Lahden perinteikäs jalkapallostadion Kisapuisto on kaukana loistonsa ajoista. Suunnitelmia Kisapuiston kuntoon laittamiseksi on ollut olemassa jo vuosikymmeniä, mutta kaikki ovat jääneet torsoiksi. Jotain on sentään saatu aikaan. Aurinkokatsomo on uusittu ja valaistus on laitettu kuntoon. Viimeisin parannus, tai toisten mielestä pyhäinhäväistys, on tuliterä tekonurmi, joka valmistuu heinäkuuksi. Pelaamaan Kisapuistossa ei silti tänä kesänä päästä, sillä Ranta-Kartanon rakennustyöt jatkuvat vielä pitkään.

Kisapuisto on lahtelaisen jalkapalloilun koti. Lahdessa on kovasti vuosien varrella yritetty tehdä hiihtostadionista FC Lahden kotia siinä onnistumatta. Hiihtostadion on nimensä mukaisesti rakennettu hiihtokisoja varten, jossa tehtävässä se onkin maailman paras. Jalkapallon seuraamiseen paikka on kolkko ja minkäänlaista tunnelmaa ei muutaman tuhannen katsojan määrillä siellä aikaan saa. Katsojat mielivätkin Kisapuiston nostalgisen lämpimään ja tiiviiseen tunnelmaan, jossa peli ja pelaajat ovat lähellä. Toisin sanoen, peli on aistittavissa kaikilla aisteilla. Tälläkin kaudella on nähty, kuinka kauden alut ja loput kärsivät siitä, että hiihtostadionin nurmi ei vastaa Veikkausliigan vaatimuksia. Joka kevät ja loppusyksy Lahti pelaa kotipelinsä perunapellolla, jota leikkisästi kutsunkin nimellä San Berunabelto, Veikkausliigan surkein pelialusta.

Lahden Urheiluhalliyhdistys teki syksyllä 2015 tarjouksen toteuttaa Kisapuiston uusi stadion elinkaarimallilla 5 miljoonan euron hinnalla. Kaupungille tämä ei kelvannut. Suunnitelma oli kuulemma yltiöoptimistinen. Vastineeksi kaupungin tilakeskus laati oman hankesuunnitelmansa, jossa kustannukset kohosivat yli 10 miljoonan euron. ”Yllättäen” tämäkään suunnitelma ei läpi mennyt. Viimeisin, päivitetty suunnitelma tuli tällä viikolla. Suunnitelmasta oli karsittu oikeastaan kaikki olennaisesti tärkeä pois. FC Lahden Jussi Lumio totesikin, että päivitetty hankesuunnitelma ei vastaa nykyajan vaatimuksia ja sellaisenaan ei stadionia kannata edes rakentaa

Jalkapalloväkeä on arvosteltu siitä, ettei se ole esitellyt ensimmäistäkään yksityistä rahoittajaa stadionhankkeelle. Jalkapallolobbarit vastaavatkin, että ensin on saatava päätös rakentamisesta, jossa on selkeä suunnitelma ja kustannusarvio, ennen kuin rahoittajia voidaan pyytää mukaan. Mikä yritys on niin hölmö, että lähtee mukaan prosessiin tietämättä mikä on odotettavissa oleva lopputulos ja lopullinen hinta? Jos Kisapuiston stadion jää pelkästään kaupungin hankkeeksi, on selvää, ettei se tule vastaamaan nykyajan tarpeita, vaan saamme taas jonkinlaisen riisutun mallin matkakeskuksen tapaan, joka ei palvele käyttäjiä siten kuin sen pitäisi. Eräänlainen lahtelainen light-versio stadionista siis.

Seinäjoelle ja Vaasaan saatiin viime vuonna uudet, upeat jalkapallostadionit. Varsinkin Seinäjoella stadionia on hyödynnetty myös konserttien ja erilaisten muiden tapahtumien pitopaikkana. Näin voitaisiin tehdä myös Lahdessa, sillä kaupungin sijainti on maantieteellisesti niin hyvä, että stadionille olisi kohtalaisen helppo saada houkuteltua artisteja, jotka vetäisivät pienen stadionin täyteen. Tärkeintä stadionin rakentaminen olisi kuitenkin tuhansille lahtelaisille pelaajille sekä katsojille, jotka ansaitsevat Lahteen nykyaikaiset olosuhteet jalkapalloiluun ja sen katsomiseen. Muuten käy niin, että ennemmin tai myöhemmin saamme hyvästellä lahtelaisen pääsarjajalkapalloilun.

Lahden kaupungin ja jalkapalloväen tulisikin nyt pikaisesti istahtaa saman pöydän ääreen ja päättää millä pelimerkeillä stadionhanketta lähdetään viemään eteenpäin, sillä projekti on ollut jo aivan liian kauan lähtöruudussa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi