Pääkirjoitus 7.9.2018

Someviidakko

Viime päivinä olemme saaneet lukea useammankin konkarikansanedustajan jättävän politiikan ja eduskunnan. Osa jää pois ihan jo ikänsäkin vuoksi, mutta yksi yhteinen tekijä löytyy liki kaikkien luopuvien kansanedustajien taustalta ja se on sosiaalinen media ja sen merkityksen kasvu politiikan teossa. Nykyinen some-keskustelukulttuuri hallitsee jo merkittävästi politiikan tekoa, sillä lähes kaikki kansanedustajat ovat Facebookissa ja neljä viidestä Twitterissä. Loppujen lopuksi pienin riesa on se, että kansanedustajat täysistunnoissa somettavat sen sijaan, että seuraisivat keskustelua. Suurin haitta löytyy siitä, miten some on muuttanut politiikan tekemisen kulttuuria.

Miten sitten some-kulttuuri haittaa kansanedustajien työskentelyä? Ensinnäkin provoilu on sosiaalisessa mediassa helppo tapa saada huomiota osakseen ja siitähän sosiaalisessa mediassa on pitkälti kysymys, huomiosta. Kansanedustajan pitää joka päivä ”brändätä” itsensä somessa. Koko ajan pitää olla kiinnostavaa asiaa, jotta seuraajat jaksavat olla kiinnostuneita. Tärkeintä on näkyvyys, ei itse asia.

Tämä taas johtaa siihen, että politiikasta on tullut entistä pinnallisempaa, lyhytnäköisempää ja aggressiivisempaa. Samalla päätöksentekokyky on heikentynyt, kun mielikuvista on tullut faktoja tärkeämpiä. Iso osa kansanedustajista käy somessa jatkuvaa vaalikamppailua hakemalla kohuotsikoita. Siihen yleensä tänä päivänä riittää joku raflaava kommentti twitterissä tai facebookissa ja kohu on valmis. Siitä pitää huolen perinteinen media, varsinkin iltapäivälehdistö, joka hakee nykyään suuren osan jutuistaan suoraan somen syövereistä. Tämähän johtuu suoraan siitä, että lehtitalot ovat säästötoimena potkineet ammattitaitoiset toimittajansa ulos ja ottaneet tilalle klikkipalkkauksella toimivia nuoria, joiden ainoa tehtävä on saada aikaan niin kiinnostavia otsikoita, että ihmiset niitä klikkaavat. Eli käytännössä some pyörittää pitkälti jo perinteistäkin mediaa, koska klikkaukset tietävät lehtitaloille mainoseuroja.

Aluksi eri some-alustoja tervehdittiin demokratian edistäjinä, mutta jokainen, joka on jotain joskus somessa jakanu,t tietää sen, että joku syvällinen artikkeli kerää huomattavasti vähemmän tykkäyksiä kuin joku hassu kissa-päivitys. Sosiaalinen mediahan perustuu pitkälti ihmisen perustarpeeseen tulla huomatuksi ja hyväksytyksi laumassaan. Aika nopeasti se kansanedustajakin huomaa, millaisilla päivityksillä kerää eniten huomiota. Ja kuten muistatte, se että huomataan, on somessa tärkeintä.

Eduskuntavaalit ovat keväällä. Se taas tietää sitä, että some täyttyy politiikasta. Kaikenlainen somevaikuttaminen tulee lisääntymään. Tämä taas tarkoittaa lukuisia sosiaalisen median valetilejä, joilla pyritään vaikuttamaan vaalitulokseen. Ruotsin vaalien alla paikallinen poliisi on kertonut, että sosiaalisessa mediassa on keskusteltu paljon mahdollisesta vaalivilpistä. Näissä vaikutusyrityksissä on käytetty kaapattuja tilejä tai valetilejä. Tileillä on levitetty tarkoituksellista harhaanjohtavaa tietoa. Tällä on pyritty polarisoimaan mielipiteitä ja aiheuttamaan hajaannusta. Voimme 100 prosentin varmuudella varautua samaan Suomessa viimeistään keväällä, kun vaalitaisto on tiukimmillaan. Silloin tarvitsemme sitä kuuluisaa medianlukutaitoa. Kannattaa aloittaa harjoittelu jo nyt.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Mika Kari

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kuuba – Menneen ajan rappioromantiikkaa
Ohjaaja Väinö Weckström: Loistavaa, että elokuva herätti kiinnostusta näin paljon jo koekuvausten yhteydessä
Projektipäällikkö Janne Wikström: Liipolan tunnelin tekniset järjestelmät on rakennettu kesään mennessä
Kitaristi Mika Jokinen: Lättähatun paluu on monipuolinen ja viihdyttävä levy
Isännöitsijä Eero Vesanen: Luhtikadun palaneen kerrostalon saneeraus valmistunee toukokuun lopulla
Johanna Ruuhijärvi: Keskustelutilaisuus Kerinkallion päiväkodin kohtalosta olisi pitänyt järjestää jo 1½ vuotta sitten
Piispa Seppo Häkkinen: Launeen seurakunnalla on mahdollisuus kasvaa myös tulevaisuudessa
Miestenpiiriaktiivi Reijo Salonen: Tarinat moottoripyöristä lumosivat kaikki kuulijat
Etelä-Lahdessa riittää kaavoituskohteita
Ikääntyneiden asiakasohjaus Siiri muutti Lahden palvelutorille
Kinkkutemppu järjestettiin neljännen kerran
Tutkimuspäällikkö Hannu Takala: Tuskin Hennalan alueella tehdään enää arkeologisia kaivauksia
Kirjastopalvelujohtaja Salla Palmi-Felin: Lukuinnon sytyttäminen on tärkeämpää kuin se, mitä luetaan
Vuonna 2020 Omalähiötä ei enää jaeta mainoskieltoluukkuihin
Lahden turvakodin johtaja Marjo Taipale: Yksikään turvakotijakso ei ole turha
Kaupunginarkkitehti Anne Karvinen-Jussilainen: Orvokkitien päähän parkkipaikka ulkoilijoille
Rehtori Esko Taipale: Launeen monitoimitalo Lähteessä oppimisympäristöt ovat täysin erilaiset kuin parakeissa
Media-ohjaaja Marita Nuto: Haluamme kehittää Liipolassa maahanmuuttajien kirjastopalveluja
Evakkolapsi Eila Jokinen: Kaikki evakkolapset muistavat Lottien maittavan kauravellin
Toimitusjohtaja Pekka Mäki-Reinikka: Kaurabuumi alkoi jo vuonna 2010 ja se jatkuu yhä
ARKISTO