Pari viikkoa takana ja pari päivää vielä edessä. Jos on ollut urakka kova urheilijoille, niin kyllä kotisohvillakin on saanut penkkiurheilija venyä äärimmilleen käynnissä olevissa PyeongChangin talviolympialaisissa. Onneksi lähetykset ovat tulleet pääosin aamupäivisin, joten loppupäivän on voinut käyttää muuhun kuin television tuijottamiseen. Tosin monesti on tullut katsottua illalla vielä uusinnat kisoista ja seuraavaa päivää taustoittavat iltaohjelmatkin.

Meitä menestysnälkäisiä suomalaisia ei ole mitaleilla hemmoteltu. Plakkarissa on vasta neljä pronssimitalia, joten sen perinteisen Porilaisten marssin kuuleminen jää näillä näkymin Pärmäkosken ja Niskasen viimeisiin hiihtoihin viikonloppuna. Hyvältä ei näytä, mutta uskotaan vielä ihmeisiin. On niitä urheilussa nähty ennenkin. Se, että kasassa on tällä hetkellä neljä mitalia, on itseasiassa aika lailla ennakko-odotusten mukaista. Kaksissa edellisissä talviolympialaisissa nimittäin Suomen mitalisaldo oli molemmissa viisi mitalia, joka on siis vielä täysin mahdollinen myös näissä kisoissa. Itse ennustin yhdeksää mitalia, joten nähtävästi olin yltiöoptimistinen arvioissani. Olen tainnut jäädä odotuksissani kultaiselle 90-luvulle, jolloin Suomi paukutti peräti 12 mitalia Naganon kisoissa vuonna 1998. Tosin silloin ei tainnut olla ihan puhtaita jauhoja suomalaistenkaan pussissa…

Toisilla on mennyt sitten hieman paremmin. Norja on näyttänyt voimansa näissä kisoissa. Maalla on jo kasassa 34 mitalia ja odotettavissa on vielä lisää viimeisten kolmen päivän aikana. On muuten hyvä, ettei Suomi revi kisoista tuollaista määrää mitaleja. Miettikääpä kuinka vaikeaa olisi valita vuoden urheilija, kun vakavasti otettavia ehdokkaita olisi noin hurja määrä. Suomessa vuoden urheilijan titteliin usein riittää, että jossain kisoissa yltää edes mitaleille. Lisäksi tuollainen määrä mitaleja turruttaisi varmasti vaativankin penkkiurheilijan. Kyllä alkaisi Porilaisten marssin sävelet jo pikkuhiljaa kyllästyttämään ja Ylen kuuntelijapalaute täyttyisi viesteistä, joissa ihmeteltäisiin, miksi sama kappale soi koko ajan.

No vitsit sikseen. Pitkin hampain on myönnettävä, ettei Suomi ole enää millään mittapuulla mitattuna urheilun suurmaa. Ei talvi- eikä kesälajeissa. Se aika on jäänyt taakse ja nyt pitää osata iloita hyvistä sijoituksista kymmenen sakissa ja salaa ihailla ulkomaalaistähtien dominointia ns. suomalaislajeissa. Jopa jääkiekko on onnistuttu sössimään, kun Marjamäen komennossa on pudottu ynnä muut sarjaan, jossa Suomen uljaita leijonia kiusaavat jo Etelä-Koreakin. Onneksi sentään naisleijonat osaavat vielä pelata. Mutta tiedättekö mitä? Vastoinkäymisistä huolimatta penkkiurheilija jaksaa kuitenkin aina uskoa parempaan huomiseen. Ensi kisoissa sitten suomalaiset ovat parempia ja jääkiekossakin valmentajaksi palaa Kulta-Jukka. Kyllä se siitä!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kyberuhka on nykypäivän tietoyhteiskuntamme uusin uhkatekijä, joka on noussut vauhdilla vanhojen uhkakuvien rinnalle. Tietokoneet nimittäin ohjaavat tänä päivänä tavalla tai toisella lähes kaikkea meille tärkeää. Vaaravyöhykkeessä on koko yhteiskuntamme infrastruktuuri, mukaan lukien tärkeä maanpuolustus sekä tiedonvälitys. Mikäli maailmaamme häiritään viruksilla, Troijan hevosilla, madoilla ja haittaohjelmilla, voivat seuraukset yhteiskunnassamme olla yllättävän tuhoisat.

Lahdessa tästä saatiin varoittava esimerkki, kun WannaMine-niminen haittaohjelma halvaannutti Lahden kaupungin tietokoneet. Haittaohjelma aiheutti katkoksia terveysasemien potilastietojärjestelmissä sekä muun muassa Lahden kaupungin verkkosivuilla, sähköpostissa ja kirjastojen järjestelmissä. Kaiken kaikkiaan noin 2400 tietokonetta Lahden kaupungin verkossa joutui haittaohjelman valtaan. Haittaohjelmasta eroon pääseminen kesti viikon verran. Onni onnettomuudessa oli se, että kyseessä ei ollut erityisen vaarallinen haittaohjelma, joka olisi tieten tahtoen tehty aiheuttamaan mahdollisimman paljon tuhoa ja kaaosta kaupungin järjestelmissä. Silti paljon turhaa työtä ja ylimääräisiä kustannuksia haittaohjelma kuitenkin aiheutti.

Mitäpä jos haittaohjelma olisikin tehty terroristisessa mielessä tuhoamaan kaikki järjestelmät? Kuinka meidän olisi käynyt silloin? Miten tilanteesta olisi selvitty? Nykyaikaisen yhteiskunnan haavoittuvin kohta on ilman muuta sähkönjakelu. Käytännössä koko Suomi voitaisiin halvaannuttaa 15 minuutissa kajoamalla sähköverkkoon. Useimmat yhteiskunnan palvelut ja toiminnot kun ovat kiinteästi sidoksissa tietoliikenteen kautta sähköisiin palveluihin. Uhka on suuri ja sen vakavuutta lisää se, että sähkön varassa toimivia tietojärjestelmiä käytetään mm. väestön varoittamiseen häiriötilanteissa. Voidaankin hyvällä syyllä sanoa, että uhka kohdistuu kaikkia niitä kohtaan, jotka käyttävät sähköisiä palveluita eli käytännössä meihin kaikkiin.

Tietotekniikka ja digitaaliset palvelut auttavat yhteiskuntaa selviämään monista tulevaisuuden ongelmista, mutta samalla ne ovat erittäin houkutteleva kohde ammattihakkereille ja tietoliikenneterroristeille. Kybervaikuttaminen eri valtioiden vaaleihin on jo vahvasti tätä päivää. Tietotekniikan tulevaisuuden mahdollisuudet ovat rajattomat, mutta näin on myös uhkien laita.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden nykyinen kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta jää eläkkeelle toukokuun alussa 2018. Tämä tosiseikka herätti Lahdessa keskustelun siitä, pitäisikö täälläkin siirtyä mediaseksikkääseen pormestarimalliin, kuten mm. Helsingissä ja Tampereella on tehty. Vaakakupissa ovat olleet siis vanha kaupunginjohtajamalli ja uusi pormestarimalli. Tällä hetkellä näyttää siltä, että vaaka on kallistumassa pormestarin puoleen eli Lahti on saamassa lähitulevaisuudessa itselleen pormestarin.

Johtamisjärjestelmätoimikunta, jonka tehtävänä on arvioida kaupungin tulevaa johtamisjärjestelmää ja eri vaihtoehtoja, esittää Lahden kaupungin poliittiseksi johtamisjärjestelmäksi pormestarimallia. Pormestarimalli otettaisiin käyttöön seuraavien kuntavaalien jälkeen, kesäkuussa 2021. Siihen saakka kaupunkia esityksen mukaan johtaisi kaupunginjohtaja, joka siirtyisi ensi vaalikauden alussa kansliapäällikön virkaan. Pormestari toimisi kuntalain mukaisesti sekä kaupunginjohtajana että kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Pormestarin lisäksi Lahteen valittaisiin kaksi tai kolme apulaispormestaria. Johtamisjärjestelmätoimikunta katsoo perusteluissaan, että pormestarimalli luo edellytykset kaupungin kehitykselle ja menestykselle. Johtamismallin uudistamisessa yhtenä tärkeänä tavoitteena on poliittisen päätöksenteon ja virkamiesten päätösten erottaminen selkeästi toisistaan.

Toistaiseksi pormestarimalli on käytössä Tampereen lisäksi Helsingissä, Pirkkalassa, Tuusulassa ja Kärkölässä. Lahtelaiset kävivät tutustumassa Tampereella sikäläiseen malliin ja selonteon mukaan käteen jäi mallista paljon positiivisia asioita. Yhtenä tärkeimpänä seikkana Tampereella nousi esiin se, että pormestari antaa kaupungin hallinnolle kasvot. Pormestarimallissa poliitikot johtavat kaupunkia ja pormestarit toimivat myös yhdyshenkilöitä kaupunkilaisiin päin. Tampereella valtuusto ohjaa pormestarin toimintaa vahvasti mm. pormestariohjelman kautta ja pormestari/apulaispormestarit pääsevät ohjaamaan asioita jo valmisteluvaiheessa. Lisäksi pormestari päättää mitkä asiat ovat valmiita otettavaksi kaupunginhallituksen listalle. Kaiken kaikkiaan Tampereella arvioitiin, että päätettävät asiat menevät tällä mallilla eteenpäin.

Riskejäkin löytyi, joista yksi on se, löytyykö tehtävään tarpeeksi päteviä ja karismaattisia johtajatyyppejä, jotka voivat olla varsinaisesta työstään pois pormestari/apulaispormestarin toimikauden ajan. Pormestarimalli voi luoda myös riitaisan hallitus‐oppositio asetelman. Muita riskejä ovat mm. poliittisen vallan keskittyminen ja kuntavaalien muuttuminen pormestarivaaleiksi.

Meitä kaupunkilaisia ehkä kuitenkin eniten tässä pormestariasiassa kinnostaa se, kuinka paljon hallinnon kulut kasvavat, kun organisaatio kasvaa yhdellä johtoportaalla? Kaupungin talous on muutenkin jo kuralla, eikä menojen kasvattaminen olisi kovinkaan suotavaa. Eikö hallintohimmeleitä pitäisi pikemminkin purkaa kuin kasvattaa? Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Komu myönsi kulujen pormestarimallissa hieman nousevan. Toisaalta muutoksen hyöty löytyy paranevasta demokratiasta ja demokratiallakin on aina hintansa linjasi Komu pormestarimallia puolustaen.

Kuntalain mukaan valtuusto valitsee pormestarin, mutta pormestari voi olla melkein kuka vain. Monessa kunnassa lähtökohta on, että pormestari on myös valtuutettu, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Periatteessa pormestari voi olla myös ei-lahtelainen, jos valtuusto niin päättää. Eli periaatteessa kaikki käy, kunhan on tarpeeksi pätevä ja karismaa löytyy. Mistäköhän sellainen löydetään?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Presidentinvaaleissa kävi juuri niin kuin gallupit olivat ennustaneet. Sauli Niinistö valittiin jatkokaudelle ylivoimaisesti. Vaalit ratkesivat historiallisesti jo ensimmäisellä kierroksella, kun istuva presidentti nappasi yli 62% äänistä. Kaiken kaikkiaan liki 1,9 miljoonaa suomalaista oli sitä mieltä, että presidenttiä ei tässä kohtaa vaihdeta. Voittomarginaali lienee länsimaisessa kulttuurissa historiallisen suuri. Tuskinpa edes Kekkonen olisi tämän suurempaa äänimäärää kerännyt aikoinaan? Tätä suuremmalla äänenvyöryllä valitaan presidentit yleensä vain diktatuureissa, joissa vaalit eivät oikeasti ole vapaat. Meillä ne olivat, joten todella vahvan mandaatin Niinistö kansalta vaaleissa sai.

Vaaleja on tulkittu mediassa monella tavalla. Yleisimmin on kuitenkin todettu, että kyseessä olivat henkilövaalit, joissa puoluepolitiikka ei näytellyt kovinkaan suurta osaa. Niinistö keräsi äänensä niin oikealta kuin vasemmaltakin, keskustaa unohtamatta. Nähtävästi Niinistö on onnistunut nostamaan itsensä päivän politiikan yläpuolelle kansan arvostamaksi arvojohtajaksi. Monet totesivatkin, että Sauli Niinistö on hoitanut työnsä yksinkertaisesti niin hyvin, ettei hyvää kannata vaihtaa.

Jo etukäteen näytti selvältä, että monelle puolueelle kyseessä olivat vaalit, joita ei voi voittaa, mutta mukana on pakko olla. Pelkkä mukana oleminen tuntui monelle ehdokkaalle riittävänkin, sillä Niinistöä ei vaalikeskusteluissa oikeastaan kunnolla edes haastettu. Väyrynen kyllä parhaansa yritti, mutta melkoiseksi sanahelinäksi ja omien kirjojen ja mukien mainostukseksi haasto usein jäi. Moni tuntui olevan mukana mielessään seuraavat eduskuntavaalit. Saattoipa muutama ehdokas olla matkassa ajatuksenaan pohjatyön tekeminen jo vuoden 2024 presidentinvaaleihin. Koska Niinistöä ei voi silloin enää presidentiksi äänestää, täytyy presidentti löytyä jostain muualta.

Keitä sitten olisivat presidenttiehdokkaat vuonna 2024? Nykyisistä ehdokkaista voisivat mukana ehkä olla Huhtasaari, Haatainen ja Kyllönen. Pienin varauksin myös ehkä Haavisto, eikä Väyrystäkään koskaan kannata aliarvioida. Voisiko joku näistä edellä mainituista saada yli puolet kansasta äänestämään itseään? No, onhan tässä kuusi vuotta aikaa kerätä kannuksia tai etsiä ehdokasta, jolla olisi kannatusta yli puoluerajojen Niinistön tapaan. Luulenpa, että isot puolueet ovatkin jo aloittaneet kartoituksen mahdollisista presidenttiehdokkaista vuodelle 2024. Ja silloin ei ehkä puhutakaan enää niin puolueisiin orientoinuneista ehdokkaista.

Vaikka nämä vaalit selkeästi henkilövaaleiksi luettaisiinkin, niin puolueille vaali antoi kuitenkin varmasti ajateltavaa. Keskustan ja SDP:n ehdokkaiden kannatus jäi todella alhaiseksi. Näyttääkin siltä että puoluekannatuksen ydin on näissä puolueissa vain 3-4 % tasolla. Se on todella vähän, kun molemmat puolueet vetävät eduskunta- ja kuntavaaleissa 15- 20% kannatuksia. Vaikuttaa siis siltä, että puolueiden äänestäjistä suurin osa voi liikkua ja vaihtaa väriä, kunhan löytyy tarpeeksi hyvä ja valovoimainen ehdokas. Seuraavat eduskuntavaalit tulevat pitkälti näyttämään sen, ovatko tulevaisuuden vaalit jatkossa enemmän henkilö- kuin puoluevaalit ja onko poliittinen kenttä vanhoine puolueineen muuttumassa lopullisesti.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi