Suomen ja Ruotsin Nato-tielle on asettunut kaksi vahvaa poikkipuuta, joista Unkarin motiiveja ei taida tietää kukaan ja sitten Turkki, joka on tehnyt Nato-kysymyksestä presidentti Erdoganin vaalivaltin. Erdogan haluaa näyttää vahvalta johtajalta oman kansansa edessä ja mikä olisikaan upeampaa mainosta Erdoganille vaalien alla kuin kyykyttää Suomea ja Ruotsia ja samalla myös muita Nato-maita, jotka ovat jo ratifioineet sopimuksen.

Varsinkin Ruotsi on joutunut nyt turkkilaisten silmätikuksi. Sen jälkeen kun Ruotsissa oli roikotettu Erdogania esittävää nukkea pää alaspäin Tukholman keskustassa ja poltettu julkisesti muslimien pyhä kirja Koraani, oli selvä että Turkki tulee reagoimaan juuri näin. Tapahtumat Ruotsissa olivat kuin Raimo Helmisen lättysyöttö suoraan Erdoganin lapaan tyhjän maalin eteen ja kyllähän Turkki osaa tästä kaiken riemun repiä irti. Erdogan esiintyy nyt vahvana johtajana, joka kyykyttää kaikkia ja samalla hoitelee itselleen Nobelin rauhanpalkinnon, koska on tietenkin hyvissä väleissä myös Putinin kanssa. Melkoinen mestari tämä Erdogan.

Turkin mukaan hakijamaista Suomi voitaisiin kyllä hyväksyä Natoon, mutta ruotsalaiset ovat sen verran hurjia terroristeja, ettei heillä tällä hetkellä ole mitään asiaa Natoon. Tätä en aikaisemmin osannut edes ajatella ruotsalaisista, mutta hyvä että Turkki tuonkin asian meille kertoi. Samalla on herännyt keskustelu siitä, pitäisikö Suomen mennä Natoon yksinään, ilman Ruotsia, jos Turkin ja Ruotsin vääntö jatkuu vielä pitkään. Ja se vääntö voi ihan hyvin jatkua vielä vuosia tai ainakin niin pitkään kuin Erdogan on vallassa. Tai siihen asti kun Erdogan katsoo, että pääsee hyötymään tilanteesta.

Lyhyesti ilmaistuna näkemykseni on se, että ehdottomasti Suomen pitää hypätä Natoon niin pian kuin mahdollista. Ruotsi tulkoon sitten perässä, kun saa asiansa järjestykseen Turkin kanssa. Vaikka hakemukset jätettiin yhtä aikaa, ovat hakemukset kuitenkin yksilölliset. Tämä oikeuttaa Suomen menemään Natoon myös ilman Ruotsia, enkä usko, että Ruotsissa asiasta vedettäisiin edes hernettä nenään. Ruotsissakin ymmärretään, että ensisijaisesti se on Suomi, joka on Venäjän uhkan alla. Meillä on pitkä yhteinen raja valvottavana ja Ruotsin Nato-jäsenyyden tärkein pointti onkin oikeastaan siinä, että silloin koko Itämeri olisi Naton valvonnassa. Myös historian näkövinkkelistä katsottuna uhka Suomea kohtaan on suurempi kuin Ruotsia kohtaan, vaikka suoranaista uhkaa ei juuri tällä hetkellä olisikaan, kun suurin osa Venäjän sotajoukoista on Ukrainassa.

Toinen änkyrämaa Unkari on luvannut käsitellä ratifiointia kaiketi helmi-, maaliskuun aikana. Saas nähdä käykö näin vai keksiikö Orban sielläkin suunnassa vielä jotain uutta kivaa jäynää? Suomella olisi nyt sauma iskeä kiinni Turkkiin, kun sieltä on meille lähestulkoon jo vihreää valoa näytetty. Suomen tulisi nyt neuvotella pikaisesti Naton ja Ruotsin kanssa B-suunnitelma, jossa voisimme liittyä Natoon ilman Ruotsia. Muuten Erdogan vie meitäkin kuin pässiä narussa niin kauan kuin huvittaa ja voin kuvitella kuinka Kremlissä hierotaan pieniä karvaisia käsiä yhteen tyytyväisinä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi