Suomen mainitaan usein olevan erilaisten verojen luvattu maa. Suomen kokonaisveroaste huitelee noin 44 prosentissa, jolla ollaan kevyesti maailman TOP 10:ssä. Tämän vuoksi moni on pelästynyt keskustelua ns. terveysverosta, joka on ollut aika ajoin mukana eri hallituksien budjettiriihissä yhtenä keinona saada valtiolle lisää tuloja ja samalla parantaa merkittävästi kansanterveyttä. Perussuomalaiset veivät tällä viikolla asian uudelle tasolle alue- ja kuntavaaliohjelmassaan ehdottaessaan, että tupakoinnin todistettavasta lopettamisesta tai alkoholittomuudesta saisi haittaverojen välttämisen lisäksi työtuloverovähennyksen. Tai verorahoilla liikuntapaikkojen perustamisen ja tukemisen sijaan yhteiskunta palkitsisi jotenkin lenkillä ja kuntosalilla käymisestä. Tosin mitään kättä pidempää ei esitetty siihen, miten tupakoimattomuus ja alkoholittomuus todistettaisiin, mutta perusajatuksena varmasti se, että jokainen on itse ja vain itse vastuussa omasta kunnostaan ja siitä mitä suustansa alas laittaa. Ja se, että monet elävät epäterveellisesti, aiheuttaa yhteiskunnalle suuria kustannuksia.

Koska tupakassa ja alkoholissa on jo mukana korkeat verot, niin miksi ei epäterveelliseen ruokaan voisi tehdä samoin eli nostaa niiden veroa? Mistä terveysverossa sitten on oikein kysymys? Soste- ja sote-järjestöt ovat jo useamman vuoden ajaneet laaja-alaisen terveysveron käyttöönottoa Suomessa. Vero iskisi tuotteisiin, joissa on liikaa sokeria, suolaa tai kovaa rasvaa. Epäterveellinen ruokavalio lisää väestön sairastavuutta ja aiheuttaa kustannuksia sekä yksilöille että yhteiskunnalle erityisesti terveydenhuollon menojen kasvuna. SOSTE:n terveysveromallissa kaikkia elintarvikkeita ei pantaisi verolle, vaan asiaan vaikuttaisi tuotteen ravintoainepitoisuudet. Kasvikset, hedelmät ja vihannekset olisivat verottomia. Mallissa eri tuoteryhmille on omat raja-arvot ja veroasteikot. Raja-arvojen määrittelyssä ehdotetaan hyödynnettäväksi Sydänmerkki-kriteeristöä. Veron suuruus riippuisi tuotteen sokeri-, suola- ja kovan rasvan pitoisuuksista. Vero kasvaa, mitä useampi ravintoaine ylittää Sydänmerkki-kriteeristön raja-arvot. Mikäli raja-arvot alittuvat, on tuote verolta vapaa.

Hetken asiaa mietittyäni päädyin omalta osaltani kannattamaan terveysveroa. Miksipä ei, varsinkin, jos samalla saadaan joitain muita veroja alemmas, ettei kokonaisveroasteemme kasva. Kaupassa minua on usein ihmetyttänyt se, miksi kaikki epäterveellinen ruoka on aina niin halpaa ja hyvin esillä. Prosessoitu teollinen ruokahöttö on varmasti monelle se helpoin ratkaisu, mutta samalla myös epäterveellisin. Suomalaiset lihottavat itsensä sokerilla, rasvalla ja suolalla ja terveydenhuolto kuormittuu samalla kun ihmisten huono olo ja huono kunto lisääntyvät. Tupakan ja alkoholin suhteen jo tiedetään, että hintaohjauksella on selkeä vaikutus ostopäätökseen. Sama toiminee sokerin, rasvan ja suolan kanssa. Samalla elintarviketeollisuus voi ottaa terveysveron haasteena tuottaa terveellisempiä elintarvikkeita.

Terveysveroa on kokeiltu onnistuneesti mm. Unkarissa. WHO selvitti laajassa tutkimuksessa Unkarissa toteutetun epäterveellisten elintarvikkeiden verotuksen vaikutuksia. Sen mukaan verotettavien tuotteiden hinnat nousivat 29 %, ja niiden kulutus vastaavasti väheni 27 %. Tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että terveysveron on syytä nostaa epäterveellisen ruoan hintaa merkittävästi, mieluusti yli 25%, jotta toivottu vaikutus eli siirtyminen terveellisempään ruokaan syntyisi. Jokainen meistä voi miettiä omalta kohdaltaan terveysveron vaikutusta omaan ruokavalioonsa ja ostoskoriinsa pienen esimerkkikysymyksen avulla: Vaihtaisitko sinä sipsipussin porkkanoihin vai ostaisiko sittenkin vain sen 25% kalliimman sipsipussin? Terveysveron tullessa voimaan, päätös on jokaisen kuluttajan omissa käsissä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi