Viime sunnuntaina jännitettiin presidentinvaalin ensimmäistä kierrosta ja lopputulos oli yllättävänkin paljon äänestäjäkyselyiden mukainen. Ääniosuudet pysyivät varsin hyvin odotetuissa luvuissa ja toiselle kierrokselle menivät Alexander Stubb sekä Pekka Haavisto. Vaalitaisto on kova ja toisen kierroksen vaalityö alkoi jo vaali-iltana, sillä kampanja-aika on todella lyhyt, vain kaksi viikkoa. Kahdessa viikossa tuskin kovin montaa päätä ehdokkaat saavat käännettyä, sillä molemmat ovat olleet mukana suomalaisessa politiikassa jo vuosikaudet ja äänestäjien mielikuva ja ajatukset ehdokkaista ovat varmasti muodostuneet jo ajat sitten. Sitä kuvaa tuskin parissa viikossa muutetaan suuntaan tai toiseen?
Poliittisia eroja ehdokkaiden kesken on vaikea löytää edes vaalikeskusteluissa ja tenteissä. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, sillä vaikea on Suomesta löytää ehdokasta, joka olisi kovin eri mieltä maamme tämänhetkisestä ulkopoliittisesta linjasta. Toimittajat kyllä kovasti yrittävät tenteissä kaivaa erimielisyyksiä, mutta uskon, että molemmat ehdokkaat pysyvät loppuun asti tyyninä ja sivistyneinä, eikä minkäänlaista loanheittoa tulla näkemään. Tämä on itseäni miellyttävä tapa puhua politiikkaa. Kunnioitetaan toista ihmistä, vaikka oltaisiinkin jostain asiasta eri mieltä. Tämä usein unohtuu ainakin kunta- ja eduskuntavaaleissa, joissa loka lentää ihan eri tyyliin. Olemme kyllä onneksi hyvin kaukana amerikkalaisesta vaalikeskustelukulttuurista, josta on verkkokalvoille palanut kuva Donald Trumpista uhkailemassa Hilary Clintonia vankilatuomiolla, kunhan hänet valitaan presidentiksi.
Sunnuntain vaali-illassa pienimuotoisen kohun nostatti juontaja Matti Rönkä, joka kyseli asiantuntijoilta mielipidettä siihen, miten se, että toinen ehdokas kuuluu seksuaalivähemmistöön vaikuttaa äänestäjiin. Asiaa ei olisi joidenkin mielestä saanut nostaa esiin, sillä eihän seksuaalinen suuntautuminen vaikuta mitenkään henkilön kykyyn suoriutua presidentin tehtävästä. Toisaalta se on kuitenkin asia, joka on varmasti kaikkien äänestäjien tiedossa jo ennestään ja en pidä mitenkään pahana, että Rönkä rohkeasti asiaa suoraan kysyi. Ikävämpää ja hieman surullistakin, nimenomaan vähemmistöjen kannalta on se, että vielä vuonna 2024 meillä Suomessa on ihan liikaa ihmisiä, joille tuolla asialla on jotain merkitystä, kun presidenttiä valitaan. Toisaalta ei siitä niin kauan ole, kun Suomessa väännettiin siitä, voiko nainen olla Suomen tasavallan presidentti tai edes pappi.
Gallupit ovat joka tapauksessa nostaneet Stubbin selkeäksi ennakkosuosikiksi toiselle kierrokselle ja täytyy myöntää, että Haavisto tarvii pienen ihmeen, jotta Halla-ahon ja Rehnin kannattajien äänet suuntaisivatkin hänen laariinsa. Vasemmalta äänet taisivat tulla Haavistolle pitkälti jo ensimmäisellä kierroksella ja sieltä ei enää suurta äänipottia ole kalasteltavissa. Demokratiassa on kuitenkin se hyvä puoli, ettei mikään ole varmaa, ennen kuin kaikki äänet on laskettu. Tosin tässä vaalissa varmaa on se, että kävi sitten miten tahansa, Suomi tulee saamaan itselleen ulkopolitiikan hyvin hallitsevan, laajasti verkostoituneen ja yleisestikin ottaen varsin pätevän presidentin. Olen itse elänyt viiden eri presidentin johtamassa Suomessa ja yksikään heistä ei ole maatamme perikatoon johdattanut, enkä usko, että niin käy nytkään, on presidentin nimi sitten Stubb tai Haavisto. Käykäähän ihmiset äänestämässä!
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi