme on pieni. Henkilökohtaisella tasolla suomalaisen päästöt ovat noin viisi kertaa suuremmat kuin esimerkiksi intialaisella.

Yksinkertaisia ja helppoja keinoja yksilötasolla löytyy päästöjen vähentämiseen. Esimerkiksi sähkösopimuksensa vaihtaminen uusiutuviin energialähteisiin, omasta autosta luopuminen, kävelyn ja pyöräilyn lisääminen sekä osin kasvisruokaan siirtyminen eivät pitäisi olla kynnyskysymyksiä kenellekään.

Nyt jos koskaan tarvitaan oikeasti järeitä toimia, jotta ilmastotavoitteet voitaisiin saavuttaa tarpeeksi nopeassa aikataulussa. Koska vaikuttaa siltä, etteivät ihmiset oikeasti ole valmiita luopumaan mistään, tullaan lähitulevaisuudessa tarvitsemaan mm. haittaveroja, jotka ohjaavat ihmiset kohti oikeita kulutuskäytäntöjä. Minä haluan sähköauton olevan se halvempi autovaihtoehto, haluan kasvisruoan olevan halvempaa kuin lihan ja haluan selkeitä tukia joukkoliikenteen kehittämiseen. Tämän vuoksi minä haluan, että ilmastonmuutokseen perehtyneet asiantuntijat ja vaaleilla valitut päättäjämme rajoittavat, verottavat ja säätelevät toimintaani, joka aiheuttaa liikaa päästöjä. Itsenäisesti siihen en välttämättä pysty enkä osaa. Eikä pysty muuten kovin moni muukaan.

Pelkästään yksilön valinnoilla ilmastonmuutosta ei kuitenkaan pysäytetä. Tarvitaan myös paljon kansainvälisiä sopimuksia, taloudellisia keinoja, lainsäädäntöä, verotusta ja rajat ylittävää yhteistyötä. Turha on nillittää, että naapurimaissa päästöt ovat suurempia. Ilmasto kun ei tunne rajoja, joten olemme kaikki tässä samassa veneessä äyskäröimässä vettä pois ettei laivamme uppoa.

Pelkään, että vaadittaviin toimiin ryhdytään vasta sitten, kun jotain todella vakavaa ja peruuttamatonta maapallolla tapahtuu. Silloinkin varmasti löytyy vielä niitä, jotka kieltävät ilmastonmuutoksen ja oman osuutensa tapahtumiin. Heille tärkeintä on matkustaa 1.luokassa, vaikka määränpäänä olisikin uhkaava tuho. Aika itsekeskeistä touhua.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

40 vuotta Omalähiötä

Viime viikolla kävimme Lahden torilla kahvittamassa ihmisiä 40-vuotisjuhliimme liittyen. Kansaa oli paikalla ilahduttavan paljon ja mukana näkyikin monia tuttuja kasvoja vuosien varrelta. Keskusteltavaa riitti kahvinjuonnin ohessa niin menneistä kuin tulevistakin vuosista ja monta hyvää juttuvinkkiäkin taisi hihaan tarttua. Siinä samalla tuli muisteltua lehden pitkää matkaa vuodesta 1978 tähän päivään. Kuinka pienestä kaikki aikoinaan alkoikaan ja missä ollaan nyt.

Edelleenkin Omalähiön kylkeen sopii lempinimi Etelä-Lahden Pikkujättiläinen, vaikka lehti onkin tänä päivänä samankokoinen kuin muutkin sanomalehdet. Sana pikkujättiläinen sisältää mielestäni idean siitä, että vaikka olemmekin pienillä resursseilla varustettu pieni lehti, haluamme olla suuria sisällöltämme. Pyrimme tarjoamaan lukijoillemme mahdollisimman paljon paikallista, etelälahtelaista asiaa sekä mielenkiintoisia tarinoita ja uutisia, joita et voi lukea mistään muualta. Haluamme olla etelälahtelaisten äänitorvi kaupungin päättäjien suuntaan. Se, joka pitää pienemmän puolta.

Vanhempani Seppo ja Marja Salomaa perustivat Omalähiön vuonna 1978 ja ensimmäinen numero näki päivänvalon lokakuun 23. päivä. Toimituksemme sijaitsee edelleen Patomäentiellä, jossa toiminta 40 vuotta sitten aloitettiin. Kyseessä on perheemme kotitalo, jossa nuoruuteni vietin. Harva päätoimittaja taitaa kirjoittaa pääkirjoituksiaan vanhassa huoneessaan, kuten minä teen. Seinätapetitkin ovat vielä samat kuin 35 vuotta sitten.

Omalähiötä on aina tehty pienellä porukalla. Meitä ei omista iso lehtitalo tai joku muu paksusikarinen omistajataho. Emme kumarra minkään puolueen suuntaan ja sivumme ovat aina avoinna vastaanottamaan hyviä mielipiteitä tai juttuja mistä poliittisesta suunnasta tahansa, kunhan niissä pysytään kohtuuden rajoissa. Kaikki julkaisupäätökset tehdään täysin itsenäisesti toimituksessamme. Tämä on tänä päivänä aika harvinaista, sillä mediakentän omistavat isot mediajätit, joilla on aina omat sidosryhmänsä, joita kumartaa. Meidän ainoa todellinen sidosryhmämme olette te, hyvät lukijamme.

Paljon on viime vuosina puhuttu paperisen lehden kuolemasta. Näin ehkä joku päivä käykin, mutta uskon, että nimenomaan ilmaisjakelulehti, kuten Omalähiö, on se elinvoimaisin lehtityyppi, joka säilyy pisimpään paperisena. Tottahan toki mekin olemme satsanneet nettisivuihin ja näköislehteen, mutta päätuotteemme on edelleen se paperinen Omalähiö, joka jaetaan kerran viikossa luukkuihin. Ilmaisjakelulehdet eivät perustu päivän shokkiuutisiin, vaan mielenkiintoisiin juttuihin, hyviin kolumnisteihin ja ennen kaikkea paikallisuuteen. Lisäksi saat sen luukustasi täysin maksutta.

Kädessäsi on Omalähiön 32-sivuinen juhlanumero, jossa sivuilla 9-20 käymme hieman läpi lehtemme historiaa sekä esittelemme lehtemme tekijöitä ja kirjoittajia. Toivottavasti nautitte lehtemme lukemisesta yhtä paljon kuin me nautimme sen tekemisestä!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Jääkiekkoa televisiosta

Varmaan meille kaikille on tuttua se, että kesken työpäivän puhelin soi ja puhelimen toisessa päässä on puhelinoperaattorimyyjä. Tänä päivänä puhelinoperaattorit eivät myy pelkkiä puhelinliittymiä, vaan myynnissä on toinen toistaan ihmeellisempiä viihdepaketteja ja tarjolla on vähintään miljoona erilaista TV-kanavaa, joista voi sitten valita itselleen mieluisimman. Koska toimijoita on useita, tarkoittaa se sitä, että jokaisella operaattorilla on tarjolla myös oma digiboksi, jonka kautta nämä viihdepaketit toimivat parhaiten.

Törmäsin tähän asiaan pahemman kerran, kun suurena jääkiekon ystävä halusin kotiini näkyville kotoisen SM-liigan, olinhan katsonut sitä Ruutu-palvelun kautta onnistuneesti ja helposti jo muutamia vuosia. Liigan TV-oikeudet osti viime keväänä itselleen useaksi vuodeksi Telia, joten aloin selvittelemään miten saan haluamani palvelun näkyviin omaan televisiooni jatkossa. Kyseinen yritys mainosti, että liiga näkyy kaikkialla kaikilla mahdollisilla laitteilla. No näinhän se pitäisi ollakin, eletäänhän nyt vuotta 2018, jolloin teknisesti tämän pitäisi olla jo ihan lastenleikkiä.

No, eihän se nyt sitten mennytkään ihan niin kuin Strömsössä. Taloudessani televisiota katsotaan kaapelin kautta ja tämän kaapelin omistaa Telian kilpailija DNA. Tämä tarkoittaa sitä, ettei Telian palvelut onnistukaan vain television on-nappia painamalla. Tai onnistuisi, jos ostaisin kylkeen Telian oman TV-boksin. Tai eihän sitä ostaa voi, se on vuokrattava. Mikä tarkoittaa sitä, että maksat boksista kuukausivuokraa, muttet saa sitä koskaan omaksesi. Koska minulla on valmiiksi jo DNA Hubi ja Apple-TV, ajattelin, etten lähde ostamaan enää kolmatta samanlaista boksia vain SM-liigaa varten.
Niinpä ainoaksi tavaksi nähdä liigaa, on se että puhelimeen tai tablettiin pitää hommata Telia TV-sovellus. Älytelevisioon tätä sovellusta ei tietenkään saa, muutenhan kukaan ei enää ostaisi Telian omaa boksia.

Tästä sovelluksesta sitten pelin voi ns. peilata isolle TV-ruudulle. Muutaman kerran kokeilleena voin todeta, ettei se aina onnistu. Pääasiallisesti iPhonen kautta peilaamalla, käyttäen Apple-TV:tä, pelin saa näkyviin ilman isoja ongelmia, mutta vastaavasti Huawein tabletin kautta peilaamalla peli pätkii kummasti. Joissain eri televisioissa on tullut vastaan vain virheilmoituksia ja peli on jäänyt näkemättä. Nykyään alankin virittelemään laitteita jo puoli tuntia ennen peliä varmuuden vuoksi, koska ei voi tietää toimiiko palvelu tänään ja minkä laitteen kautta.

Joku voi tietysti nyt sanoa, että avaa nyt hyvä mies kukkaron nyörejä ja osta se kolmas boksi, niin ongelmat häviävät. Näin varmasti on, mutta jotenkin vierastan sitä ajatusta, että kohta minulla pitää jokaista TV-kanavaa ja operaattoria varten ostaa itselleni juuri heidän laitteensa, jotta näen haluamani kanavat. Siinä käy televisiotaso aika nopeasti pieneksi ja kukkaro tyhjäksi.

Joskus kyllä mielensäpahoittajan tapaan kaipaan niitä aikoja, kun televisiossa oli vain kaksi kanavaa, MTV:n ohjelmia vain ilta kuudesta ilta yhdeksään ja YLE näytti kaikki merkittävät urheilutapahtumat. Se oli yksinkertaista se. Sitä paitsi jääkiekko on parasta paikan päällä hallissa katsottuna…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011