Viime viikolla uutisoitiin laajasti mediassa, että suomalaiset kävelevät tai pyöräilevät työmatkansa yhä harvemmin. Neljä viidestä työssäkävijästä käyttää jo kolmen kilometrin työmatkalla autoa tai linja-autoa. Vielä 1980-luvulla naisista jopa 60 ja miehistä 40 prosenttia käveli tai polki töihin. Nykyisin naisista reilu 40 prosenttia ja miehistä alle kolmannes liikkuu päivittäin edes 15 minuuttia työmatkallaan. Valtaosa työmatkoista ajetaan omalla autolla.
Taajamissa polkupyörän on todettu olevan nopein kulkuväline alle seitsemän kilometrin matkoilla. Pyöräilystä hyötyvät sekä oma terveys että ympäristö. Pyöräily on helppoa arkiliikuntaa, joka sopii kaikille. Jo puolen tunnin reipas pyöräily tai kävely lähes päivittäin riittää terveyden ylläpitämiseen. Lisäksi ulkona liikkuessa stressi vähenee ja mieli virkistyy. Moottoriliikenteen vähenemisen myötä puolestaan vähenevät niiden aiheuttamat päästöt, melu ja ruuhkat.
Työmatkan kulkeminen omalla autolla on tehty Suomessa jo liiankin kannattavaksi, sanovat asiantuntijat. Samanaikaisesti ihmisten työmatkat ovat myös pidentyneet. Verovähennykset, kilometrikorvaukset ja vapaat autoedut kannustavat muutenkin ajamaan niin paljon kuin mahdollista ja työnantaja maksaa vaikka luulisi työnantajankin mielummin kannustavan työntekijöitään liikkumaan ja pitämään huolta kunnostaan. Ja tämä kuntoilu kun olisi täysin ilmaista!
Liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi keväällä tavoitteen, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä kävely- ja pyöräilymatkoja tehtäisiin 300 miljoonaa enemmän kuin vertailuvuonna 2005. Toteutuakseen tämä vaatisi, että pyörä- ja kävelyreitteihin ja niiden kunnossapitoon todella satsattaisiin. Lisäksi kaupunkien rakenne pitäisi saada pyöräilyä ja kävelyä suosivaksi, nyt se on pääsääntöisesti liian autokeskeinen.
Joten huomenna töihin kävellen tai pyörällä ja huono sää on vain surkea tekosyy, sillä sää on aina vain pukeutumiskysymys…
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Lahteen on taas tulossa rutkasti lisää kauppaneliöitä, kun isot kauppaketjut kilvan rakentavat uusia hehtaarihallejaan ympäri kaupunkia. Samanaikaisesti on tietenkin laajennettava entisiä, jo pieneksi jääneitä kauppoja. Etelä-Lahtikin saa taas uuden ison kaupan, kun Biltema ilmoitti rakentavansa 4500 neliötä käsittävän myymälän Renkomäkeen, joten kyllä se on kauppa joka kannattaa!
Olen usein ihmetellyt, kuinka nämä kaikki superhypermarketit voivat tehdä voittoa, mutta kaipa näillä isoilla kauppaketjuilla on niin suuret volyymit, että pari vuotta voi tehdä tappiotakin. Joskus tuntuu, että tärkeintä on vain viedä asiakkaita kilpailijoilta tai tehdä mahdollisimman paljon kiusaa muille kaupparyhmittymille.
Kauppojen kehitys on aiheuttanut sen, että nuo mammuttikaupat ovat syöneet suihinsa melkein kaikki alueemme pikku kaupat. Muistan kun pikkupoikana Launeella asuessani löytyi kauppa melkein joka kadunkulmasta. Pieni osuuskauppa tai K-kauppa toimi vielä 70-luvulla ainakin Launeenkadulla, Patomäentiellä, Jokitiellä, Alijuhakkalantiellä, Vanamontiellä ja Nikkilänkadulla taisi olla jopa parhaimmillaan pari-kolmekin kauppaa. Martintori ja Kotipokki taisivat olla ensimmäiset ”isot” marketit Etelä-Lahdessa ja ai että ne tuntuivat silloin tosi isoilta kaupoilta.
Silloin oli helppoa ja turvallista laittaa vaikkapa perheen pikkupoika kauppaan hakemaan pari maitoa ja leipä. Tänä päivänä superhallit sijaitsevat sen verran kaukana ettei sinne pientä poikaa voi yksinään laittaa, lisäksi on vaarana, että maidot ja leipä jää saamatta, kun poika eksyy isoon hehtaarihalliin.
Tiedän että kehitys menee eteenpäin ja hehtaarihallit ovat tätä päivää ja tulevaisuutta, eikä siinä leikissä jää sijaa pienille lähikaupoille, mutta olivat ne pikkukaupat aika kivoja…
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Viime viikolla moni meistä aikuisista palasi sorvin ääreen ja tällä viikolla oli sitten perheen lapsien aika palata koulutielle oman pienen sorvinsa ääreen. Lahdessa liki 900 ekaluokkalaista aloitti pääosin eilen koulutaipaleensa, joista monet täällä Etelä-Lahden kouluissa. Varmasti liikenne mm. Launeen, Salinkallion, Länsiharjun kuin Renkomäenkin koulujen ympärillä vilkastui taas radikaalisti. Säätyyppikin muuttui tällä viikolla sopivan syksyiseksi koulun aloittamista varten, joten ketään ei varmastikaan harmittanut paluu kouluun?
Lähipäivinä on siis syytä muistaa varovaisuus liikenteessä, kun nuo pienet ja vähän isommatkin lapset ovat palanneet sankoin joukoin koulutielle. Autolla liikkuvilta toivotaan varovaisuutta nyt syystäkin, mutta syytä olisi myös kouluissa käydä läpi hieman liikennekäyttäytymistä.
Itse käytän silloin tällöin Mustamäenkatua töihin mennessäni ja joskus kyllä ihmetyttää millaista liikennekasvatusta Salinkallion koulussa opetetaan vai opetetaanko lainkaan. Monesti mopoilla tai pyörillä ajetaan neljäkin rinnakkain ja muiden kadunkäyttäjien väistäminen tuntuu olevan joillekin koululaisille todella vaikeaa. Äänimerkkiä ei kannata käyttää, sillä silloin saa helposti kansainvälisen käsimerkin vastaukseksi.
Silloin kun kaikki pelaavat samojen sääntöjen mukaan myös liikenteessä, voidaan parhaiten välttää joka syksyiset ikävät uutiset koululaisten ja autojen yhteentörmäyksistä. Eli malttia siellä liikenteessä, niin autoilijat kuin lapsetkin.
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Heinäkuun lomarupeama on nyt sitten onnellisesti ohi ja pääosa suomalaisista on palannut sen kuuluisan sorvin ääreen, tosin joillain onnellisilla on ollut vielä tämä viikkokin lomaa. Ensi viikolla palataan perheissä lopullisesti arkirutiineihin, kun koulut taas alkavat.
Itse vietin lomani pääosin kesämökillä, josta puuttuivat niin sähkö kuin juokseva vesikin. Loman loppupuolella huomasin mietiskeleväni, miksi ihmeessä meidän suomalaisten pitää sulloutua pieneen 20 neliön mökkiin, nukkua ohuilla patjoilla ja olla ilman sähköä ja varsinkin televisiota, kun kotona olisi kaikki mahdolliset elektroniset vimpaimet, kunnon patjat ja tilaa useampi sata neliötä temmeltää. Mikä tämän loman tarkoitus oikein on? Pitääkö meidän tosiaan mennä ankeisiin olosuhteisiin, jotta loma tuntuisi todella lomalta?
Pienen pohdinnan jälkeen löysin kuitenkin helposti muutamia puoltavia ajatuksia mökkeilyn ihanuuden puolesta. Ensinnäkin perhe on kasassa 24/7, jota se harvoin arkena on, kun kaikilla on kaupungissa omat menonsa. Toinen plussa on ehdottomasti jokailtainen saunominen ja järvessä pulikointi. Kolmas plussa löytyy luonnon rauhasta. Ei tarvitse toljottaa turtana televisiota tai tietokonetta, kun voi ihailla kaunista auringonlaskua ja nauttia hiljaisuudesta. Arkena kaupungissa olemme nimittäin melkoisen metelisaasteen turruttamia ihmispoloja.
No jos jotain negatiivistä pitää hakea, niin kyllä se sähkö olisi helpottanut olemista monella tapaa ja kyllä se juomavesikin olisi ihan kiva saada hanasta…ja nyt sorvi käyntiin!
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
