Suomen suosituin palloilusarja, jääkiekon Sm-liiga käynnistyy tänään. Paljon on viime vuosina puhuttu siitä, kuinka liigan taso on laskenut ja kuinka muut kansalliset liigat ovat ajaneet ohi pelin tasossa ja varsinkin palkkioissa. Pelin tasoa on huonompi näin amatöörinä lähteä määrittelemään, mutta palkkioissa kotoinen liiga jää faktisesti jalkoihin, jos verrataan vaikkapa Ruotsin, Sveitsin tai jopa Saksan sarjoihin. NHL ja KHL ovat miljoonapalkkoineen jo ihan omassa sfäärissään.
Liigastamme on tullutkin enemmän kasvattajasarja, josta on hyvä ponnistaa isompiin ympyröihin, kuka ennemmin, kuka hieman myöhemmin. Suomen liigan pelillinen taso on pienemmistä palkkioista huolimatta kuitenkin sen verran kovatasoinen, että se koulii lahjakkaista nuorista nopeasti pelimiehiä aina ison veden taakse asti miljoonia vuolemaan. Hyvinä esimerkkeinä vaikkapa Patrik Laine tai Sebastian Aho, jotka käytännössä yhden Sm-liigakauden jälkeen olivat valmiita hyppäämään isoon rooliin NHL:ssä. Se tekeekin liigasta edelleen mielenkiintoisen. Ketkä nuoret tällä kaudella nousevat esiin?
Toisaalta liiga on tylsä. Sarjan suosikit ovat kovin tuttuja vuodesta toiseen. Ne samat suurseurat, jotka komeilevat budjettien kärkipäässä, tulevat miehittämään sarjan kärkisijat. Kuka oikeasti uskoo, että Jukurit tai Sport voisivat pelata finaaleissa? Luultavasti edes kovinkaan Pelicans-fani ei oikeasti usko, että Lahdessa torilla tavataan. Viime vuodet olen toivonutkin, että edes joku ns. pikkuseuroista yllättäisi, kuten Pelicans teki vuonna 2012 pelatessaan finaaleissa. Yllätyksellisyys kun sattuu olemaan juuri se urheilun suola.
Lahtea on viime vuosina markkinoitu kiekkokaupunkina ja kyllähän Lahdessa lätkä kiinnostaa. Jopa yllättävän hyvin ottaen huomioon sen, ettei menestystä ole tullut sitä yhtä hopeaa enemmän. Olisiko tämä SE kausi? Lyhyesti sanottuna ei ole. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että olisin heittänyt kirveen jo kaivoon, mutta tällä kaudella Pelicans on pitkästä aikaa minulle täysi kysymysmerkki ja mysteeri. Harjoitusottelut eivät vakuuttaneet, pikemminkin jäi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Uusi päävalmentaja Ville Nieminen on täydellinen keltanokka valmentajana, Stanley Cup-sormuksestaan huolimatta. Miten kausi lähtee käyntiin? Pelaajissa on paljon sitä kuuluisaa potentiaalia, mutta varsinaiset ”varmat” onnistujat loistavat poissaolollaan. Kuka ottaa joukkueen reppuselkäänsä pimeinä marraskuisina tiistai-iltoina? Mitä jos homma lähtee heti alusta lähtien päin prinkkalaa? Kuka sillon kääntää kelkan? Onnistumiseen taidetaan tarvita yksinkertaisesti liian monta jos- lauseen toteutumista tällä kaudella.
Toisaalta ajatellen, nyt jos koskaan, on monella nuorella pelaajalla paikka ottaa vastuuta ja kasvaa pelaajana aivan uusiin mittoihin sekä pelata itsensä lahtelaiskatsojien sydämiin ja valtakunnan median palstoille. Kuten Matti Nykänen on hienosti todennut: ”Jokainen tsäänssi on mahdollisuus”
Sokeaan uskoon on Pelicans-kannattajankin vain ripustauduttava, silloin kun faktat ovat vastaan. Hopeaan päättyneellä kaudella pelattiin vielä edelliskeväänä karsinnoissa. Ei silloinkaan kukaan uskonut moiseen nousuun. Karsinnoista finaaliin vuodessa. Mitäpä jos se NiämisVille kuitenkin on mestarivalmentaja?…
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi