Sen jälkeen kun Elop puhalsi Nokian puhelinbisneksen Microsoftille, on Suomessa ihmetelty sitä mistä seuraava kultaa takova Sampo löydetään. Yksi varteenotettava vaihtoehto voisi löytyä tietokoneiden pelimaailmasta. Viime viikolla saimme kuulla suomalaisesta peliyhtiöstä Supercellistä, joka myytiin Japaniin 1,1 miljardilla eurolla. Ihan mukavasti yhtiöltä, joka perustettiin vasta kolme vuotta sitten.

Jos joku on joskus naureskellut pelifirmoille ja niissä työskenteleville nörteille, niin eipä naureskele enää. Supercell tahkoaa voittoa noin 2 miljoonaa euroa päivässä, joten mistään nappikaupasta ei todellakaan ole kysymys. mm. Angry Birdsilla kultasuoneen osuneen Rovion tulos viime vuonna oli hurjat 77 miljoonaa euroa.

Rahantekeminen perustuu ns. Free to play -pelimalliin, jossa tuotot perustuvat pelaajien tekemiin pelinsisäisiin ostoksiin. Eli itse peli on ilmainen ladata, mutta jos haluaa edetä pelissä, täytyy tehdä ostoksia. Ja ihmisethän tekevät.

Jo viisi vuotta vanhat pelit tuntuvat tänä päivänä lähinnä nostalgisilta, joten tahti alalla on hurja. Pelialalla puhutaankin usein siitä, että vain muutos on pysyvää, joten uusi tuhkimotarina voi jo olla valmisteluvaiheessa.

Älä ole siis huolestunut, jos lapsesi viihtyy paljon tietokoneensa ääressä. Jälkikasvusi saattaa olla seuraavan hittipelin kehittelijä ja seuraava pelimiljonääri. Huomattavasti kannattavampaa ja vähemmän hikistä, kuin rahdata lasta jääkiekkoharrastuksiin sillä varjolla, että kyllä se poika vielä joskus pelaa NHL:ssä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla kansalaisten oikeudentajua on taas vaihteeksi koeteltu. Paloittelumurhaaja Pönkä nimittäin karkasi lomaltaan. Siis mitä? Paloittelumurhaaja lomalla? Eipä taida olla maailmassa montaa maata, joissa vankeuteen tuomitut paloittelumurhaajat lomailevat vankilasta, joten hyvinpä meillä on vankien asiat.

Vankiloman eli poistumisluvan tarkoitushan on jalo ja sinällään ihan kannatettava. Sillä on tarkoitus tukea vangin yhteyksien säilymistä ja sijoittumista yhteiskuntaan sekä vähentää vapaudenmenetyksestä aiheutuvia haittoja. Ihan OK ajatus, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Varsinkin vankien kohdalla, jotka ovat saaneet tuomionsa henki- tai seksuaalirikoksista, monen on vaikea nähdä syytä, miksi heidät ylipäänsä edes pitäisi päästää lomille.

Samassa keskustelussa esiin on nostettu vankien hyvät olot Suomen vankiloissa. Tällä hetkellä suomalaiset vankilat täyttyvät ulkomaalaisista vangeista. Eniten heitä tulee Venäjältä, Virosta, Liettuasta, Romaniasta, Somaliasta ja entisen Jugoslavian maista. Eikä ihme, sillä jotkut ulkomaalaiset vangit ovat lehtihaastatteluiden mukaan sanoneet, että suomalainen vankila on kuin viiden tähden hotelli omassa maassa. Lisäksi vankilassa maksetaan työstä palkkaa, joka on enemmän kuin matalapalkkainen työmies ansaitsee esim. Virossa.

Työttömille tarjoutuukin tässä oiva tilaisuus parantaa tilanteensa. Kun peruspäivärahalla oleva saa noin 500 euroa kuussa kun verot on otettu, niin vankilassa työskennellesään vanki voi ansaita melkein kaksinkertaisen summan. Lisäksi on ilmainen sairaanhoito ja pienet ruoka- ja asumiskustannukset. Paha saa aina palkkansa, vai mitenkäs se nyt menikään?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla on mediassa kohistu 26-vuotiaasta Tatusta, jota ei kiinnosta työnteko eikä opiskelu. Tatulle riittää yhteiskunnan tuki, jota hän saa vajaat 1100 euroa tekemättä mitään. Tästä rahasta tosin maksetaan Tatun asumiskulut, joten vakituisten menojen jälkeen hänellä jää kuussa huimat 400 euroa käteen eli noin satanen viikossa.

Lisäksi herra Tatu kertoi, ettei hän ole ollut vuoteen yhteydessä sossuun, mutta raha on silti virrannut. Mitähän tästä mahtavat miettiä henkilöt, jotka ovat matalapalkkaisilla aloilla? He paiskivat hommia 160 tuntia kuussa saadakseen suunnilleen saman verran palkaa kuin Tatu saa tekemättä mitään. Reiluako?

Ymmärrettävästi monia työssäkäyviä harmittaa moinen vapaamatkustelu yhteiskunnan tukijärjestelmillä. Toisaalta jokainen voi miettiä elääkö Tatu herroiksi tuolla jäljelle jäävällä 400 eurolla per kuukausi. Eipä taida näillä nykyisillä ruuan hinnoilla Chateaubriand kaupasta irrota.

Suomalainen yhteiskunta on rakentunut aina vahvasti työntekemisen ympärille. Sitä on arvostettu ja se on monelle elämän yksi tärkeistä tukipilareista. Niinpä monen meistä työtätekevistä onkin vaikea ymmärtää nuoren miehen ratkaisua. Moni saattaa ajatella, että tuohonko ne minunkin veroeuroni tuhraantuvat.

Vaikka nyt poliitikot kilvan ovatkin tukkimassa porsaanreikiä tukijärjestelmässä, niin eihän tämä nyt mitään uutta tai tavatonta Suomessa ole. Näitä tukien hyväksikäyttäjiä on ollut aina ja tulee olemaan vastaisuudessakin. Minä en ole ainakaan tavannut ketään, kelle ei ilmainen raha kelpaisi.
Aikaisemmin sillä ei vain ole lehtien palstoilla kukaan kehdannut retostella.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

James siellä, James täällä, James päällä joka säällä. Tämän syksyn ensimmäisen poliittisen kohun aiheuttaja löytyy tällä kertaa Päijät-Hämeestä, tarkemmin sanoen Asikkalasta. Jo aikaisemminkin kohua aiheuttanut perussuomalaisten kansanedustaja James Hirvisaari on erotettu puolueestaan. Erottamisen syyksi ilmoitettiin Hirvisaaren toiminnan olevan puolueen edun vastaista. Viimeinen pisara, joka nähtävästi katkaisi kamelin selän, oli Hirvisaaren kaveri Seppo Lehto, joka otatti itsestään kivan natsitervehdyskuvan vierailessaan Hirvisaaren vieraana eduskuntatalossa. Ja jotta saaga olisi täydellinen, laittoi kuvan tietenkin sosiaaliseen mediaan. Sen verran Hirvisaarella oli järkeä, ettei itse näyttäydy samassa kuvassa.

Timo Soini on yrittänyt päästä eroon puolueen huonosta maineesta, joten voi uskoa, että tämän tyyppiset natsitervehdyskuvat ovat saaneet puheenjohtajan näkemään punaista ja muuta vaihtoehtoa ei enää ollut kuin Hirvisaaren erottaminen. Varsinkin, kun Hirvisaari on jo aikaisemmin hyvin selvästi tuonut esiin omat kantansa kaikissa vähemmistö- ja maahanmuuttoasioissa. Hirvisaaren mielipiteethän ovat jo sinällään muistuttaneet kovasti 30-luvun Saksan ajatusmaailmaa, joten käsi etukenossa pönöttävä kaveri Hirvisaaren CV:stä enää puuttuikin.

Hirvisaari luultavasti syyttää tästäkin kohusta vain ja ainoastaan mediaa ja toimittajia. Kyseessä on ajojahti jne…Jameksen mielestä Lehto on superhumoristi, jota ei oikein ymmärretä. Voi olla, ettei ymmärretä, mutta luulisi kansanedustajan olevan jo sen verran monessa liemessä keitetty mies, että tajuaisi, ettei natsitervehdys todellakaan jää huomiotta mediassa. Puheenjohtaja Soinilla on vielä kova savotta edessään, ennen kuin perussuomalaiset ovat ns. salonkikelpoisia. Eri asia tietenkin on, haluavatko he ollakaan?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi