”Kyl mä ehkä tuntisin oloni turvallisemmaksi siellä muurien sisäpuolella.” Näin tuumi eräs vanki tutustuessaan vanhusten oloihin vanhainkodissa Ylen Hullu juttu-ohjelmassa. Ohjelman mukaan vanki maksaa yhteiskunnalle 205e/pv, kun vanhus maksaa vastaavasti 125 euroa. Palveluasunnossa hinta on jotain 80-90 euron tienoilla. Jutussa mukana olleen naisvangin mielestä vartijoita on niin paljon huolehtimassa vankien hyvinvoinnista, että sieltä kyllä liikenisi vanhainkotiinkin työntekijöitä.

Netissä ja lehtien palstoilla on keskusteltu paljon juuri tästä asiasta. Tuntuu oudolta, että rikollisten olot olisivat paremmat kuin vanhuksilla. Ei kai sellainen voi olla mahdolista, vai voiko? Eipä mikään ihme, että valtaosa vanhuksista haluaa asua kotonaan mahdollisimman pitkään ja laitosvanhainkoteja kartetaan kuin ruttoa tai kuolemantuomiota, jos asiat ovat todellakin tällä mallilla.

Itselläni ei ole vielä kokemuksia kummastakaan vaihtoehdosta, joten mitään faktaa ei minullakaan ole varmistaakseni asioiden oikeaa laitaa. Varmaa on kuitenkin se, että jossain vaiheessa elämääni päädyn jompaan kumpaan, todennäköisemmin kuitenkin vanhainkotiin kuin vankilaan. Hullun jutun pelottelemana sainkin oivan idean varmistaakseni hyvän hoidon myös vanhuusvuosilleni.
Hommaamalla itselleni linnatuomion vanhuusvuosikseni vältän vanhainkodin ja varmistan hyvän hoidon loppuvuosikseni vankilassa valtion kustannuksella. Eihän se näin pitäisi mennä, eihän?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla tuli tieto, että Liipolan kirjasto suljetaan 17.5. Sulkemisen takana ovat kuitenkin tällä kertaa järkisyyt, sillä nykyinen koulurakennus, jossa kirjasto sijaitsee, puretaan kesällä ja tilalle rakennetaan monitoimitalo, johon kirjasto sijoitetaan vuonna 2015. Tilanne on täysin vastaava myös Jalkarannan kirjaston kohdalla.Kirjastoille on yritetty etsiä väistötiloja, mutta sellaisia ei ole löytynyt. Kaupungilla ei ole kummankaan kirjaston alueella vapaita tiloja.

Vaikka Liipolaan ja Jalkarantaan suunnitellaankin tätä väliaikaista tilannetta helpottamaan muutamia kirjastoautopysäkkejä, niin kirjastojen lukusali-, netti-, kirjallisuus-, tapahtuma- ja muita palveluja kirjastoauto ei kuitenkaan kykene korvaamaan.
Niinpä onkin odotettavissa, että seuraavan parin vuoden aikana Launeen kirjaston kävijämäärät tulevat lisääntymään, kun liipolalaiset oppivat käyttämään Launeen kirjastopalveluita.

Vuonna 2015 kirjasto palaa siis Liipolaan. Tai näin ainakin nyt lupaillaan. Eri asia onkin, mitä Lahden kirjastoverkolle tehdään kirjastokonseptin nimissä. Mitkä Lahden kahdeksasta lähikirjastosta lopetetaan ja mitkä kirjastot muuttuvat kirjojen noutopisteiksi? Kauhuskenaariona launeelaisille on se, että silloin Launeen kirjasto tullaan yhdistämään upouuteen Liipolan kirjastoon ja kirjanlainaajien vaellus kääntyy toisin päin, tällä kertaa Launeelta Liipolaan päin ja Launeen kirjaston tarina, joka sai alkunsa jo vuonna 1952 päättyy.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime viikolla koettiin Jyväskylän kirjastossa vaaratilanne, jossa äärioikeistolaiset hyökkäsivät Äärioikeisto Suomessa-kirjan esittelytilaisuuteen aseinaan puukot ja pullot. Tapaus on ollut esillä niin mediassa kuin poliitikkojenkin puheissa viime päivät. Myös presidentti viittasi tapahtumaan avatessaan valtiopäivät. Ja syystäkin.

Ymmärrän hyvin, että ihmisillä on erilaisia näkökantoja eri asioihin. Se on täysin normaalia ja olisikin järjetöntä ja mahdotonta vaatia, että kaikki ajattelisivat joka asiasta samalla tavalla. Erilaisten mielipiteiden tulisi kuitenkin olla rikkaus, eikä suinkaan asia, joka aiheuttaa väkivaltaa. Asiat eivät koskaan ole pelkästään mustavalkoisia, joina ne usein kuitenkin halutaan nähdä. Usein perinpohjainen vuoropuhelu auttaa ymmärtämään toisen näkökulmia.

Nämä ääriliikkeet, ovat ne sitten mistä poliittisesta suunnasta tahansa, näkevät pelkästään oman mielipiteensä oikeaksi ja muut mielipiteet onkin sitten tuhottava tavalla tai toisella. Vanha sanonta: ”Kun järki loppuu, alkaa väkivalta” pitää tänä päivänäkin kutinsa.

Suomessa saa edelleen sanoa sanottavansa vapaasti ja ilman pelkoa, että joutuu mielipiteidensä vuoksi väkivallanteon uhriksi. Totuushan on, että nämä ääriryhmät ovat todella marginaalisia ryhmiä, jotka koostuvat muutamasta kymmenestä ihmisestä. Huolestuttavampaa on sen sijaan se, että netin keskustelupalstoilla tuntuu löytyvän ymmärrystä tälläisille teoille yllättävänkin paljon.

Nykymeno, jossa syrjäytyneet syrjäytyvät yhä enemmän ja helpommin ja rikkaat rikastuvat entisestäänkin, on on omiaan synnyttämään tälläisiä väkivaltaisia purkauksia. Ihmiset helposti etsivät syntipukkia ongelmilleen. Syyt ovat syvällä yhteiskunnassamme ja erittäin vaikeasti korjattavissa. Toivottavasti tämä tapaus viimeistään herättää huomaamaan, ettemme enää elä missään auvoisessa lintukodossa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pääministeri Kataisen hallituksen ajamat sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus sekä kuntauudistus ovat ajautuneet hankalaan tilanteeseen. Yksimielisyyttä ei tunnu löytyvän ja jokaisella eri taholla tuntuu olevan hallussa juuri se oikea malli, jolla kuntien asioita tulisi viedä eteenpäin. Tosiasia on kuitenkin se, että pikkuhiljaa aika on käymässä vähiin. Valtion velka kasvaa ja samalla kuntien ongelmat kasvavat. Vuosina 2001-2011 julkisten peruspalveluiden tuotantokustannukset ovat kasvaneet yli 22 prosenttia peruspalveluiden hintaindeksillä mitattuna. Moinen yhtälö on aika mahdoton tilanteessa, jossa väestö ikääntyy voimallisesti.

Kunta- ja Sote-uudistus on tiiviisti naitettu keskenään. Ilman toista ei ole toista. Kuntien ilmoitukset kuntaliitosten selvitysalueista tulisi olla valmiina marraskuun 2013 loppuunmennessä ja kuntien yhdistymisselvitykset 1.4. 2014 mennessä. Kuntajaon muutokset viimeistään 1.1.2017. Nyt sitten selvitellään ja tapellaan siitä, mikä on elinvoimainen kunta ja yllätys, yllätys, Suomihan tuntuu olevan täynnä elinvoimaisia kuntia, jotka vannovat omaan ikuiseen itsenäisyyteensä.

Päijät-Hämeessä Lahti on se suuri paha peikko, joka yrittää kosia ympärillä olevia pikkuruisia, mutta ah, niin vetovoimaisia ja itsenäisiä kuntia mukaan yhteistyöhön. Innokkaita morsioita Lahdelle ei ole liiemmin ilmoittautunut. Itse voisin hyvin kuvitella esim. Hollolan ja Nastolan yhdistämisen Lahteen olevan hyvä ratkaisu kaikille kolmelle. Työssäkäyntialue ainakin on yhtenäinen ja ihmiset käyttävät monia palveluja ristikkäin.

Ihmisten asuinpaikkaan liittyy kuitenkin paljon tunnetta ja hyvä niin. Kotiseuturakkaus on aina hyvä asia, kunhan sen nimissä ei pikkukunnissa tosiasioita kielletä. Muuten saattaa käydä niin, että viimeinen sammuttaa valot…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi