Lahti komeilee piikkipaikalla tilastossa, jossa ei kannattaisi olla kärjessä. Ei, tällä kertaa emme puhu siitä, että olemme kärjessä huumeiden käytössä, sillä siitä uusi tilasto on tulossa vasta hieman myöhemmin. Tällä kertaa on kysymys suurimpien kaupunkien työttömyysasteesta, joka oli vuoden 2020 huhtikuun lopussa korkein meillä Lahdessa (21,9 %) ja Joensuussa (21,6 %). Matalin työttömyysaste löytyi niinkin läheltä kuin Hämeenlinnasta, jossa työttömyysaste oli 15,3 %. Koko maassa luku on 16,5 %, joten Lahti kulkee kaukana yli keskitason. Koronaepidemia tietenkin nostaa työttömyysluvut jo omiin sfääreihinsä, mutta suhteessa ongelma pysyy samana.

Eihän tämä uutta ole, sillä Lahti on komeillut kyseisellä paikalla jo vuosikaudet, eikä muutosta ole näköpiirissä. Jotain Lahden elinkeinopolitiikassa tehdään toistuvasti vuosi toisensa perään huonosti tai sitten siihen ei panosteta tarpeeksi, koska muutosta ei näy, eikä kuulu. Kaikki tietävät, että paras lääke työttömyyteen on työpaikat eli miten saada Lahteen uusia yrityksiä? Kunnan yritysilmapiiri on yksi yritysten toiminta- ja kasvuedellytyksiin vaikuttava toimintaympäristötekijä ja toisin kuin monet muut, siihen kunta voi varmuudella ja hyvin suoraan vaikuttaa omalla toiminnallaan. Tällä hetkellä Lahden yritysilmapiiri on huonompi kuin monen muun ison kaupungin.

Suomen Yrittäjät valitsivat vuoden 2018 parhaaksi yli 50 000 asukkaan kunnaksi Seinäjoen. Se sai arvosanaksi 7,61. Tällä mittarilla mitattuna Lahden elinkeinopolitiikka arvioitiin kokonaisarvosanalla 6,2 eli alle koko maan keskiarvon (6,7). Mitään poppakonsteja ei Seinäjoellakaan ole muille tarjota, sillä paikallisen kaupunginjohtajan mukaan hyvä tulos selittyy lähinnä sillä, että kaupunki pyrkii olemaan koko ajan notkeampi ja nopeampia yritysten suhteen. Hän korostaa myös paikallisen elinkeinoelämän ja kaupungin välistä yhteistyötä. Ei pitäisi olla vaikeaa Lahdessakaan?

Osaksi Lahden korkean työttömyysasteen selittää se, että tänne muuttaa paljon työttömiä työnhakijoita, joilla on vain perusasteen koulutus. Lahden väkiluku kyllä pikkuhiljaa kasvaa, mutta uudet tulijat eivät ole hyvätuloisia veronmaksajia vaan matalasti koulutettuja työttömiä. Hyvää on se, että Lahden sijainti houkuttelee muuttajia. Täällä käy paljon kääntymässä koulutetumpaa väkeä, joka muuttaa lopulta pääkaupunkiseudulle työn perässä ja Lahti jää nuolemaan näppejään. Nyt kun Lahdesta on väännetty yliopistokaupunki, olisi tärkeää, etteivät yliopistosta valmistuvat saman tien karkaa pääkaupunkiseudulle, vaan jäisivät Lahteen ja kenties perustaisivat yrityksen tänne.

Nykyinen tilanne koronan varjossa tulee muuttamaan tilannetta huonompaan suuntaan, sillä tällä hetkellä epidemian aiheuttama lasku kaupungille on arvioiden mukaan huimat 46 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi talouskäyrät näyttävät kaikkialla maailmassa alaspäin, joten jatkossa työllistäminen on entistäkin vaikeampaa. Kuntavaalit häämöttävät jo horisontissa, joten jään mielenkiinnolla odottamaan millaisilla leikkauslistoilla ja linjauksilla puolueet käyvät vaalitaistoon. Mihin asioihin Lahdessa panostetaan tulevaisuudessa? Lahden strategia 2030 linjaa kaupungin yhteisölliseksi, lapsiystävälliseksi ja yrityksiä kuuntelevaksi kaupungiksi. Onko kyseessä vain konsulttien kaunis ja kallis sanahelinä vai todellinen ja realistinen tavoite, johon myös sitoudutaan?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Uskokaa tai älkää, niin kyllä työrutiineihin palaaminen maistuu hyvältä näin kuuden viikon lomautusten jälkeen. Koronakriisi iski talouteen kovalla kädellä ja se näkyi myös lehtemme toimituksessa. Tämän vuoksi jouduimme ensimmäistä kertaa Omalähiön yli 40-vuotisessa historiassa keskeyttämään lehden tekemisen. Se oli itselleni henkilökohtaisesti kova paikka, mutta tämä ratkaisu oli tehtävä, jotta lehden tulevaisuus pitkässä juoksussa pelastetaan. Emme ole vielä valmiita lyömään rukkasia naulaan, ei lähelläkään.

Kuuden viikon aikana ovat tilanteet epidemian ympärillä vaihdelleet jossain pelkojen ja pienen toiveikkuuden välimaastossa. Joitain yritystukiakin kuulemma on jaettu. Niistä saatiinkin sitten kunnon vääntö ja jopa tappouhkauksia sateli tukea saaneille. Epätietoisuutta aiheutti lähinnä se, että tukea jaettiin oikeastaan vain kehityskohteille. Joillekin yrityksille kehityskohteen keksiminen keskellä talouskriisiä oli käytännössä mahdotonta, kun päivät täytti huoli siitä pysyykö firma edes pystyssä. Ja sitten toisaalta oli niitä konsulttifirmoja, jotka työkseen tekevät näitä tukihakemuksia päivittäin. Eipä siis ihme, että muutama iso tuki nostatti kulmakarvoja kysyvästi täälläkin suunnassa. En nyt silti lähtisi kenenkään henkeä uhkaamaan, vaikka ilman tukia jäisinkin ja toinen saisi. Joku roti sentään.

Tällä viikolla vihdoin tiedotettiin uudesta, suorasta yritystuesta ilman kehityskohdevaatimusta. Tuki korvaa siis yritysten kiinteitä kustannuksia, kuten esim. palkat ja tilavuokrat. Tämä kuulostaa jo sellaiselta tuelta, jota pieni lehtemmekin voisi saada. Puhetta on ollut myös erillisestä mediatuesta, mutta uskon, että sellaista ei tulla näkemään, ei ainakaan ihan lähiaikoina.

Koska kellään meistä ei ole kristallipalloa, josta tulevaisuuteen voisi vilkaista, on kuitenkin oltava vielä varovainen. Tämän vuoksi olemme linjanneet, että kesän ajan Omalähiö ilmestyy poikkeuksellisesti joka toinen viikko. Elokuun alussa pyrimme palaamaan jälleen normaaliin julkaisurytmiin, jos epidemian kulku sen vain sallii ja Suomen talous avautuu edes lähelle normaalia.

Suomen hallitukselle täytyy nostaa hattua pääosin hyvin hoidetusta kriisistä. Varsinkin pääministeri Marin on ollut esiintymisissään varsin vakuuttava. Joitain kompasteluja on matkan varrelle kyllä sattunut, joista Sarmasteen ja Jylhän maskigate oli se näyttävin. Tosin Suomi ei ollut ainoa maa, joita on näillä maskikaupoilla huijattu, jos se nyt ketään lohduttaa. Ikävää, että maailma pitää sisällään myös näitä huijareita, joille maailmanlaajuinen kriisi on sitä parasta aikaa tehdä hämärää bisnestä. Ihmisten hädällä on helppo tehdä rahaa, mutta voidaan kysyä, mikä on näiden ihmisten moraali, jotka tätä harrastavat? Onneksi kriisi on tuonut mukanaan myös paljon yhteisöllisyyttä, yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja paljon myös pyyteettömiä, hyviä tekoja toisten ihmisten puolesta. Ehkä ihmiskunnalla kuitenkin on vielä toivoa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi