Tänä viikonloppuna taas kajahtaa tuhansissa suomalaisissa kouluissa ilmoille Suvivirsi.
Kyseessä on jo satoja vuosia vanha virsi, mutta aina yhtä suosittu. Koulunpäättäjäisten ykköshitti ei ole menettänyt asemaansa, vaikka virrenveisuuta on arvosteltu uskonnon pakkosyötöksi.
Mielestäni yksittäinen virsi ei tee juhlasta uskonnollista tilaisuutta. Vähemmistöjä eli ei-ev.lut.kirkkoon kuuluviakin pitää tietysti tasapuolisuuden nimissä kuunnella, mutta kuitenkin Suvivirsi kuuluu olennaisena osana suomalaiseen kevätjuhlaan ja täytyy ihmetellä, että jotkut kokevat Suvivirren laulamisen muita uskontoja syrjiväksi ja uskonnon pakkosyötöksi. Myös eduskunnan perustuslakivaliokunta on tähdentänyt, että juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Ne eivät ole uskonnonopetusta tai uskonnollisia tilaisuuksia.

Välillä tuntuu, että Suomessa mennään jopa liikaa vähemmistöjen ehdoilla. Kielletäänkö esim. juhannuskokot tulevaisuudessa, jos joku vähemmistöryhmä kokee ne syrjinnäksi? Tai mitä jos saunominen koetaan jonkun ryhmän mielestä liian irstaaksi?
Onneksi tässä suvivirsi-asiassa on otettu pääosin järki käteen ja traditio on ja pysyy. Minulle Suvivirsi on aina ollut nimenomaan lähtölaukaus kesälle ja en ole sitä koskaan edes ajatellut uskonnollisena lauluna, mitä se toki kuitenkin on.
Suvaitsevaisuutta tarvitaan Suomessa puolin ja toisin, mutta pitkistä perinteistä on syytä pitää kiinni.
Onnea uusille ylioppilaille ja muille koulunsa päättäneille!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi