Viime päivinä olemme saaneet lukea useammankin konkarikansanedustajan jättävän politiikan ja eduskunnan. Osa jää pois ihan jo ikänsäkin vuoksi, mutta yksi yhteinen tekijä löytyy liki kaikkien luopuvien kansanedustajien taustalta ja se on sosiaalinen media ja sen merkityksen kasvu politiikan teossa. Nykyinen some-keskustelukulttuuri hallitsee jo merkittävästi politiikan tekoa, sillä lähes kaikki kansanedustajat ovat Facebookissa ja neljä viidestä Twitterissä. Loppujen lopuksi pienin riesa on se, että kansanedustajat täysistunnoissa somettavat sen sijaan, että seuraisivat keskustelua. Suurin haitta löytyy siitä, miten some on muuttanut politiikan tekemisen kulttuuria.

Miten sitten some-kulttuuri haittaa kansanedustajien työskentelyä? Ensinnäkin provoilu on sosiaalisessa mediassa helppo tapa saada huomiota osakseen ja siitähän sosiaalisessa mediassa on pitkälti kysymys, huomiosta. Kansanedustajan pitää joka päivä ”brändätä” itsensä somessa. Koko ajan pitää olla kiinnostavaa asiaa, jotta seuraajat jaksavat olla kiinnostuneita. Tärkeintä on näkyvyys, ei itse asia.

Tämä taas johtaa siihen, että politiikasta on tullut entistä pinnallisempaa, lyhytnäköisempää ja aggressiivisempaa. Samalla päätöksentekokyky on heikentynyt, kun mielikuvista on tullut faktoja tärkeämpiä. Iso osa kansanedustajista käy somessa jatkuvaa vaalikamppailua hakemalla kohuotsikoita. Siihen yleensä tänä päivänä riittää joku raflaava kommentti twitterissä tai facebookissa ja kohu on valmis. Siitä pitää huolen perinteinen media, varsinkin iltapäivälehdistö, joka hakee nykyään suuren osan jutuistaan suoraan somen syövereistä. Tämähän johtuu suoraan siitä, että lehtitalot ovat säästötoimena potkineet ammattitaitoiset toimittajansa ulos ja ottaneet tilalle klikkipalkkauksella toimivia nuoria, joiden ainoa tehtävä on saada aikaan niin kiinnostavia otsikoita, että ihmiset niitä klikkaavat. Eli käytännössä some pyörittää pitkälti jo perinteistäkin mediaa, koska klikkaukset tietävät lehtitaloille mainoseuroja.

Aluksi eri some-alustoja tervehdittiin demokratian edistäjinä, mutta jokainen, joka on jotain joskus somessa jakanu,t tietää sen, että joku syvällinen artikkeli kerää huomattavasti vähemmän tykkäyksiä kuin joku hassu kissa-päivitys. Sosiaalinen mediahan perustuu pitkälti ihmisen perustarpeeseen tulla huomatuksi ja hyväksytyksi laumassaan. Aika nopeasti se kansanedustajakin huomaa, millaisilla päivityksillä kerää eniten huomiota. Ja kuten muistatte, se että huomataan, on somessa tärkeintä.

Eduskuntavaalit ovat keväällä. Se taas tietää sitä, että some täyttyy politiikasta. Kaikenlainen somevaikuttaminen tulee lisääntymään. Tämä taas tarkoittaa lukuisia sosiaalisen median valetilejä, joilla pyritään vaikuttamaan vaalitulokseen. Ruotsin vaalien alla paikallinen poliisi on kertonut, että sosiaalisessa mediassa on keskusteltu paljon mahdollisesta vaalivilpistä. Näissä vaikutusyrityksissä on käytetty kaapattuja tilejä tai valetilejä. Tileillä on levitetty tarkoituksellista harhaanjohtavaa tietoa. Tällä on pyritty polarisoimaan mielipiteitä ja aiheuttamaan hajaannusta. Voimme 100 prosentin varmuudella varautua samaan Suomessa viimeistään keväällä, kun vaalitaisto on tiukimmillaan. Silloin tarvitsemme sitä kuuluisaa medianlukutaitoa. Kannattaa aloittaa harjoittelu jo nyt.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi